maanantai 19. maaliskuuta 2012

Epätoivon suosta askel ylöspäin

Kävin moikkaamassa Senniä tänään, jos muistatte viime viikon postauksen niin olin hyvin epätoivoinen. Minusta tuntui siltä, että ongelma on liian suuri, eikä minulla riitä rahkeet sen ratkaisemiseen. No myönnetään, sellainen olo on edelleen hyvin vahvasti. Mutta tämä päivä loi taas uskoa siihen, että ehkä vielä joku kaunis päivä Sennillä voi oikeasti ratsastaa.

Tallia kohti ajaessani mietin tosissani, että pitäisikö minun lopettaa ja myöntää, että taitoni eivät riitä. Tämä kävi mielessäni ensimmäisen kerran tänään ja mietin sitä oikeasti. Usko omaan osaamiseeni oli todella koetuksella. Toisaalta taas, minä en ole luovuttaja. Luovuttaminen on minulle se vihoviimeisin ratkaisu, Senni on kuitenkin onnistunut hieman horjuttamaan periaatteitani.

Kerroin myös tallilla, että usko omiin kykyihini on todella kovalla koetuksella. Jotenkin se kuitenkin ohitettiin lähes tulkoon olan kohautuksella ja sanottiin vaan, että "kyllä sä siihen pystyt". Kiitos vaan tuesta teille! :D

Kävin päästämässä hevoset sisään ja menin harjailemaan Senniä. Nämä rutiinitoimenpiteet alkavat sujua jo suhteellisen hyvin. Harjaus onnistuu vapaana, samoin kuin satulointi ja suitsien laittaminenkin. Suhteellisen hyvin tarkoitta meidän tapauksessa sitä, että Senni saa vaan muutaman kilarikohtauksen (tänään sen aiheutti mm. vastinhihnan irtoaminen liian aikaisin kädestä) ja hyppää seinälle. Tilanteet menevät kuitenkin nopeasti ohi ja suurimman osan aikaa se näyttää olevan rento karsinassa.

Kenttä oli edelleen ihan jäässä. Olin tilannut sulan kentän ja aurinkoa- Sain jäisen kentän ja lumi/räntäsateen. Missä meni vikaan?
Mutta mentiin ei-niin-jäiseen päähän ja aloitettiin päivän työt. Senniläinen ympyrälle ja mitä kummaa, se kävelikin samantien rennosti pää alhaalla!? Ja monta kierrosta. Minä en ihan oikeasti pysy mukana tuon ponin mielen liikkeissä. 

Tänään ongelmia tuotti hiukan jalustimen heiluttelu ja siinä roikkuminen. Sekä pysähtyminen ja minun päästäminen vierelle. Hyppiminen ei tänään ollut mitään ja housuja sain nostella vaikka kuinka..
Senni käveli hienosti myös toiseen kierrokseen, pää alhaalla ja rentona. Olin kyllä taas niin ihmeissäni.

Selkään kivutessa se ei juurikaan hätkähtänyt. Tosin sivusta seuraaja sanoi, että se teki todella hassuja liikkeitä takapäällään. Nämä siis niitä samoja nytkähdyksiä, jotka minä tunnen myös selkään. En siis tiedä todellakaan miltä se aikaisemminkin on näyttänyt, kun nyt tämä lihasten jännittyminen oli hyvin pientä.
Tänään tehtiin myös edistysaskelia. Kävelimme oikeasti ympyrän, emme vaan taluttajan akselin ympäri. Ja kävelimme kolmesti! Senni ei meinannut kertaakaan lähteä, se jännittyi kyllä, mutta malttoi seistä paikallaan jos niin pyydettiin ja meni käyntiä kun niin pyydettiin.

Ja nyt se positiivinen asia, jonka unohdin itseasiassa omistajallekin sanoa. Tällä kertaa, kun istuin selässä minulla ei ollut sellainen olo, että Senni lähtee hetkellä millä hyvänsä suuntaan x. Se oli jännittynyt, kyllä. Mutta se oli jotenkin erilainen. En osaa kuvailla sitä, se vaan tuntui erilaiselta, paremmalta. Se tuntui normaalilta ponilta. Joka kai minun tapauksessani on hyvin suhteellinen käsite tosin.

Lopetimme näiden kolmen kierroksen jälkeen ja Senni pääsi takaisin talliin ja kamppeet pois päältä. Pikainen harjaus, pari porkkanaa ja vähän kaularapsutuksia ja ulos. Tuolle ponille suurin kiitos on se, että se jätetään rauhaan. Ei voi sanoa, että se esimerkiksi silminnähden nauttisi rapsutuksista. Sille mieluisin vaihtoehto on se, että se jätetään rauhaan.

Ja mikä on tämän päivän loppupäätelmä: Nousin millin sieltä epävarmuuden suosta, jossa olen ryöminyt viime viikosta asti. Senni antoi tänään taas pienen toivon kipinän siitä, että ehkä joku kaunis päivä siitä vielä tulee oikeasti poni, jolla voi ratsastaa.
Jotain sillä oli taas kliksahtanut päässä paikalleen ja se oli miettinyt asioita, koska se KÄVELI ensimmäisen kerran monia kierroksia renntosti liinassa. Se KÄVELI minä selässä pienen ympyrän. Pieniä askeleita, hyvin pieniä, mutta nämä askeleet saavat toivon taas heräämään.

P.S Ne russelin pennut on niin suloisia, että en kestä!
P.P.S Tänään oli hyvä päivä tuosta paskasäästä huolimatta.
P.P.S Toivottavasti ensi kerrasta saadaan kuvia, niin meillä on jotain todistusaineistoa näistä "ratsastuksista"

4 kommenttia:

  1. Noniin, kyllä se siitä kuule :) Luotat ittees!

    Pian sulla on koiranpentu :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, katsotaan nyt miten tilanne lähtee kehittymään..

      Ja ei kyllä oo, olosuhteiden pakosta en vielä voi koiraa ottaa, vaikka on ne pennut niin sulosia! :)

      Poista
  2. Suvi! Oikeasti, en epäile hetkeäkään ettet pystyisi siihen!! Tiedän sen aivan varmasti! joten rohkenepa itse epäillä!!! Usko vanhempaa... Aikaa ja pieni askel eteenpäin , antamatta yhtään taaksepäin! Kyllä se vielä siit!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tää tästä taas lähtee.
      Ja eihän tästä ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)