sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Kunnon pakkaspäivä

Okei, se näytti ehkä vähän hienommalta paljaalla silmällä..

Suunnitelmat tälle päivälle menivätkin ihan uusiksi heti aamusta. Tänään piti olla Sennipäivä ja uusi projektiheppapäivä, mutta molemmat peruuntuivat heti aamusta.
Vaihtoehtoisina tekemisinä olivat gradun teko ja Nette, villi arvauksenne meni luultavasti oikein. Lähdin siis Netteilemään.

"mitä sää teet?"

"Jaa, sää kuvaat.. No mää tuun sit lähemmäs"

Mums mums

Ulkona olikin vähän kirpsakampi ilma, miinusasteet olivat kaupungissa siinä 10 asteen kieppeillä, mutta kun pääsin tallille oli niitä jo melkein 20. Olin jo päättänyt, että tänään mennään vähän humputtelemaan pellolle ja niin myös tehtiin. Olisi ollut niin kiva, kun olisin muistanut ottaa kameran mukaan, oli niin hieno keli. Vielä hienompaa olisi ollut jos joku olisi ollut kuvaamassa meidän peltoriehumista.

Pellolle päästyämme, totesin, että pohja oli sellainen että siinä pystyi helposti menemään. Samalla testattiin ensimmäisen kerran bootsien lumen kestävyys. Ollaanhan me niillä lumessa menty, mutta ei sillä tavalla että ne kunnolla uppoavat hankeen pidemmän aikaa. Ne keräsivät aikamoiset jääkasat kantojen taakse bootseihin, en ollut ihan vakuuttunut. Varsinkin, kun meillä on nyt käytössä ne säärystimet.

"Kun laittaa silmät kiinni, niin voi melkein luulla, että tää on tuoretta ruohoa"

Nette olikin heti sitä mieltä, että pellolla voi mennä lujaa. Sitten se huomasi, että on suhteellisen raskasta kävellä, kun jalat uppoaa ja tyydyimme kävelemään hyvin rivakkaa tahtia ympäri peltoa. Alkukävelyjen jälkeen siirryttiin raviin ja tehtiin isoja ympyröitä molempiin suuntiin. Nette yritti aina kääntää liian aikaisin siltä reunalta mikä on kauempana tallista ja lähteä lujaa kotiin, mutta hyvin se oli kuulolla ja meni kuitenkin minne minä halusin.

Se on niin outo, kun sitä ei ikinäkun ollaan ihan kaksin, tarvitse ottaa kunnolla kiinni vaikka sen tuntee, että se haluaa mennä. Ja vaikka se menisikin lujaa, niin ohjailtavuus on silti huippuluokkaa, se kääntyy jo pienestä merkistä vaikka selkeästi tänäänkin huomasi, että se olisi itse mieluummin valinnut eri suunnan.
Huvittavaa on myös sen ääntely. Se alkaa "mylviä" kun se haluaisi mennä, mutta en anna sille lupaa. Ja kun se kerran yritti nostaa laukan, niin se veti pään alas ja päästi sellaisen hassun äänen. Se on kyllä äänekkäin hevonen, jonka olen tavannut. Se höriseekin miltei aina tallissa, kun kuulee ääneni jostain. Raukka taitaa luulla, että on se on unohdettu sinne. No niin, karkasin taas hiukkasen aiheesta..

Peltohumputtelumme kesti sen aikaa, kun minun varpaani kestivät ilman syväjäädytystä. Noin 45 minuuttia ehkä, enkä kyllä montaa minuttia kauempaa olisi kyennyt olemaankaan. Oli sen verran viluista ulkona.

Äiti ja lapsi

Neten äiti

Neten jälkeen, otin vielä Izbiliyan mukaan ja lähdimme metsäkävelylle. Meillä oli kavereina tallilta kaksi muutakin hevosta ja mentiin näppärästi kaikki yhes koos metsään. Lissu oli koko ajan vähän pörheenä ja puhisi koko ajan. Omasta mielestään se ei varmasti ollut koskaan metsässä eikä ainakaan koskaan nähnyt lunta!
Kohtasimme matkalla myös hevosensyöjäpotkukelkan, se olikin sitten viimeinen naula arkkuun ja arabivaihde meni päälle. Koitettiin sitten vähän hengitellä ja selvittiin hyvin takaisin talliin. Mutta kyllä taas huomaa, että se on saanut vaan seistä tarhassa. Pitäisi olla enemmän aikaa, jotta ehtisin sen kanssa touhuta.
Lisäongelmana on tietysti se, että sillä ei ole kenkiä ja kelit ovat olleet niin huonoja, että eipä tässä ilman kunnon hokkeja ole voinut liikkua juuri kukaan.

Lissu tutkii


Pari kuvaa otin tänään kännykällä, laatu on huono ja kuten huomaatte minun heposillani on kummallinen tarve tunkea turpansa niin lähellle kameraa kuin se vain fysiikanlakien mukaan on mahdollista.
Huomenna taitaa olla sitten taas Nettepäivä, jos mentäisiin kentälle vääntämään ja voitais vaikka harjoitella laukannostoja..
"Jaa sää halusit kuvan mun turpakarvoista, ota sit!"

P.S.Ei käy yhtään sääliksi Tätä tyyppiä. Hienosti hoidettu homma ja myös mukavan kokoiseen häkkiin ihmisten tuijoteltavaksi "pelastettu" pantteri. Näin meillä hoidetaan villieläimet, jotka hyökkäävät "syyttä suotta" ihmisten kimppuun. Ihan sama vaikka ihmiset olisivatkin valloittaneet noiden eläinten asuinalueet ja huonontaneet ruoan saalistus mahdollisuuksia. Kyllähän ihmiset tarvitsevat lisää tilaa ja nimenomaan juuri sieltä, missä nämä kaikki eläimet elävät. Ai että kun taas nyppii.

4 kommenttia:

  1. Tuntui kyllä aika vilposelta tuo 10 asteen pakkanenkin, kun on ollut "lämmintä". Omalla kohdalla pakkasasteet taisivat jäädä tuohon kymppiin. On kyllä mukava kokemus kun tietää, että yli 500kg hevonen menee sinne mihin pyydetään vaikka haluaisikin muualle :)
    Itse olin tänään myös ratsastamassa ja kameramiestä oltaisiin kaivattu myös kun hevonen oli eri mieltä takaisin maastoon menosta :D Vähän tuli tylsä kommentti, kun heräsin päikkäreiltä vasta vähän aikaa sitten. Mutta kun mieli tekee kommentoida :D


    Pitää vielä tuota pantterujuttuakin kommentoida, aika ihmeellistä touhua tuo pantterijuttu. Ja kun kyseessä on villieläin, ei sen voi olettaa käyttäytyvän kesyeläimen tavoin jos sen lähelle menee ihminen :/

    VastaaPoista
  2. Janina, mikä tahansa kommentti on aina positiivinen yllätys. Toisin sanoen kommentoi vaan niin paljon kun tykkäät, se on kivaa kun voi olla vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa. :)

    Joo, tänään oli suhteellisen hyvä päivä tuon suunnan kanssa. Tosin yleensä ongelma onkin ollut se, että nette haluaa mennä ylöspäin ja minä pysyä neljällä jalalla.. Siitä on jo onneksi päästy aika hyvin eroon, nykyään se vaan steppaa useimmiten eikä nostele niitä etusia enää kunnolla ilmaan..

    Joku joka kertya mukana oleva hovikuvaaja olis kyllä ihan mahtava juttu!

    Niinpä, ja nuo eläimethän suorastaan pakotetaan ihmsiten keskuuteen, koska niiden elinalueet tuhotaan asutuksen tieltä. Ei noille eläimille riitä mikään muutaman hehtaarin alue elintilaksi. Näitäkin asioita herätään varmasti miettimään ja katumaan vasta kun on jo liian myöhäistä.. :/

    VastaaPoista
  3. Nette tuntuu olevan persoonallinen tamma, kerrot siitä kyllä ihanasti :) Ja teillä tuo yhteistyö näyttää sujuvan hyvin, hyvä te!

    Liinukka muuten kasn ääntelee paljon, jos sitä ärsyttää niin aina vinkuu tai örisöö tai kun tietää saavansa ruokaa niin hörisöö :)

    Vilja on melko hiljaanen, mutta sitte ku hörisee niin kuullostaa ihan vanhalta mieheltä, ahahahahaha :DD

    Neten äiti on muuten kovin kauniin värinen!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Viipi!
    ..Onhan se, oikein persoonallinen ja hassu. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa sujua. Kyllä mä alan olla tosissani sitä mieltä että se puolitoista vuotta on minimi mitä hevosen kanssa pitä tehdä töitä, jotta se alkaa oikeasti luottaa ja jotta molemmilla on yhteisymmärrys asioista.. :)

    Netelläkin on aika möree ääni :D
    Se on hassua, kun jotkut on niin äänekkäitä ja osa on ihan hiljasia. Se mun vanha tamma oli suhteellisen hiljanen, kilju vain vieraille hevosille. :) Kai tässäkin näkee ne persoonaerot..

    Neten äiti ono vähän raasu, kun sitä ei liikuta kukaan ja sillä alkaa vähän ikä painaa..:/ Mutta on se hienon värinen ja tekee mahottoman hienoja vauvoja! (hyvin objektiivinen mielipide)

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)