lauantai 14. huhtikuuta 2012

Kaksi ratsastustuntia ja oivalluksia

Eilisen ratsastustunnnilla oli tarkoitus hypätä esteitä ja aloitimme tunnin puomiharjoituksilla. Puomit oli asetettu diagonaaleille ja ylitimme niitä tehden samalla kentän kokoisen kahdeksikon.

Kaikki meni alkuun ihan hyvin, ylitimme puomeja käynnissä ja sitten siirryimme raviin. Musta ratsuni oli yllättävän hyvin lapasessa vielä tässä vaiheessa ja pääsimme puomien yli ihan hyvin. Se rupesi kuitenkin kuumenemaan koko ajan enemmän ja enemmän ja kun puomeista lopulta tehtiin ristikoita, niin ratsullani keitti yli ja olin itsekin kerännyt jo liikaa kierroksia.

Eli kaikki meni lopputunnista ihan plörinäksi, minulla meni pasmat ihan sekaisin ja koko homma lähti käsistä. Opettaja sanoi, että ratsasta samalla tavalla kuin koko alkutunti, mutta en vain saanut enää pakettia kasaan itseni kanssa joten turhauduin lisää.
Lopetimme tunnin siihen, kun sain ratsuni rauhoittumaan edes vähän ravissa, eikä se ryysännyt enää suuntaan tai toiseenkaan.
Plaah, olin taas niin turhautunut tunnin jälkeen. En enää vaan saanut koottua itseäni ja minusta tuntui, että taitoni vaan loppuivat kesken.

Tänään aamupäivällä uusi yritys, Maija tuli taas pitämään tuntia ja olin varannut häneltä tunnin, ennen kuin tiesin, että minun pitäisi säästää koska tulin ostaneeksi hevosen.
Tunnin aluksi kokeiltiin vaan, kuinka avojen ja sulkujen tekeminen nyt onnistuisi ja sulutkin menivä jo paljon hienommin.
Päivän teemaksi nousivat edelleen avot ja sulut, askeleen lyhentäminen/kokoaminen, peruutukset, sekä käynnissä että ravissa (ei tietenkään peruutusta ravissa).

Ensin tehtiin pelkkää avoa ja sulkua uralla, sekä jalalla ja istunnalla tehtynä ja niin että liikkeeseen otettiin kädet mukaan, jonka jälkeen harjoiteltiin hetki askeleen kokoamista, käynnistä peruutusta ja siitä takaisin käyntiin. Lisäksi harjoittelin sitä, kuinka pienellä liikkeellä hevonen peruuttaa ja ottaa askeleen eteenpäin.
Ideana siis se, että yksi askel eteen ja yksi askel taakse, niin että aina sama jalka otti askeleen taakse ja sitten eteen. Kuulostaa ehkä helpolta, mutta ei se ollutkaan yhtää niin helppoa. Sen puolen lonkalla piti aiheuttaa tämä askel, jonka puoleisella jalalla haluttiin hevosen ottavan askel. Ja se liike oli niin pieni, että ei tosikaan. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen harjoitus ja näytti tosiaan sen, kuinka pienillä avuilla se hevonen oikeasti toimiikaan.
Missään vaiheessa ei myöskään puristella hevosta pohkeilla, eli tämä on mielestäni paljon hevosystävällisempi tapa ratsastaa, niin kuin olen aikaisemminkin sanonut.

Kun tätä oli harjoiteltu hetki, niin jatkettiin kokoamisharjoituksia. Tässä samalla taas kiinnitettiin huomiota hieman istuntaan ja hetkittäin osasin jo itsekin alkaa hakea jalalle oikeaa paikkaa ja istuinluita kiinni satulaan.

Tuon kokoamisharjoittelun jälkeen aloin tehdä uralla vuorotelle avoa ja sulkua, tämä oli hyvin mielenkiintoinen harjoitus ja se oli mahtavaa, kuinka pienellä se hevonen alla liikkuu apujen mukaan. Lisäksi  vielä kaikki tapahtui taas istunnalla eli jalalla ei puristettu eikä ohjilla vedetty missään vaiheessa. Kun nämä sujuivat käynnissä siirryttiin samaan harjoitukseen ravissa. Ja johan muuttuikin tehtävä haastavammaksi! Muutamat ihan ok avot sain aikaiseksi, niistä suluista en ollut niin vakuuttunut.
Lopuksi vielä kevyessä ravissa eteenpäin, niin että ratsuni sai venyttää kaulaansa.

Oli ihan mahtava tunti ja opin taas paljon uutta.
Maija lupautui myös tulemaan katsomaan Netteä, joten saa nähdä minkälainen virtuoosi siitä vielä saadaan. Noiden tuntien jälkeen olen aina ihan fiiliksissä ja minusta tuntuu, että tuo on sellaista ratsastusta mistä sekä minä että hevonen voidaan nauttia. Yleensä kenttätyöskentely on mielestäni tylsää, eikä se ole kivaa minulle eikä hevoselle, mutta noilla tunneilla tulee aina erilainen tunne.
Odotan innolla, että päästään Neten kanssa reenaamaan näillä opeilla, luulen että siitäkin hevosesta löytyy ihan uudella tavalla eteenpäin pyrkimystä kentällä, kun se on mukavaa hommaa.

Loppuun vielä oppimani asiat tiivistettynä:
  • Kun uljas musta haluaa ryysätä, niin vaikka kuinka tekisi mieli pidättää käsi alhaalla, niin se käsi pitää nostaa ylöspäin. Nimenomaan sisäkäsi.
  • Sulun apua antaessa helpottaa kun käyttää koko jalkaa lonkasta asti, eikä yritä vain käyttää alaosaa jalasta
  • Käsi saa liikkua koko ajan hevosen liikkeen mukana
  • Myötäys voi olla aluksi niin suuri, että se näkyy.. Myöhemmin voi harjoitella pienempää myötäystä
  • Suora ohjasote vaikuttaa hevosen takapäähän, epäsuora ohjasote hevosen etupäähän. Näin kärjistettynä
  • Jalan asentoa saa/voi hakea koko ajan hevosen selässä, niin että koko jalka pääsee vaikuttamaan hevoseen
  • Oma huomio: Ala venyttelemään joka ratsastuksen alussa niitä lonkkia niin, että joskus on mahdollista saada se jalka oikeaan asentoon 
P.S  Kohta täytyykin lähteä tekemään viralliset kaupat ja katsomaan uutta hevostani.
Ai miten niin olen vieläkin ihan tohkeissani? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)