perjantai 30. maaliskuuta 2012

Vauhtimaasto

Eilen pääsin vihdoin sille kunnon maastoretkelle, josta olen haaveillut jo pidemmän aikaa ja joka viime viikonlopun lumisateen takia siirtyi jälleen kerran.
Tallille päästyäni tein ensin kaikki muut hommat, ennen kuin hain Neten sisälle. Eli hain sen itaheinät valmiiksi, otin sille ämpäriin vettä karsinaan kun sillä on yleensä niin kova jano, hain satulan ja suitset (näille retkille siis kuolaimet suuhun) ja vielä martingaali henkiseksi tueksi. Netellä on sellainen hyvin miellyttävä tapa nostaa päänsä yläilmoihin ja pomppia ties minne kun se innostuu. Sen takia käytän sillä martingaalia edelleen maastossa jos tiedän, että meille lähtee esimerkiksi kaveri mukaan tai on ollut pitkä tauko maastoilussa.

Ja eilen sitten sain kuin sainkin meille kaverin mukaan. Sattumalta tallilla oli samaaan aikaan Gamillan nykyinen ratsastaja ja kysyin häntä mukaan maastoon. Gamilla oli kuitenkin jo liikkunut, joten pyysin sitten talinomistajalta luvan hevosen lainaukseen. Niinpä vanhaherra Baba pääsi mukaamme maastoon!
Laitoin Neten valmiiksi, bootsit takasiin ja etusiin jännesuojat ja vermeet niskaan. Odoteltiin hetki Babaa ja sitten mentiin kentälle odottamaan, nousin siellä selkään ja käveleskeltiin siinä hetki ja odoteltiin. Netellä ei meinaa kärsivällisyys noissa tilanteissa kestää, vaan se hyörii ja pyörii eikä malta odottaa että lähdetään. Nämä on niitä hetkiä kun huomaa, että sitä ei ihan hirveästi ole aiemmin käsitelty, kun se ei jaksa vaan odottaa.

Pääsimme matkaan; Nette etunenässä ja Babsukka perävaununa. Ja hienosti taittui vanhan herran askel, se selkeästi nautti olostaan. Liian harvoin pääsevät maastoilemaan nuo tuntihevoset.
Tuli pitkät alkukäynnit, kun piti ensin luovia läpi omakotitaloalueen, jonka jälkeen pieni pätkä metsässä ja sitten oltiinkin jo pääkallopaikalla. Lähdettiin ravailemaan ja pappa tulikin laukalla perässä, taisi se heittää pari kunnon ilopukkiakin!

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun näimme muutamia traktoreita, jotka eivät olleet hevosensyöjiä tällä kertaa sekä pari aika isokokoista koiraa, jotka tulivatkin täyttä päätä haukkuen kohti ja omistaja juoksee karjuen perässä. Onneksi nämä koirat eivät olleet vihamielisiä ja meidän ponit ei pelkää koiria. Tulimme kuitenkin alas selästä, olin valmiina puolustamaan Neten jalkoja jos se koira olisi yrittänyt käydä kiinni. Kun koirista ja samaan aikaan ohi menevästä traktorista päästiin niin pitikin vaan enää päästä takaisin selkään..

Matka jatkui ja nyt oltiinkin jo "laukkasuoran" päässä. Ja ei kun menoksi, Nette aloitti hitaalla ja hallitulla laukalla, kunnes se vaihtoi uuden vaihteen silmään. Parit sivuttaisliikkeet se esitti ja muutamat "jarrutukset" kun tien vieressä oli hevosensyöjäheinäpaaleja/psotilaatikoita/tie(?!). Kun näiden ohi päästiin saatiin taas uusi vaihde silmään ja sitten mentiinkin jo sen verran haipakkaa, että joutsenten kohdalla ei voitu enää pysähtyä vaan mentiin lujempaa. (Jos pari laulujoutsenta on kuollut sydäriin jossain Vesilahden pellolla, niin se on Neten vika). Se on jännä, kun aina luulee, että nyt se hevonen jo menee aika lujaa ja sitten tuntee, kun se lisää vauhtia, mahtavaa. Ei kyllä oltu edelleenkään lähellä maksiminopeuksia, mutta vähän sentää sai päästellä. Lopulta kun piti pysähtyä, niin Nette meinasi että ei vielä, sitten se veti vähän herneen nenukkiin ja tekikin stopin kerrasta pienien pomppujen ja pään viskomisen kera. Ihanaa kun meidän siirtymiset on niin hallittuja, jep.

Miedän piti kävellä takaisin päin, mutta mentiin sellaista hallittua käyntiravia ja Nette esitteli hienoja väistöjä siinä samalla. Takaisin tullessa joutsenet aiheuttivatkin Netelle pienen kohtauksen, mutta pääsimme siitä yli hyvin nopeasti. Takaisin päin otettiin vielä loppuravit (pappa taisi kyllä laukata perässä) ja sitten taas pitkät käynnit eri reittiä taloalueen kautta takaisin.

Molemmat hevoiset olivat tyytyväisiä ja ratsastajat myös. Täytynee ottaa uusiksi mahdollisimman pian! Lopputoimenpiteitä tein vielä jonkin aikaa ja taisi olla siinä kasin pintaan, kun tallilta lähdin. Meni siellä taas hassusti se viisi tuntia.
Tänään menen tapaamaan uutta ponia, käyn ratsastustunnilla ja Neten kanssa palauttelevaa työskentelyä. Kolme tallia ja kaikki eri suunnilla, wuhuu.

P.S Huomenna klassisen ratsastuksen kurssi, jonka tunnit saan videolle. Teen näille kevään kursseille ja niiden annille varmaan oman sivun jossain vaiheessa.
P.P.S Vitsi, että on vieläkin hyvä fiilis eilisestä maastosta!

4 kommenttia:

  1. Huh, ompas teillä ollu haipakkaa :D Ihanaa kun Nette pääsee päästelemään höyryjä ja se pappakin, surullisen paljon tuntihevoset on vaan kentällä :(

    Orottelenkin sitä vireota :) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli vähän menoa ja meininkiä :D

      Mäkin odotan videoita, kauhulla. X)

      Poista
  2. Komppaan tekstin viimestä lausetta! Oli superkivaa :) Seuraavaksi Gami, Mimmi ja Eliza lenkille. Jospa pappaakin sais vielä uudemman kerran nautiskeleen... :) Kesällä etitään joku uittopaikka?? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli!
      Ja kaikki pääsee mukaan, jos aina Nette ei, niin näköjään poneja löytyy :D
      Ja kesästä, hmm.. meillä taitaa olla taas pari juttua puhuttavana..

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)