tiistai 7. helmikuuta 2012

Voi Louna Louna

Jos toi hevonen jotain osaa, niin poseeraamisen
Tänään olikin sitten Lounapäivä.
Hain kyytiin mukaan Lounan omistajan ja lähdettiin sitten kohti tallia. Louna muutti viime viikolla, enkä vielä ole ehtinyt käymään sen uudessa kodissa.
Se sai nyt ystäväksensä kaksi suomenhevosta, mikä on hyvä asia koska vanhassa tallissa se joutui tarhaamaan yksin.

Louna on nyt muuttanut pariin otteeseen ja se ottaa siitä vähän stressiä. Sillä on myös erinäisiä ongelmia ihmisen oman tilan kunnioittamisen kanssa ja sen ensivaikutelma kaikkeen on sellainen perusnegatiivinen. Sitä ei myöskään juurikaan kiinnosta ottaa kontaktia ihmiseen, jos on vähäänkään erilaisempi/jännempi paikka. Meillä on siis aivan mahtavat lähtökohdat.
Louna ei ollut KOSKAAN nähnyt hevosta joka menee ohi..

Pakko tähän väliin huomauttaa, kun noissa kysymyksissä oli puhetta siitä minkälaisista hevosista tykkään. Ja tässä nähdään miten ne eroavat toisistaan; Louna, herkkä ja kuuma ja kaikki on vähän vaikeaa. Se kuitenkin omaa aika itsepäisen luonteen ja antaa palautetta asioista samantien, useimmiten aluksi negatiivista. Senni, herkkä ja kuuma sekin, mutta erilainen. Senni on kuuma ja sanoisin ennemmin arka. Se kunnioittaa ihmistä välillä minusta tuntuu että jopa liiaksi. Molempia voidaan siis kuvata miltei samalla tavalla, mutta hevosina ne ovat kuin yö ja päivä.

Palataan takaisin  Lounaan. Oli tarkoitus, että olisin tänään ratsastanut sillä, mutta se aristi selkäänsä taas sen verran että en uskaltanut sinne satulaa laittaa. Kun edes koskin siihen, niin se luimi ja nosteli jalkojaan siihen malliin, että nyt sattuu.
Lähdettiin siis jalkaisin matkaan, tarkoitus oli lähteä sellaiselle metsäpolulle, jolla Louna omistajineen oli käynyt aikaisemmin. Sillä reissulla hevosella oli taas ollut joitain pienimuotoisia ongelmia sen ihmisen oman tilan kanssa.

No, me pääsimme tielle joka meidän piti ylittää päästäksemme polulle. Jo tiellä Lounasta näki, kuinka paljon se otti kierroksia. Kaiken kruunasi hevonen joka kärrytteli meitä vastaan, siinä vaiheessa Louna oli sitä mieltä että se ei koskaan ole edes hevosta nähnyt. Kuiten se oli myös lähdössä sen perään samantien. Onneksi se sentään kunnioittaa sen verraan narua, että kun se otti kiinni niin vauhti pysähtyi.
"määki haluun tonne, sä oot ihan tylsä"

Se kyllä ilmoitti halunsa mennä omintakeisella ja hienostuneella tyylillä. Eli sinkoilemalla joka suuntaan ja kuopimalla ja yrittämällä juosta ylitseni.
Kuten arvata saattaa emme lähteneet metsäpolulle. Halusin vaan saada Lounan rauhalliseksi ja kuulolle, jotta voisimme edetä johonkin suuntaan. Siinä pyörittiin ja hyörittiin hetki. Pyysin siltä sen huomiota ja edellytin myös että se ei tule minun tilaani.

Aika nopeasti se rauhottui ja tein siinä joitain pieniä harjoituksia. Kun se oli rento, niin kävelimme takaisin tallille päin. Askel-seis-askel-seis- Lounan peruutus-askel-seis- askel- Lounan peruutus- askel..Tuolla kaavalla liikuttiin eteenpäin, se tuli hyvin usein liian lähelle, joten jouduin peruututtamaaan sitä. Oli ihan niskassa kiinni, enkä oikein tykännyt siitä ja kerroin sen myös Lounalle.
Sen huomio ei muutenkaan ollut minussa vaan se katseli kaikkea muuta. Kyllä se huomioi, koska minä liikun ja koska pysähdyn mutta se teki sen vain puolella korvalla. Jonkin verran ehkä vaatii siis vielä työstämistä.

Mentiin sen kanssa vielä yhteen tarhoista, joka on noin koulukentän kokoinen ja päätettiin juoksuttaa sitä irti. Tallinpitäjäkin tuli vielä juoksutusavuksi ja saimmekin sen juoksemaan jonkin verran. Sitten vähän pienennettiin kenttää ja juoksutin Lounaa yksin, se meni ensin ihan hyvin. Mutta sitten se teki saman minkä se on tehnyt omistajalleen. Se pysähtyi ja kääntyi kohti ja haastoi minut. Se oli hyvin selkeästi ilmoitettu haaste, tilanne ei kestänyt kauan ja se meni ohi kun otin ehkä askeleen taakse ja lopetin katsekontaktin. Sen jälkeen se vielä juoksi käskystäni ihan normaalisti.
Tuo oli sinänsä hankala tilanne, että Louna seisoi ihan kohtisuorassa minuun, siinä puolenmetrin hangessa en siis todellakaan päässyt siirtämään itseäni niin että katseeni ja paine olisi oikeassa paikassa. Jonka takia laukaisin tilanteen katsomalla pois, ettei se tunne oloaan enempää haastetuksi.

Se miten tuohon tilanteeseen päädyttiin onkin hyvä kysymys. Joko Louna ärsyyntyi pyynnöistäni saada se liikkumaan ja se osoitti ärtymyksensä tuolla tavalla. Tai sitten asetin paineen vahingossa väärään paikkaan. Olen huomannut, että sen kanssa saa katseenkin kanssa olla todella varovainen, kun sitä katsoo silmiin niin se on heti puolustuskannalla.
Oli se laukaisija mikä hyvänsä, se oli varmasti oma vikani. Joka tapauksessa tilanne meni nopeasti ohi ja sen jälkeen kaikki sujui taas hyvin. En siis koe, että mitään suuria epäonnistumisia olisi koettu.

Se antoi myös hyvin kiinni ja oli todella rentona lopuksi.
Laitettiin sille takki niskaan, kun raukalla tuli 10 minuutin hangessa juoksusta hiki..

Mitä tänään opimme: Sen kanssa aloitetaan nollasta (melkein). Ja se vie aikaa. Ja se vaatii hyvin, hyvin, paljon kärsivällisyyttä.
Ihanaa, tulee ihan ne alkuajat Neten kanssa mieleen.
Johan tässä menikin kaikkien muiden projektien kanssa liian hyvin :)

P.S. Todella hyvä blogiteksti vaikka onkin jo vuoden vanha, käykää lukemassa

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa jälleen kerran erittäin mielenkiintoselta :D

    Aika jännä tuo katsejuttu, enpä oo viä kertaakaa törmänny sellaseen joka ottais uhkana katseen :O
    Tämän kans saa varmaanki olla tarkkana ku porkkana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! :)

      Ei tuokaa kaikissa tilanteissa, mutta heti jos on mukana elementit siihen, että siltä pyydetään jotain mitä se ei halua tehdä esim. ravia oikeaan kierrokseen ympyrällä. Jos tässä tilanteessa siirrät katseesi sen silmään tai edes lavalle, niin se on heti kääntymässä.
      Kun taas katse pysyy koko ajan takapäässä, niin liikekin on oikeaan suuntaan.

      Katsotaan nyt, miten ja mihin tämä tästä lähtee kehittymään :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)