perjantai 24. helmikuuta 2012

Ratsastustunti

Oli nyt vielä pakko tulla tekemään syväluotaava analyysi ratsastustunnista tämän päivän puolella, huomiseen mennessä olen kuitenkin unohtanut kaiken.

Uljaalta mustalta puuttui edelleen kenkä ja sillä oli tänään joku vuokraaja, joten se oli poissa laskuista. Pääsinkin kokeilemaan yhtä "helpompaa" ratsua. Kyseessä on vanhempi puoliverinen tamma, joka on aika konkari noissa ratsastustuntihommissa.
Nyt siis pystyinkin myös käytännön tasolla toteamaan viime viikkoisen analyysin itsestäni todenpitäväksi.

Tunti meni hyvin, kävimme tekemässä ensin noin puolen tunnn käyntilenkin maastossa. Jonka jälkeen työskentelimme kentällä noin 45 minuuttia.
Tehtiin kevyessä ravissa ensin vain harjoitusta, jonka pääidea oli siinä, että piti pysyä uran sisäpuolella ja tehdä isoja voltteja ja kaarevia uria, tämä tehtiin pitkällä ohjalla.
Kun tätä oli jonkin aikaa tehty vaihdettiin harjoitus sellaiseen, jossa edelleen piti pysyä poissa uralta. Tämän lisäksi pitkällä sivulla piti aina käydä keskihalkaisijalla, tehdä voltti vastakkaiseen suuntaan jonka jälkeen taas jatkaa takaisin uraa kohti ja sama uudelleen toisella reunalla.

No, minulla oli heponen alla joka meni juuri sinne minne halusin ja juuri niin kuin halusin. Parantamista on aina, tempo olisi omasta mielestäni saanut olla reippaampi ja olisihan se heppa voinut vähän enemmän astua niillä takasilla alleen. Mutta kaiken kaikkiaan tunti meni hyvin.

Nyt päästäänkin siihen kysymykseen: Olinko tunnin jälkeen tyytyväinen?
Tunti meni hyvin ja hevonen toimi, joten ok. Mutta kuten viime viikolla totesin, ei tuollaisella hevoella ratsastaminen herättänyt minussa mitään tunteita.
Vähän jopa jotenkin turhauduin tunnin aikana, koska mielestäni ratsuni eteni liian tahmeasti eteenpäin, kun opettajan mielestä ravi oli hyvä.

Mitä tästä opimme? Ei ne kai sitten tosissaan sovi minulle ne puoliautomaatti hevoset. Jotenkin oma keskittyminenkin herpaantui, kun ei tarvinnut koko ajan olla miettimässä että mitä teen. Tai varmaan koko ajan pitäisi miettiä, mutta jotenkin tuosta ei vaan tullut mitään.
Opettaja sanoi minulle jossain vaiheessa tuntia, että "sinähän Suvi pääset tänään helpolla", myötäilin siinä kun en muutakaan voinut. Mutta ei tullut tuosta hevosesta uutta lempparia, eikä minun välttämättä tarvitse sillä toista kertaa edes ratsastaa.
Jotenkin saan tunneista enemmän irti, kun ratsastan niillä moottoroiduilla ja haastellisemmilla hevosilla.

Vaikka samaan aikaan tiedän, että taitojeni puolesta varmasti nuo helpommat olisivat minulle parempia, niin en vaan pääse niiden kanssa siihen fiilikseen. Vaikka juuri niiden takia alunperin tunneille menin, niin nyt viimeistään todistettiin se, että en minä jaksa käydä tunneilla jos tuo on se mitä tarjotaan.
Onneksi tuolla on tarjolla niitä erilaisia ja minulle sopivampia heppoja, jotka ovat käytössä melkein aina.

Eipä tästä nyt kuitenkaan mitenkään kovin analysoiva teksti tullut, alkaa olemaan näihin aikoihin jo pää jäässä, kun nukkumaanmenoaika meni ajat sitten..
Huomenna menen katsomaan Netteä ja ehkä myös otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan parista asiasta, jotka jäivät tänään mieltäni painamaan. Siispä huomiseen!

P.S. Olen vieläkin ihan fiilareissa siitä, että sain sen sanavahvistuksen poistettua! :D

2 kommenttia:

  1. Sä vaan oot jo niin hyvä :D

    Ja onhan se niinkin ettei kaikkien hevosten kans oo kemiaa

    mutta toisaalta sitte eikö se oo ihan hyvä että välillä on sellanen hevonen joka on kokoajan mukana, sä voit sillon itte kehittää ittiäs eikä hevosta,
    jos sullon aina ollu vaikeampi hevonen alla niin se voi olla melko vaikeaa tehdä hevosen kans joka on valmis jolloin sun pitää keskittyä VAAN ittees ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuohon ensimmäiseen väitteeseen en kyllä usko. :D

      Seuraavan allekirjoitan.

      Ja ihan totta tuo viimeinen, siinä pystyy oikeasti silloin keskittymään vaan itseensä. Mikä olisi minun tapauksessani todella hyvä asia.
      Mutta jotenkin, kun ei tarvitse keskittyä siihen hevoseen, niin en meinaa kyetä keskittymään mihinkään siinä hommassa. Jotenkin kun on vähän haastavampi hevonen alla joutuu olemaan tilanteessa läsnä koko ajan ja miettimään. Noiden helpompien kanssa ei tätä tunnetta tule ja silloin sorrun, ehkä enemmän vaan matkustamaan mukana..
      Ääh, vaikea selittää :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)