tiistai 21. kesäkuuta 2016

Kurssi Toijalassa heinäkuussa!


Hevos- ja läsnäolokurssi Toijalassa 21.-22.7!

Sitovat ilmoittautumiset minulle osoitteeseen tmipureheart@gmail.com 1.7 mennessä, samasta osoitteesta lisätietoja.

Kurssin teemana kehotietoisuus, läsnäolo ja hevosten kanssa yhdessä tekeminen.

Teemme harjoituksia sekä oman kehomme kanssa että hevosten kanssa. Hevoset löytyvät kurssipaikalta, tiedustele erikseen jos haluaisit mukaan oman hevosesi.

Kurssipäivä aikavälillä 10- n.15, välissä kahvitauko.

Kotisivuni löytyvät osoitteesta: http://pureheart.fi/

maanantai 30. toukokuuta 2016

Entä jos se huutaisi kivusta?

Oletteko koskaan miettineet miten koira tai kissa reagoisi, jos sitä potkaisisi pohkeella (kantapäällä)? Entä jos sitä napauttaisi raipalla? Tai mitä jos kiskoisit sen suussa olevasta rautapalasesta, kun se ei mene minne sinä haluat? Tai löisit sitä nyrkillä tai avokämmenellä, riimunnarulla?

Eläimet kertovat kivustaan eri tavalla, suurin osa pystyy käyttämään ääntä kivun kertomiseen. Ne  voivat ulista, huutaa tai vaikertaa. Sitten ovat ne äänettömät.

Äänettömät, jotka huutavat hännällä, korvilla, silmillä, huulilla, ilmeillä ja jännittymisellä. Äänettömät, joiden reaktioita pidämme normaaleina. Äänettömät, jotka ovat sen armoilla, että me osaamme lukea niitä tarpeeksi hyvin.
Äänettömät, jotka ovat oppineet vielä kaiken lisäksi saaliseläimenä peittämään kipunsa viimeiseen asti.

Entä jos hevonen aina ulvahtaisi, kun jalka käy kovemmin kyljessä. Jos jokainen kovempi raipalla muistutus saisi aikaan huudahduksen. Voisimmeko silloinkin sulkea silmämme ja pitää sitä normaalina? Voisimmeko me vain todeta, että tämä kuuluu lajiin?

Kuinka paljon sillä on merkitystä, että eläin voi osoittaa kivun tunnettaan äänellä? Kuinka paljon helpompaa on olla näkemättä vääryyttä, koska ei ole ääntä todisteena kivusta tai epämiellyttävästä tunteesta?

Ihminenkin voi kiljaista tai huutaa kokiessaan äkillistä kipua, ehkä me emme osaa suhtautua tarpeeksi vakavasti siihen, kun emme kaikilla aisteilla näe ja koe kivun tuottamista.

Hevoset eivät voi huutaa, eivät kiljua, eivätkä ulista. Meillä on vastuu olla tietoisia siitä, miten hevonen osoittaa kipua ja epämiellyttävää tunnetta. Ja meillä on myös vastuu toimia sen mukaan. On niin helppoa sulkea silmänsä näiltä muilta merkeiltä, koska ääntä ei kuulu ja meteliä ei synny.

Mitä jos ensi kerralla tämä ajatus kävisi mielessäsi, kun näet tai koet hevosen kokevan kipua?

Välitätkö sinä?


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Toinen setti kuvia!

Kun Anniina (Unelmien Musta) kävi kuvailemassa tuli materiaalia niin paljon, että päätin tehdä toisenkin ihan pelkistä kuvista koostuvan postauksen. En meinannut näistäkään osata valita, joten kuvia on paljon.

Neiti C on vaan niin soma! Kiitos taas Anniina!

Meillä oli salaisuuksia



Ei me samaan aikaan ikinä näytetä onnistuneilta :D

Hänen korvat <3

Kuka vaihtoi hepan kirahviin??!

Tais tulla hippasen vipinää kinttuihin Neiti Cllä..




Toinen kerää kierrokasia ja toinen koittaa olla ihmisiksi kuvissa,
voitte päätellä kumpi on kumpi

"Mää voisin vaan laukata tässä metri ympyrällä?"

Niin soma pallero, jolla alkaa olla kaula!

Toopet yhdessä

Kaikkien kuvien © Anniina Gullans

tiistai 3. toukokuuta 2016

Kehotietoisuuskurssi Tampereella torstaina, ilmoittaudu nyt!

Peruutuksen vuoksi yksi paikka vapaana!! Ilmoittaudu mukaan mahdollisimman pian!

Kurssi sisältää kehotietoisuus/läsnäoloharjoituksia sekä käytännön harjoitteita hevoseni kanssa.

Faktat:

  • Paikka: Tampere
  • Kurssin kesto 3-4 tuntia
  • Hinta 40€/hlö
  • Maksimihenkilömäärä 4 (hevoseni takia määrä rajoitettu pieneksi)
Lisätietoja saa lähettämällä viestiä osoitteeseen tmipureheart(at)gmail.com tai kommentoimalla alle.
Ilmoittautuminen samaan osoitteeseen!

Kotisivuni löytyvät täältä ja facebook-sivuni täältä




© Anniina Gullans/Unelmien Musta

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Minikurssi: Kehotietoisuutta Tampereella Helatorstaina!

Minulla olisi mahdollisuus pitää "minikurssi"helatorstaina.

Kurssi sisältäisi kehotietoisuus/läsnäoloharjoituksia sekä mahdollisesti käytännön harjoitteita hevoseni kanssa.

Faktat:

  • Paikka: Tampere
  • Kurssin kesto 3-4 tuntia
  • Hinta 40€/hlö
  • Maksimihenkilömäärä 4-8 (riippuu siitä haluammeko harjoitella hevosen kanssa)
Lisätietoja saa lähettämällä viestiä osoitteeseen tmipureheart(at)gmail.com tai kommentoimalla alle.
Ilmoittautuminen samaan osoitteeseen!

Kotisivuni löytyvät täältä ja facebook-sivuni täältä


© Anniina Gullans/Unelmien Musta



maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kuvauspäivä


 Ihana Anniina kävi kuvailemassa meitä lauantaina, sää suosi; aurinko paistoi ja tuuli hulmutteli C:n harjaa.

Kuvia tuli paljon ja ihania tulikin. Eron vanhempiin kuviin huomaa selkeästi, C:n ilme ja olemus on erilainen. Pitemmittä puheitta kuvaspämmäys osa yksi:
Kaikkien kuvien © Anniina Gullans
"Kukas sää oot, näytät tutulta?"

Alkukävelyä

Aletaanko miettä jalkoja?

Kaksi valopäätä vauhdissa

Kaunis :)

Ekaa ravipätkää luulisin, hieman haetaan..

..ja sieltä, opettelemme itsensä kantamista. Babysteps.

Kiitos

Vaikeampi kierros vaatii keskittyneemmän ja tuimemman ilmeen

Mutta onneks saa karkkia!

Hetki yhdessä.

Kiitos Anniina!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Perusteita

Joskus joku iskee tosi voimakkaasti. Se melkein räjäyttää tajunnan, kun sisäistää tai ymmärtää jonkun asian taas eri tavalla kuin aiemmin. Kaikki tuntuu niin selkeältä ja mieli kirkastuu. Seuraava huomio voikin olla, että miten sitä on voinut olla koko ajan tietoinen samasta asiasta ja silti ei ole kuitenkaan ihan täysin tajunnut. Tai on tajunnut, mutta on silti toiminut syystä tai toisesta toisella tavalla.

Joskus unohtaa miten pehmeys on tärkeää, sellainen tietynlainen sulavuus liikkeissä, tietoisuus. Vähemmän on enemmän. Miksi silti niin usein teemme enemmän?
Ikään kuin unohtaa sen kaiken perustan, mistä lähdetään liikkeelle ja kuinka pieni riittää.

Rakennamme palapeliä pikkuhiljaa koko ajan lisäten jotain, korjaamme huomatessamme korjattavaa ja kehitämme huomatessamme tason nousevan. Mutta kuinka usein olisikin hyvä palata perusasioiden äärelle?
Kuinka usein olisi hyvä tarkistaa ne perustukset kaikelle? -Läsnäolo, rauha, pehmeys, suoruus ja tietoisuus siitä mitä teemme ja miksi.

Usein saan itseni kiinni paineistamisesta. Koska hevonen on ollut minulla x ajan, minun täytyy tai on täytynyt tehdä sen kanssa tiettyjä juttuja. Hevosen olisi hyvä osata tiettyjä asioita ja mielellään kehittyä koko ajan. Ajattelen, että päämäärät on asetettu toisten toimesta, syitä tälle voi olla monia. Oikeastihan kukaan muu ei aseta yhtään mitään tai voi mitata yhtään mitään. Jatkuvaa tasapainoilua ja sen asian tiedostamista ja hyväksymistä, että etenemme juuri hyvää vauhtia ja meille oikealla tavalla.

Ja sitten tulee se hetki, kun ymmärrät, että voisit tehdä niin paljon vähemmän ja olla enemmän. Pyytää tekemällä vähemmän, saada pehmeyden mukaan olemalla enemmän. Läsnäolon ja vapautumisen voima on sellainen, että sitä ei oikein halua ajatellakaan, koska on niin paljon helpompaa vain tehdä.

Sitten tulee se hetki, kun ymmärtää mitä kaikkea menettää, jos vain sumussa menee ja tekee eikä ajattele ja ole laisinkaan.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Inhimillisyydestä

Täysin aiheeseen liittymätön kuva
Inhimillisyys, mikä ihana sana, joka koskettaa kaikkia ihmisiä. Tuntuu, että siitä on kuitenkin ominaisuutena tullut asia, jolle on helppo nauraa. Inhimillistäminen ja inhimillisyys on hyvä pitää toisistaan erossa tässä kontekstissa.

Elämme suorittavassa maailmassa, maailmassa, jossa arvostetaan kovia arvoja;mm. tehokkuutta, rationaalisuutta, loogisuutta, tunteettomuutta. Sitä, että asiat voidaan hoitaa asioina unohtaen ihmiset ja yksilöt. Tällaista ajattelumaailmaa syötetään meille jatkuvasti; suurin osa tv-viihteestä keskittyy nykyään siihen, että voimme nauraa muiden ihmisten typeryydelle, ilmeisesti siitä tulee joillekin parempi ja fiksumpi olo.
Olet tyhmä ja naurunalainen, jos olet hieman erilainen, ajattelet massasta poikkeavalla tavalla, olet kiltti muille ja niin edelleen.

Samaan aikaan, kun saamme viestiä siitä minkälainen ihminen täällä menestyy ja minkälainen kannattaa olla ja jota kohti pyrimme, "koska niin kuuluu tehdä", olemme enemmän hukassa kuin koskaan ennen. Pahoinvointi lisääntyy, turhautuminen lisääntyy, kiukku, viha ja katkeruus ovat monille tuttuja tunteita. Ja vaikka koko ajan pyrimme sinne minne luulemme, että meidän kuuluu mennä ja mistä se kuuluisa onni löytyy, niin koko ajan tuntuu tyhjemmältä. Mikään ei tunnu miltään.
Se inhimillisyys, joka meissä on kaikissa, on niin syvälle piilotettu, että se pitää joskus kaivaa esiin.

Miten tämä kaikki liittyy sitten hevosiin?
Hevoset vievät meitä kohti inhimillisyyttä, ne tuovat päivittäin ihmisiä takaisin tähän hetkeen. Ne tuovat läsnäoloa ja rentoutta ja ne saavat ajatuksemme pois päivittäisestä oravanpyörästä, jossa olemme. Moni ihminen on hevosten lähellä enemmän oma itsensä ja lähempänä itseään kuin missään muualla. Oletteko koskaan miettineet miksi näin?

Ja se mikä minua tässä hämmentää ja ihmetyttää on se, että niin monessa paikassa, sekä isommat että pienemmät nimet naureskelevat niille ihmisille, jotka haluavat hevosharrastuksessaan pitää kiinni inhimillisyydestä, ehkä siitä viimeisestä mitä enää tuntuu olevan jäljellä.
Somessa huudatetaan päivästä toiseen sitä miten inhimillisyys harrastuksen parissa pilaa kaiken ja mistään ei tule mitään.

Et saisi tuntea ja kokea mitään, ellei se pidä sisällään sitä, että haluat tavoitella sitä suurinta kruunua, kunniaa ja mainetta tai vähintäänkin olla somesankari, jota kaikki ihailevat, koska olet vaan niin tehokas ja taitava, muista viis.
Jos sinulla ei ole isoja tavoitteita, jos et harrasta hiki hatussa ja sormet ruvella kaikki on turhaa ja ihan naurettavaa. Sinulle voi nauraa, jos et ymmärrä, että täytyy vain tehdä ja olla niin kuin joku joskus on keksinyt, vaikka se tuntuisi sinusta väärältä.

Jokainen harrastaa ja tekee omalla tavallaan ja mielestäni voisimme antaa jokaiselle mahdollisuuden olla ja elää haluamallaan tavalla. On vaikea tuomita muiden tekemisiä, kun et tiedä heistä mitään. On vaikea sanoa muille, että sinun tiesi on oikea, kun et tiedä missä kohden omaansa muut ovat ja minne sinä itse olet menossa.

Teille, jotka haluatte asettaa tavoitteita ja tähdätä taivaisiin: Tehkää se! Ilolla, varmuudella ja päättäväisyydellä. Kiitollisena siitä, että olette löytäneet lajin, joka motivoi kehittymään aina vaan pidemmälle.
Teille, jotka haluatte enemmän olla ja hengailla: Tehkää se! Ilolla, onnella ja varmuudella siitä, että se on juuri teille oikea valinta. Kiitollisena siitä, että olette löytäneet lajin, joka motivoi ja tuo erilaista sisältöä  ja pehmeyttä elämään.
Teille, jotka olette jotain mustan ja valkoisen välissä: Tehkää se!
Mikä on sen ihanampaa, kuin sekoittaa omaa ja muiden pakkaa ajoittain, kääntää takkia aina joskus, jos huomaa olleensa aikaisemmin väärässä paikassa ja kääntää sitä taas kohta uudelleen, kun oppii jotain uutta. Nauttia ja iloita siitä, että on löytänyt lajin, joka tuo mukanaan koko tunteiden laajan kirjon. Olla kiitollinen siitä, että aina oppii jotain uutta.

Ja vielä pieni ohjeistus: anna kitkerä neuvo muille vasta sitten, kun olet itse täydellinen.

P.S Vielä olisi muutamalle kurssille tilaa kesän kalenterissa. Aiheina voi olla mm. kehotietoisuus, läsnäolo, hevosten käsittely jnejne. Räätälöidään juuri teille sopiva kokonaisuus! Lue lisää ja ota yhteyttä täällä!

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Hevoset-messut ja Hevosshiatsu demo

Tämä päivä menikin Tampereen Hevoset-messuilla. Olin lupautunut Suomen hevosshiatsuyhdistyksen edustajana tekemään shiatsudemon ja lisäksi olin paikalla bloggaajana.

Shiatsudemo oli heti aamupäivästä klo 10.30, olin ajatellut, että siihen aikaan ei vielä olisi suurta väkimäärää paikalla, mutta mitä ehdin siinä demoa tehdessä katsella, niin ihan hyvin näytti olevan katsomossa ihmisiä.
Demohevosena toimi 6-vuotias suomenhevonen, jolle ei ole tehty shiatsua koskaan ennen. Hevonen oli käsittääkseni ensimmäistä kertaa tämän tyyppisessä paikassa ja se oli aika hermostunut, ymmmärrettävästi. Alussa menikin jokunen hetki ihan vain pyörimiseen, mutta hevonen oli muuten kiltti ja tosi herkkä.

Hevonen oli siis minulle vieras ja lisäksi demoani oli juontamassa shiatsukollega, jota en ollut aiemmin tavannut. Muuttujia oli siis ihan kiitettävä määrä, kun tähän vielä lisää hevosen kaikki ärsykkeet, joita messuilla oli paljon.

Olin ihan tyytyväinen hevosen reaktioihin hoidon aikana, sillä oli tiettyjä jumipaikkoja. Niille oli selkeät syyt olemassa, jotka selvisivät, kun samalla keskustelin hevosen pitelijän kanssa. Demon aikana hevonen reagoi hoitoon yllättävän hyvin siihen nähden miten hermostunut se oli.

Tosi hienoa, että saimme demohevosen "lainaan" messuilla olevista hevosista, on aina mukavaa, kun tällaisissa tapahtumissa voidaan tehdä yhteistyötä!
On myös meidän yhdistyksestä pakko sanoa, että yhteistyö toimii ja tällaisissa paikoiss autetaan se mitä kukin pystyy.

Olen sitä mieltä, että tuollaisissa hoitotilanteissa mennään hevosen ehdoilla ja sitä kuunnellen, nytkin halusin päättää demon sellaiseen hetkeen, kun hevonen malttoi ottaa hoitoa vastaan ja se oli siihen jo reagoinut. Näin ollen sille jäi toivottavasti hetkestä hyvä muistikuva eli seuraavalla kerralla hän voi olla rauhallisempi yhdistäessään muistoon tiettyjä asioita.

Koska haluan aina kehittää omaa toimintaani, niin mietin sitä nytkin.

Näin jälkikäteen toteaisin, että olisi ollut ehkä minun näkökulmastani helpompaa ja katsojaystävällisempää, että olisinkin itse selostanut samalla kun demosin. Nyt kollegani joutui hieman arvailemaan ajatuksenjuoksuani ja lisäksi, koska en itse keskisttymiseltäni häntä kuullut,en tiedä oliko selostus ja toiminta linjassa. Jos olisin itse selostanut omaa toimintaani, olisin voinut kertoa huomioni hevosesta; miksi hoidin, mitä hoidin ja mihin kiinnitän/kiinnitin huomiota jne. Näin ollen ehkä katsojan olisi helpompaa päästä jyvälle siitä mitä ja miksi teen.

Tällainen ajatus minulle tuli, mutta toki en tiedä miten katsojat tämän kokivat? Ehkä tämä oli heille selkeä tapa, jos olitte katsomassa demoa, niin kuulen mielelläni palautetta ja vastailen myös parhaani mukaan mahdollisiin kysymyksiin.
Hevonen oli hieman liikkuvaa sorttia, mutta en itse pitänyt sitä huonona asiana. Toki voisi olla helpompaa ja selkeämpää, että hevonen olisi koko ajan paikallaan, mutta tuollaisessa tilanteessa näkee sitten toisaalta sitäkin, miten hoitaja suhtautuu erilaiseen tilanteeseen ja hevoseen, joka ei vain möllötä.

Pääosin kuitenkin kaikki meni hyvin ja hevosen eläväisyys ei minusta kuitenkaan ollut liiallista, lisäksi reagointi oli ajoittain selkeämpää juuri siksi, että käytöksessä huomasi selkeämmin erot.

Muutoin kiersin messualueen muutaman kerran läpi, näin suurimman osan Wegeliuksen esteklinikasta ja kuulin osan satulansovitus-luennosta. Ständit kiersin, mutta koska en tarvinnut mitään, en niihin sen suuremmin kiinnittänyt huomiota. Messutarjouksia näytti olevan aika paljon ja ihmismäärän perusteella kauppa kävi ihan hyvin!

Messut ovat kyllä kasvaneet vuosien aikana ja on hienoa, että tuollaisia järjestetään. Ihmisiä tuli koko ajan lisää ja tuttujakin näkyi aika paljon. Tällaiset tapahtumat ovat siitäkin mukavia, että voi nähdä yhdessä paikassa paljon tuttuja ilman, että tarvitsee ihan kamalasti nähdä ylimääräistä vaivaa tapaamisen eteen. Se on plussaa, koska useilla ihmisillä ei vuorokaudessa riitä tunnit ja messuilla saa sitten monta kärpästä yhdellä iskulla.

Olin tekemässä demoa ensimmäistä kertaa tuollaisessa paikassa ja siitä jäi hyvä fiilis. Varmasti lähtisin mukaan uudelleenkin tarpeen vaatiessa ja nyt kokemusta rikkaampana tietäisin myös mitä muuttaisin seuraavalle kerralle.
Messut jatkuvat vielä huomenna, suosittelen käymään!

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Hevoset 2016

Viikon päästä Tampereella järjestetään Hevosmessut ja olen itsekin menossa paikalle ainakin lauantaina. Osallistun messuille bloggaajana ja lisäksi olen lauantaina aamupäivällä tekemässä hevosshiatsu demon Suomen hevosshiatsuyhdistyksen nimissä. Tulkaa siis katsomaan, jos shiatsu kiinnostaa. Demon kesto on noin puoli tuntia eli mitään kovin ihmeitä ei siinä ajassa keretä, olen kuitenkin ajatellut, että voisin demohevoselta hoitaa yhden meridiaanin demon aikana, jos se vain on mahdollista.

Neiti C:n kanssa olemme tehneet paljon maastakäsin nyt kun olemme satulatta ja oli mieltä ylentävää huomata, miten suutarin lapsella ei ole kenkiä.. Muutama päivä meni ihan vain hakemisessa, kun olin ilmeisesti itse unohtanut käsitellä omaa hevostani. Mutta onneksi taantuminen ei kestä pitkään ja muutamassa päivässä huomasi jo suuren eron hevosen liikkeessä ja mielentilassa.
Pieniä oivalluksia on taas oma pää täynnä ja mielenkiinnolla etenemme kevättä ja kesää kohti.

Satulashow on kesken, tiedän suunnilleen minkä satulan haluan, mutta ongelma on se, että niitä ei oikein ole Suomessa tarjolla. Uutta en voi ostaa, kun se maksaa uutena miltei 3000€, ja se tuntuu aina juuri nyt hieman haasteelliselta summalta laittaa jonnekine yhtäkkiä.
Toki oman haasteensa tuo vielä tämä värivammani, kun kaiken nahkatavaran pitäisi olla tummanruskeaa, oh dear.

Nyt kun kenttä alkaa olla suhteellisen hyvässä kunnossa, paitsi tänään se oli uima-allas sateesta johtuen, niin voisin koittaa kuvata videota maastakäsittelystä, että mitä me ollaan nyt oikein touhuttu.