sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Miksi kirjoitan blogia

Tässä on tullut nyt viikonlopun aikana tehtyä aika monta postausta, osa tosin pelkkiä kuvia.
Koska blogini 1-vuotissyntymäpäivä on kohta täällä, niin olen tässä vähän pohdiskellut miksi kirjoitan blogia.

Ensinnäkin, kun päätin alkaa kirjoittaa blogia oli minulla ajatuksissani idea siitä, että halusin vaihtaa mielipiteitä monista asioista.
Lähinpänä sydäntäni ovat kaikki eläinrääkkäyksiin liittyvät asiat ja niistä on sivuiltani vuoden aikana saanutkin lukea moneen otteeseen. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että blogi olisi todella masentava ja tuskin kukaan jaksaisi sitä lukea, jos joka kerta tarvitsisi lopettaa lukeminen siksi että inhotus kasvaa liian suureksi. Joten otin mukaan blogiin tarinoinnit myös hevosista ja välillä aiheeni ovat kaikkea muuta kuin blogin "luonteeseen" soveltuvia.

Ehkä noilla valinnoilla, koitin saada blogista kevyemmän ja samalla näyttää lukijoille että vaikka kirjoitan paljon ikävistä asioista ja selvitän paljon asioita, elän myös normaalia elämää enkä ole joka hetki vetämässä ranteita auki.
Siksi osa postauksista ei ole aina niin vakavia, tai ainakin ne koittavat olla välillä vähän hauskoja. Tosin itselläni on sen verran kieroutunut huumorintaju, että ehkä nauran jutuilleni vain yksin..

Aloittaessani en myöskään ollut ajatellut miten saisin lukijoita ja lukisiko tätä kukaan. Halusin itselleni kanavan, jonka kautta pääsen purkamaan ajatuksia joita eläinten kaltoin kohtelut minussa herättävät. Ja tietenkin myös jakamaan mielipiteitä ihan normaalista elämästä.
En olisi ikipäivänä vuosi sitten uskonut, että minulla olisi blogissani 75 virallista lukijaa ja päivittäisiä käyntejä on reilu sata.
Näistä kaikista lukijoista olen vielä senkin takia onnellinen, että en ole käyttänyt mitään vippakonsteja niiden hankkimiseen. Oletettavasti (korjatkaa jos olen väärässä) blogiani lukevat ne, joita oikeasti kiinnostaa juttujani lukea.
Täällä ei ole draamaa eikä täällä ole arvontoja joka kuukausi, jotka tuntuvat vaikuttavan blogien lukijamääriin kasvattavana määreenä. Elän siis siinä uskossa, että lukijani lukevat blogiani sen kiinnostavuuden takia ja sellaisia lukijoita minä juuri arvostan. Kiitos siis kaikille teille!

Nyttemmin olen huomannut itse, että blogini postaukset ovat menneet enemmän siihen suuntaan, että kerron omista projekteistani jonkin verran. Pääosan on vienyt Nette, mutta sivuosiakin on jaettu kiitettävä määrä.
Vaikka oikeita eläinrääkkäysjuttuja ei olekaan tullut aikoihin, en ole niitä unohtanut. Nyt on vain ollut niiden suhteen vähän hiljaiseloa, joka päivähän sitä aina jotain löytyy, mutta jotenkin ei ole ollut mitään sellaista mihin voisin enemmän takertua. Jos siis teitä lukijoita kiinnostaa erityisesti joku asia,
niin saa antaa vinkkejä ihan koska vaan.
Jonkin verran olen myös ottanut kantaa hevosten koulutukseen liittyviin asioihin kuten johtajuuteen ja makupaloihin, nämä ovat asioita jotka ovat tulleet osaksi blogiani jäädäkseen. Tämä johtuu siitä, että enenemässä määrin noita projekteja on tullut lisää ja kaikenlaiset koulutusprosessit todella kiinnostavat minua.

Ei tässä kirjoituksessa nyt ollut oikein päätä eikä häntää. Pitipä taas vaan tulla jotain kirjoittelemaan, kun en muutakaan keksinyt.
Huomenna pääsen taas tallille, tai menen vaikka väkisin ennen kuin tulee ruumiita. Ja sitten voisi taas olla jotain "normaaliakin" kerrottavaa.

P.S. Käykää katsomassa tämä
P.P.S. Näistä jälkikirjoituksista alkaa tulla tavaramerkkini

4 kommenttia:

  1. Tykkään kyllä sun blogista kovasti!
    Jotta jatka samaan malliin vaan :)

    VastaaPoista
  2. Mä pidän myös niin paljon näistä teksteistäsi! Tätäkin luin mielelläni, tykkään lukea toisten itsepohdintoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Kiva kuulla, tätä voi siis harrastaa useamminkin :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)