maanantai 16. toukokuuta 2011

Paatos

Käy vähiin ennen kun loppuu tämä aika täällä Belgiassa. Noin neljä viikkoa olisi jäjellä ja sitten takaisin Suomeen sopivasti juhannusviikolla. Ihanaa on kyllä päästä kotiin, On niin kamala ikävä jo Netteä ja muitakin.
Päätin laittaa Silvanin kanssa ranttaliksi ja lähdimme perjantaina vähän pidemmälle lenkille. Omasta mielestäni se meni todella hyvin, koska lenkki sisälsi vain kaksi täyspysähdystä ravista ja "muutamat" muut väistöliikkeet ja pyrähdykset. MUTTA lentoon lähtevät linnut, muut hevoset sekä autot olivat jo ihan tuttua kauraa, edistystä on siis tapahtunut valtavasti. :)

On jäänyt nyt nuo niin sanotut asia kirjoitukset vähän vähemmälle, on niin vaikea päättää mihin asiaan tarttuisi kun niitä aiheita olisi niin paljon. Nyt vielä tentit ja esseet painaa päälle, että saattaa mennä tovi ennen seuraavaa kunnon asiaa, pahoittelut!

Mutta yhdestä asiasta ajattelin nyt kuitenkin vähän avautua. Olen nähnyt täällä Belgiassa paljon koiria. Niitä on joka paikassa, koska ilmeisesti täällä koiran saa ottaa mukaan mihin vaan baarista apteekkiin. Suurin osa koirista joita olen nähnyt on todella ylipainoisia. Se on mielestäni aika hämmentävää, koska en ole tottunut Suomessa kamalan usein näkemään niitä.
Ylipainoa enemmän minä olen kuitenkin ehkä pistänyt merkille, mitä koiria täällä on. Suurin osa on pieniä (lue kääpiöitä) tai aika pieniä koiria. Ja sitten löytyy myös suuri määrä ns. lyttäkuonoisia rotuja (niistäkin osa on pieniä).

En ymmärrä tätä vouhotusta näiden ylipienien ja lyttäkuonoisten koirien kohdalla, tuntuu että kaikilla pitäisi olla sellainen. Ihminen on muokannut itselleen taas uuden lelun, sillä sitähän nuo koirat ovat. Niille on vaatteita nahkatakeista kenkiin, kynsilakkoja ja muuta mukavaa.
Hällä väliä jos lyttäkuonoisilla on vähän hengitysvaikeuksia, sehän näyttää niin kauniilta! On taas unohdettu, että se pienikin koira on eläin.

Eikä kyse ole vain pienistä koirista. Ylijalostamistahan tapahtuu nykyään lähes kaikilla roduilla. Surullista on, että siitä kärsivät yleensä ne suosituimmat rodut, tai ne rodut jotka ovta kulloinkin "muodissa", niin kuin nyt ovat kaikki pienet koirat.
Esimerkiksi saksanpaimenkoira on hyvä esimerkki siitä mitä jalostuksella on saatu aikaan, koko koiran rakenne on muutettu. Kultaisista noutajista löytyy nykyään enemmän luonnevikaisia ja muuten sairaita koiria kuin terveistä ym. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja tiedän, että nyt saan jotkut koiraharrastajat kimppuuni näillä kommenteille, mutta minä kestän sen. ;)

Kukaaan ei kuitenkaan voi hyvällä tahdollakaan väittää, että näitä koiria jalostettaisiin, jotta saataisiin koiralle parempi olo. Koko jalostuksen taustalla on ihmisen halu muokata kaikkea ja kaikkia. Näin kerran dokumentin televisiosta, jossa näyettiin kuinka Briteissä kasvatetaan cockerspanieleita, pentuja teetettiin joka juoksusta, sisäsiittoisuus oli päivän sana ja terveet koirat harvinaisuus. Oli oikein mieltä ylentävä ohjelma. Mutta koirabisneksessäkin, (huom. tuolla tasolla) on yllättävää kyllä yksi tekijä, raha. Se on kumma mikä valta sillä on ihmiseen

Pakko vielä mainita tähän loppuun, että nauran täällä tällä hetkellä ääneen. Koska olen pistänyt merkille, että joka kerta kun paasaan täällä jostakin on lopputuloksena se, että raha on kaiken pahan alku ja juuri. Ja ihmiset tietysti.
Minähän annan itsestäni täällä oikein hippivaikutelman! Ironista tässä on se, että sitä en oikeasti ole. Jotenkin vain aina kun aloitan kirjoittamisen, saan päälle jonkinlaisen vimman ja sieltä se teksti sitten tulee kamalalla paatoksella. Ja lopputulos on aina sama, ja tottahan se kai on. Mutta ehkä minulla on joskus taipumusta pieneen melodramaattisuuteen..

2 kommenttia:

  1. No vaikka olen koiraharrastaja (tai oikeastaan juuri siksi) olen kyllä ihan samaa mieltä. Etenkin lyttykuonoista, säälittää niin ne korisevat ja puhisevat pienet koirat, etenkin täällä missä helteitä on vähän enemmän kuin Suomessa. Suurin osa näiden omistajista ei oikeasti edes ymmärrä että ne kärsivät, ja heidän mielestään koira hengittää ihan "normaalisti". Joku kehui että hänen ranskanbulldoginsa jaksaa kävellä neljän kilometrin lenkin...

    Kasvattajillahan siinä olisi suuri vastuu, mutta sitä vastuunkantoa on aika turha odottaa, kun yleensä juuri ne sairaimmat rodut ovat niitä, joista saa helpoiten nyhdettyä isot rahat.

    Suomessa ainakin minun kotikonnuillani taas oli jonkinlainen egonjatkekoirien buumi, joka toisella on ambulli tai dogo, kun ainoa kriteeri koiralle on että sen pitää olla sellainen, että mieskin kehtaa ulkoiluttaa sitä. Näitähän oli sitten kiva kohdata koiran kanssa, kun eivät olleet sitäkään vähää hanskassa kuin mummojen pikkukoirat. Täällä ei onneksi ole sellaista ilmiötä, kun koiranpidolle on vähän rajoituksia, Suomessahan ei mitään rajoituksia ole, vaan kuka tahansa voi ottaa vaikka viisi pitbullia kerrostaloyksiöön ja risteyttää ne kaukkarin kanssa. Viranomaiset puuttuvat vasta sitten kun koirat käyvät jonkun kimppuun, eikä silloinkaan kovin kiireellä.

    VastaaPoista
  2. Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit.
    Neljä kilometriä?! Sehän on jo koiralle sellainen matka, että kyllä sillä kannattaakin kehuskella.

    Lähinnä juuri ihmettelen, miksi ihmiset eivät oikeasti ajattele yhtään sen pidemmälle? Miten voi olla mahdollista, että noinkin ilmiselvän asian tajuaminen on niin vaikeaa.

    Täällä Belgiassa olen nähnyt myös paljon pittbulleja ja muita ns. egonjatkeita. Täällä onneksi tuntuu olevan vaan eri meininki tuon koiran koulutuksen kanssa ja koirat käyttäytyvät todella hyvin. En ole nähnhyt yhtään remmissä repivää tai muuten riehuvaa koiraa täällä (toisin kuin Suomessa, siellä niihin törmää päivittäin..)

    Ja Suomessahan asioihin puututaan vasta kun tulee ruumiita tai pahoja vammoja. Sama sääntö pätee niin noissa koirahommissa, kuin eläinrääkkäysjutuissakin, aina odotetaan siihen viimeiseen asti ennen kuin toimitaan.

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)