lauantai 21. tammikuuta 2012

Teholauantai

Voin kai hyvällä omalla tunnolla sanoa, että on ollut tehokas päivä:

Seiskalta oli aamulla herätys ja suuntasin kohti tallia, jossa Louna asustaa. Oli tarkoitus, että olisin tänään hypännyt sen selkään, mutta sillä oli niin jumissa selkä, että ei siitä olisi mitään tullut.
Nyt pyysinkin yhtä kaveria, joka on hevoshieroja, että josko hän ehtisi tulla vilkaisemaan sitä ja antamaan tuomion. Näin amatöörin arvauksella hevosen, joka luimii ja tarjoaa hampaita ja takasia kun selkään koskee, selkä voisi kipeä?

Joten siis, otin Lounan vaan liinan päähän ja menimme yhteen tarhoista tekemään pieniä harjoitteita. Ongelmahan oli ollut se, että neiti oli alkanut hyppiä pystyyn ja tulla päälle.
Louna esittelikin jo pieniä hyppyjä ennen tarhaa, kun se ei saanutkaan mennä ennen minua. Tilanne meni kuitenkin nopeasti ohi ja menimme lopulta peräkanaa tarhan puolelle, minä ensimmäisenä.

Tarhassa liikutin sen molempiin suuntiiin ja se meni ihan hyvin. Oikeaa kierrokseen se ei olisi millään halunnut liikkua ja se myös näytti sen hyvin selvästi pomppimalla, vähän luimimalla ja ryysäämällä väkisin vasempaan kierrokseen.
Kävimme pari tahtojen taistoa ja lopetin, kun sain jokseenkin oknlaisen kierroksen oikeaan.

Tämän jälkeen otin sen lyhyemmälle narulle ja käänsin sitä hyvin pienellä ympyrällä. Tässä on ideana saada hevonen kunnolla "mutkalle" niin että etujalat astuu eteenpäin ja sivulle ja takajalat väistää samalla myös sivulle. Tämä liike avaa selän lihaksia ja auttaa vetreyttämään hevosta. Tätä tehtiin siis molempiin kierroksiin myös muutaman kerran, ja tässä yllättäen vasen olikin ehkä se vaikeampi. Tai ainakin luimimista oli havaittavissa enemmän.
Mutta olen muillakin hevosilla huomannut saman, vaikka toinen kierros olisi helpompi, niin tässä harjoituksessa se vaikeampi onkin yht'äkkiä helpompi.. (ehkä selkein koskaan kirjoittamani lause)

Tämän jälkeen vielä vähän pyörittelin Lounaa ja peruuttelin sitä ja rapsuttelin ja hengailin. Viimeisenä juttuna, annoin sen odotuttaa heinille pääsyä. Ajoin sen myös muutaman kerran heiniltä pois, ihan vaan nhdäkseni onko se niin sanottu kunnioitus oikeasti kateissa. Hyvin se väisti ja lähti heiniltä, vaikka ei se kovin iloiselta näyttänyt kyräillessään minua sieltä muutamien metrien päästä..
Jätettiin Louna syömään ja suuntasin seuraavalle tallille.

Nette sisään tarhasta, kamat niskaan ja kentälle. Olen nyt mennyt muutaman kerran ilman bootseja, kun lunta on tullut jo sen verran, että pohjat ovat pehmeät. Laitoin sille taas side-pullit päähän ja kentälle.
Meillä oli puolentunnin pikaurheilu, käveltiin ihan pikkasen vaan ja sitten siirryttiin raviin.
Halusin saada sen taas vaan etenemään omaehtoisesti eteenpäin. Ja se menikin tosi nätisti, ei tarvinnut näyttää kiukkusta naamaa ollenkaan.
Paitsi sitten kun pyysin vähän reippaampaa ravia, niin johan alkoi taas neitiä kiukuttaa. Lopulta kiukutti kai sen verran, että se siirtyi laukkaamaan. En kyllä ollut suunnitellut laukkaamista, mutta mentiin sitten sitä kun se kerran tarjosi.
Se oli vaan niin hassu, kun se laukkais korvat luimussa ja kauhea röhkintä taas vaan kuului. Huvittavaa tässä oli se, että tosiaan päätti itse laukata ja ylläpitää sen ja kuitenkin se halusi kiukuta siitä minulle.
Ihme epeli. :)

Nette oli kuitenkin hyvin tyytyväisen oloinen taas kun lopettettiin ja vein sen talliin, jossa se sai kuivatella hetken ja syödä heiniä ja vähän omenaa.
Se myös välttämättä halusi maistaa marjarahkaa, jota minulla oli. Haha, olisitte nähneet ja kuulleet sen kun sen turpa osui siihen rahkaan ja se haju meni sen nenään.
Se vispasi päätään edestakaisin ja lopulta alkoi pöristellä kamalasti, ei tainnut olla siis kovin hyvää. Siitä huolimatta se olisi ollut valmis vielä uuteen kokeiluun. Totesin kuitenkin, että ehkä se kuiva ruisleipä olisi parempi. Siinä sitten mutustettiin; minä rahkaa ja nNette leipää, meillä oli oma eväshetki.

Vein Neten vielä takaisin ulos ja sitten alkoikin kolmen tunnin ratsastustuntien pito.
Teemana olivat siirtymiset ja otin mukaan samoja harjoituksia, mitä olin itse edellisenä päivänä tehnyt.
En viitsi noista pitämistäni tunneista enää sen enempä selostaa, kun alkaa taas olla postauksella mittaa..
Ehkä palaan huomenna asiaan.

P.S. Mitenkä on sellainen olo, että sanat sitten, siinä, se ja sitä olivat tämän kirjoituksen pääosassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)