lauantai 4. helmikuuta 2012

Vastauksia

Kyllä alkaa huomaamaan, että ei ole tallille päässyt kohta viikkoon.
Hypin täällä kotona seinille ja odotan että tuo pahuksen pakkanen nyt lauhtuisi edes sen 10 astetta.
Tästä johtuen, tänään tuli näköjään ainakin kaksi postausta. Toivottavasti joku edes jaksaa lukea nämä :)

Tässä siis vastaukset esittämiinne kysymyksiin, lisää saa laittaa jos jotain mieleen tulee..

1. Mikä on hurjinta mitä oot kokenu Neten kanssa?
  -
Hmm, piti oikein alkaa miettiä, eikä nyt tule mitään kovin hurjaa edes mieleen. Mieleen on ehkä jäänyt ensimmäiset ratsastuskerrat, kun se hyppi pystyyn. Nyt jälkikäteen ajateltuna se ei kyllä edes ollut niin hurjaa, miltä se silloin tuntui. Myös toinen kerta (olen siis kaksi kertaa tippunut Neteltä), kun jalkauduin oli aika mielenkiintoinen, lähdin ilman satulaa maastoon ja Nette päätti tallin kulmalla, että jotain hyvin pelottavaa on edessä, se nousi kynttiläksi ja 180 astetta ympäri, siinä liikkeessä ei enää roikuttu mukana, mutta jaloilleni tulin alas.
Muuten hurjia ovat ehkä ne lukuisat kerrat pyörössä, kun Nette tulee päälle korvat luimussa. Hyppii pystyyn ja kauhoo etusilla naaman edessä tai takapää edellä ja viskelee jalkojaan kohti.

Ei siis ole kyllä mitään kovin hurjaa meille kuitenkaan tapahtunut, itse kuitenkin yritän aina pitää sen järjen päässä ja välttelen sellaisia oikeasti vaarallisia tilanteita.

2. Onko sulle ikinä tapahtunu hevosten kanssa mitään suurempaa onnettomuutta?   - Koskaan ei ole mitään murtunut tai mennyt poikki, edes aivotärähdystä en muista saaneeni. Eli siis vastaus on ei, jotenkin yleensä aina apinoin siellä selässä niin että en tipu *koputtaa puuta*, jonka takia ehkä myös suuremmilta onnettomuuksilta on vältytty.
Ja myös ehkä sen takia, että vaikka tykkäänkin noista haastavista hevosista, niin en minä koskaa ole hengelläni halunnut leikkiä.Terve(?) järki on aina kuitenkin touhuissa mukana.  

3. Jos et Netteä osta, niin minkälaanen tuleva oma hevonen tuloo olemaan?
  -
Jos/kun tuo Neten omaksi saaminen jää haaveeksi, niin sitten kriteerit tulevalle hevoselle ovat, että se on tamma (tämä on ehdoton) ja lämminverinen. Perustelen hieman myös, vaikka sitä ei kysytty :D tamma ehdottomasti sen takia, että minä vaan olen läpeensä "tammaihminen", jotenkin siinä on käynyt niin, että kaikki vähänkin pidempään elämässäni vaikuttaneet hevoset ovat olleet tammoja. Rakasta niiden tempperamenttia ja luonnetta sekä myös sitä, että kun tamman kanssa pääsee ystäväksi se kestää yleensä hamaan tappiin asti. En tarkoita etteikö samaa tapahtuisi orien ja ruunien kanssa. Mutta omista kokemuksistani olen huomannut, että tamman kanssa saa tehdä rutkasti enemmän töitä. Ja kun lopulta päästään samalla aaltopituudelle, hevonen on aina opettanut sinulle paljon uutta ja onnistumisen tunne on käsittämättömän mahtava. En tiedä osaanko nyt pukea tätä sanoiksi, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä ajan takaa.

Ja miksi lämminverinen? Koska minussa asuu sisällä edelleen ravi-ihminen ja koska olen todennut, taas omien kokemuksieni kautta, että se on vain sellainen rotu jota tunnun ymmärtävän parhaiten. Lämminveriset ovat usein luonteikkaita ja kuumia hevosia, mutta samaan aikaan nöyriä. Kun tällaisen luonteikkaan ja kuuman hevosen saakin olemaan rauhallinen ja rentoutunut, voi tosissaan sanoa onnistuneensa hevosen kanssa.
Ja taas, en väitä etteikö samanlaisia hevosia löytyisi muista roduista, mutta joten tämä rotu on vain minulle SE rotu.
Kirsikkana kakun päällä (ehkä yksi maailman typerimmistä sanoinnoista, koska niin harvat edes tykkää kirsikoista) on tämän rodun monipuolisuus. En etsi kisaratsua joka osaa heittää voltteja ja hyppiä kerrostalojen yli. Vaan haluan pelin, jonka kanssa voin maastoilla ja joskus mennä kentällä jos sellainen sattuu maittamaan ja jonka voi koska vaan laittaa myös kärryjen eteen ja lähteä ajelemaan.

Tulipa tästä nyt pitkä vastaus, hups.

4. Mikä sulle on hevosen tärkein piirre?
   - Tämä saattoi jo tulla edellisesssä.. Mutta kuten sanottua, se luonne ratkaisee. Saa olla vaikea ehkä jopa vähän mahdoton. Näiden kanssa kun onnistuu ja mahdottomasta tuleekin salonkikelpoinen tietää tehneensä jotain oikein. Usein myös tämän "matkan" aikana oppii enemmän kuin mitä koskaan voit oppia lukemalla kirjoja.
Jotenkin näissä asioissa en koskaan halua mennä sieltä missä aita on matalin. Olen itsekin ihmisenä aika vaikea ja ihmisillä kestää kauan ennen kuin he todella tuntevat minut ja näkevät sen minkälainen oikeasti olen. Ehkä jotenkin tiedostamattani olen hakeutunut tämänkaltaisten hevosten seuraan. Menipä filosofiseksi..

5. Mitä kouluja soot käyny?
    -
Peruskoulun niin kuin kai kaikki suomalaiset. Tämän jälkeen lukio, jonka jälkeen vuosien elämänkoulu/itsensä etsiminen. Jonka lopputuloksena opiskelen yliopistossa hallintotieteiden maisteriksi, jotta minulla tulee olemaan varaa kustantaa tämä jokseenkin kallis elämäntapa.. Ja elämänkoulu taitaa jatkua hamaan tappiin saakka.

6. Mikä susta tulee nyt sitte isona, mihin tahtoosit töihin?  
- Edellisessä kysymyksessä kai se ns. virallinen vastaus siihen mikä minusta tulee. Epävirallinen kuuluu kai näin: Tällä hetkellä näyttää siltä, että minusta voisi tulla henkilöstöpäällikkö/-johtaja, kunhan saan opiskelut saatettua loppuun.
MUTTA elän toivossa, että haaveeni toteutuvat hieman nopeammalla aikataululla, voitan lotossa ja pääsen tekemään sitä mitä oikeasti haluan, eli käymään kaikkia mahdollisia ja mahdottomia hevoskursseja ja tekemään töitä monien monien erilaisten hevosten kanssa. Ratkomaan niiden (tai siis ihmisten) ongelmia niiden kanssa ja auttamaan ihmisiä ja hevosia elämään yhteisymmärryksessä keskenään, niin että molemmat osapuolet nauttivat elämästään.

7. Omistatko miehen?
   
- En omista miestä (eikä kukaan omista minua, vaikka jonoahan tuohon hommaan on tietenkin hyvin pitkästi :P), eikä sellaisen metsästäminen kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiin :D
Oliko tämä nyt poliittisesti korrekti vastaus?

8. Pidätkö samantyyppisistä hevosista vai onko suosikeissasi hyvin erityyppisiäkin hevosia?
    -
Vaikka tykkään haastavista hevosista, on niissä kuitenkin hyvin erityyppisiä hevosia joukossa. Kaikkihan ne ovat erilaisia persoonia. Kuten edellä mainitsin ovat luonteikkaat tammat ehdottomia suosikkejani. Näistäkin löytyy niin paljon erilaisia variaatioita, että en sen kummemmin osaa sanoa mikä olisi ehdoton suosikkini. Vertailukohteina vaikka Ibi (vanha hevoseni) ja Nette (jonka kanssa olen nyt eniten tehnyt töitä). Ibi oli luonteikas ja oman arvonsa tunteva neiti, se oli sellainen todellinen Ms. sunshine.. ei juurikaan arvostanut sellaista lääppimistä ja muuta vastaavaa, karsinastakin harvemmin näytti kovin iloista ilmettä. Kuitenkin kun sen kanssa teki lähempää tuttavuutta oli se todella sympaattinen ja ihana hevonen, ja rapsutuksiakin se otti vastaan kunhan sen kanssa pääsi ensin sinuiksi.
Nette taasen rakastaa ihmisiä yltiöpäisesti, se on aina iloinen (paitsi usein joskus ratsastaessa kun se ei halua tehdä jotain tehtävää). Nette ei vaadi ihmisiltä sitä tutustumista välttämättä että se antaa koskea etc.
Molemmat tammat omaavat/omasivat kuitenkin vahvan luonteen, ne näyttävät mielipiteensä asioihin ja näyttävät kyllä jos omasta mielestään tulevat väärin kohdelluiksi.

Tästä siis aasinsiltana siihen, että suosikkini ovat samaan aikaan hyvin erilaisia ja samanlaisia.

9. Hevonen vai poni?   
- Hevonen.
Johtuen luultavasti siitä, että pidemmän aikaa olen ollut tekemissä oikeastaan vaan hevosten kanssa. Katsotaan saako Senni tilannetta muuttumaan.
Ja asuuhan minussa myös aina pieniponityttö, alkoihan hevosurani ponien kanssa ja monta vuotta vietinkin raviponin kanssa. Shetlanninponit on lähellä sydäntäni ja tulevat aina olemaan.

10. Kuinka pitkä olet?  
- Olen 168cm pitkä, vai pitäisikö sanoa lyhyt.

11. Milloin tarkoituksesi on valmistua?  
- Mielessäni siintää vuoden 2013 joulu, siihen tähdätään ja jos vielä silloin kirjoitan blogia ja valitan opiskelusta niin olkaa hyvä ja läpsäyttäkää naamaan.

12. Voitko kertoa muutamal sanal tuosta tallista jossa käyt tunneil?   
- Voin.
Se on ratsastuskoulu tässä Tampereen seudulla  ja tallinomistaja on perehtynyt klassiseen ratsastukseen. Tämä ko. omistaja pitää siis tunnit itse.
Eksyin tallille vahingossa, kun netistä etsin paikkaa, johon voisin mennä omaa itsetuntoani ratsastuksen suhteen laskemaan.
Valintani onnistui täydellisesti ja nyt jokaisen tunnin jälkeen minulla on sellainen olo, että en osaa yhtään mitään. Siis ei silloin kun kävin tunneilla (joojoo siitä on hyyyvin kauan) tarvinnut tunneilla miettiä koko ajan.
Nyt kun käyn tunneilla, en kykene tekemään puoliakaan tehtävistä koska ilmeisen rajoittunut aivokapasiteettini ei välitä kaikkea saamaani informaatiota lihaksiini.
Mutta hiljaa hyvä tulee <-- tuosta on tullut mottoni, jota hoen itselleni mantrana ennen ja jälkeen tuntien. Aivan mahtava paikka, olen iloinen että tuon tallin löysin.

Ja sitten itse vastaus: Tallilla on hevosia ja poneja joku 15 (villi arvaus), kaikki tuntikäytössä. Hevoset on koulutettu klassisten periaatteiden mukaan eli ne toimivat painoavuilla.
Istunta on se, jonka pitäisi tehdä kaikki työ. Jalat ovat olemassa vain sitä varten, että jotain roikkuu hevosen ympärillä.
Hevoset eivät ole automaattisia kehäraakkeja, tai ainakaan sellaisia ei ole minulle annettu. Opettaja on pätevä ja tykkään hänen tavastaan opettaa. Suoraa palautetta ja oivaltavia kommentteja.
Hmm, olisiko vielä jotain muuta?

 
Tulipa niitä kuitenkin aika monta!
Pahoittelen pitkiä vastauksia (aloin oikein pohtia) ja kuvatonta postausta.

Jos joku asia jäi vaivaamaan tai haluat jostakin asiasta kuulla enemmän, niin rohkeasti kommentttia vaan tulemaan! :)   


 

4 kommenttia:

  1. No oli kattavat vastaukset ja mäki oon hetken tyytyväänen tästä tietoiskusta :DD

    Aika samoolla periaatteilla tääläkin mennään ja erittäin saamaa mieltä tuosta lämminverijutusta, mä tykkään erittäin paljon siitä niiren herkkyydestä, tokikin Ristolla sitä oli joskus liiaksiki..
    Mutta aika herkäksi tuota Viljaakin on saanu vaikka ihan selvät erot niillä silti on roduissa.

    Moon kuvitellu kokoajan että asut jonkun miehen kans, hah, nämä on näitä hauskoja mielikuvia mitä tulee ku ei toista oo ikinä nähny :D

    Kääks, sä se jaksat opiskella, hyvä Suvi :)!!

    Kiitos tästä, oli erittäin kiva lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuli vastattua pitkän kaavan mukaan :D

      Se on kyllä jännä, miten se herkkyys ilmenee eri roduissa.
      Esimerkiksi Nettekin on tosi herkkä ja Senni myös, mutta ne on eri tavalla herkkiä kun lämpöset. Se on vaan sellainen asia minkä on huomannu, mutta mitä on vaikea selittää sanoin..

      No en olis niin varma siitä jaksamisesta, joka päivä mietin, että miksi edes opiskelen, kun tuntuu että keskityn ihan väärään asiaan.
      Vielä ei ole kuitenkaan uskallusta jättää kesken, sen verran huolettaa tuo tulevaisuus ja ehkä on kuitenkin hyvä olla olemassa joku "oikea" tutkinto..:)

      Poista
    2. Kannattaa käyrä loppuun jos vaan hermo kestää :)

      Itte kävin lähihoitajakoulua yläasteen jälkeen ja jätin sen kesken vaikka olis enää ollu puolivuotta jäljellä :D

      Sinne meninkin kouluun mistä musta tuli maaseutuyrittäjä :DD
      Ja ihan tyytyväinen oon ollu että sain edes sen koulun loppuun ja nyt saa sitte loppuikäni lypsää elukoota :D
      No ei vais, en mä edes tierä haluanko olla lomittaja, ainakaa lehemien kans, kutut on asia erikseen :D Kaikista hienoonta olis saara oma tila kun Juhalle kumminki nuo pellotki siirtyy..

      Poista
    3. Joo, en mä sitä enää kesken jätä.
      Paitsi jos voitan lotossa, mikä on hyvin todennäköistä :D
      Kyllähän ne rahat jostain tosiaan tähän harrastukseen on saatava..:)

      No mutta sullahan on sitten ihan selvät suunnitelmat, tila pystyyn vaan! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)