sunnuntai 14. elokuuta 2011

Epäkohtia

 
Mietitäänpä!

Mitä "epäkohtia" näet itsessäsi? 
Kukaanhan ei meistä tietääkseni oo täydellinen vaan aina on joku asia mikä harmittaa,
 onko se henkisellä puolella vai ulkonäöllisesti?

Haastanpas siis kaikki blogiystäväni ja muutki bloggaajat tämän tekemään!

Listaa 8 epäkohtaa itsestäsi!
                                               
                                                          1. Kärsivällisyys
Tai ehkä tässä pitäis lukea sen puute. Minulla ei siis ole kärsivällisyyttä nimeksikään. Odottaminen on yksi turhauttavampia asioita mitä tiedän.
Toisaalta hevosten kanssa minulla riittää kärsivällisyyttä vaikka kuinka pitkälle. Olenkin siis kotipsykologina todennut, että kaikki kärsivällisyyteni kuluu tallilla, joten sitä ei riitä muualle.

                                                           2. Kärkkäys

Olen hyvin kärkäs ilmoittamaan mielipiteeni asiasta kuin asiasta. Usein myös puhun ennen kuin  ajattelen, jolloin haluaisin vetää puheitani takaisin tai vähän korjailla, mutta yleensä se on jo liian myöhäistä.
Kerron myös suoraan jos jokin asia mielestäni ei ole oikein tai hyvin ja se ottaa monia ihmisiä vähän hermoon ja ymmärrän sen. En vaan voi itselleni mitään..

                                                        3. perfektionisti
Tämä asia vaivaa välillä suuresti. En suostu tekemään esimerkiksi jotain tiettyä asiaa ihmisten edessä tai julkisella paikalla ellen ole täysin varma, että osaan sen täydellisesti.
Olen kyllä petrannut paljon ja koitan hakeutua tilanteisiin, joissa joudun tekemään muiden edessä jotain missä saatan epäonnistua. Epäonnistuminen on vain niin kamalaa.

                                                       4. Ujous/epävarmuus
Tuo epävarmus liittynee jollain tasolla tuohon perfektionismiin. On kammottavaa laittaa itsensä likoon, jos palaute ei olekaan hyvää tai jos sinua arvostellaan.
Olen myös kovin ujo, ja joskus ihmiset luulevat minua kopeaksi. En avaudu uusille/tuntemattomille ihmisille kovin helposti ja pidän "suojamuuria" edessä. Näin kun piiloutuu, niin se yleensä muille ihmisille näyttää nokka pystyssä kävelyltä, vaikka se ei todella ole tarkoitus.

                                                     5.  Hermojen menetys

Tähän liittynee myös tuo kärsivällisyys. Kun menetän hermoni(joka usein tapahtuu nanosekunnissa), saatan huutaa  (lue: huudan) voimasanoja kovaan ääneen. Kuitenkin kun olen hetkisen saanut puhista, olen taas normaali ja kaikki on hyvin. Hermoni menevät usein, mutta rauhoitun myös nopeasti. Riitatilanteessakin heti kun saan asiani kakistettua ulos, olen usein kuin viilipytty sen jälkeen. Olen kummallinen.

                                                    6. Ruokavammaisuus
Olen nirso. Siis todella nirso.
En syö sipulia, en syö kaalia, en syö maksaa enkä muitakaan sisäelimiä. Tämä nii sanottu ruokaongelma tuntuu tosin yleensä olevan suurempi ongelma muille kuin minulle itselleni. Koska tiedostan oman ongelmani, en todellakaan oleta että esimerkiksi kylään mennessä siellä on minua miellyttävää ruokaa. Jos jätän jotain syömättä, se on muille ongelma, ei minulle. Ymmärrän, että tätä saatetaan pitää epäkohteliaana, mutta itse ajattelen, että se on mukavampaa kuin oksentaminen pöytään. Nimim. oksennusrefleksi jos maistan jotain pahaa.

                                                    7.  "Minä haluan"
Jos vanhemmiltani kysyttäisiin mikä on yleisimmin käyttämäni lause niin se olisi luultavasti tuo edellä mainittu. *punastun häpeastä*.. Joo, yleisin perusteluni oli (siis silloin kun vielä asuin kotona joskus vuonna miekka ja kivi)/on jollekin asialle, "koska mä haluun".
Tämä haluaminen on välillä jonkin sortin ongelma, tosin ymmärrän kyllä myös sen, että aina en saa kaikkea mitä haluan. Kiitos vanhempien, joilla on järkeä päässä ja minut on kasvatettu suht järkeväksi(?) olen tämän sisäistänyt. Siltikään se ei estä minua haaveilemasta..:D

                                                  8. Analysointi

Analysoin kaikkea ja kaikkia kaiken aikaa. Jos joku katsoo minua omasta mielestäni oudosti, tai käyttää omasta mielestäni vaikka tervehtiessään tiettyä äänensävyä, olen aivan varma että olen tehnyt jotain joka on suututtanut kyseisen ihmisen.
En tiedä mistä se juontaa juurensa. Mutta minulla on siis aina tuntosarvet pystyssä ja koitan lukea ihmisiä koko ajan. Ja vaikka itse sanonkin, minusta on tullut siinä aika hyvä. Huomaan usein erilaisissa tilanteissa miten ihmiset ottavat erilaillajonkun asian, vaikka he eivät sanoisi tai tekisi mitään normaalista poikkeavaa. Toisaalta, tämä on hyvin rasittavaa ja kuluttavaa. Joskus olisi kiva vähän löysätä liekaa.

Noniin, tossahan noita on! Tätä listaa olisi kai voinut jatkaa loputtomiin, mutta onneksi se oli rajattu kahdeksaan kohtaan, niin ei tarvinnut alkaa kirjoittamaan romaania. Kiitos Viipille ideasta ja haasteesta!

2 kommenttia:

  1. EIJEEE!!! Aiva ku olsit musta kirjoottanu, ihan järkyttävän samoja juttuja mitä ittellä esim.

    "Jos vanhemmiltani kysyttäisiin mikä on yleisimmin käyttämäni lause niin se olisi luultavasti tuo edellä mainittu. *punastun häpeastä*.. "

    "Tähän liittynee myös tuo kärsivällisyys. Kun menetän hermoni(joka usein tapahtuu nanosekunnissa), saatan huutaa (lue: huudan) voimasanoja kovaan ääneen. "

    "Olen nirso. Siis todella nirso.
    En syö sipulia, en syö kaalia, en syö maksaa enkä muitakaan sisäelimiä. "

    "Jos joku katsoo minua omasta mielestäni oudosti, tai käyttää omasta mielestäni vaikka tervehtiessään tiettyä äänensävyä, olen aivan varma että olen tehnyt jotain joka on suututtanut kyseisen ihmisen."

    Ja monta muuta, tosi hassua :)

    VastaaPoista
  2. Haha :D
    Se on jännää kyllä miten löytyykin niin samanlaisia "vikoja"..

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)