tiistai 24. huhtikuuta 2012

Monta rautaa tulessa

Eilen oli hyvin mielenkiintoinen päivä.
Olin ensin töissä kirjoittamassa gradua aamusta iltapäivään, jonka jälkeen lähdin tapaamaan Illiponia. Kaverini lähti kyytiin jo tässä vaiheessa, kun hän oli tulossa kanssani tallille, jossa Nette asuu ja olin lähdössä sinne suoraan Illin tallilta.

Illin kävin tapaamassa nyt toisen kerran, ensimmäinen kerta oli muutamia viikkoja sitten. Illi pitäisi saada kulkemaan nätisti liinan päässä ja se oli tuottanut ylläpitäjälle hieman ongelmia. Illillä kun on tapana aina kääntyä vaan suoraan kohti juoksuttessa ja pysähtyä.
Viime kerralla keskustelimme aika pitkään siitä, miten siellä liinan päässä tulisi juosta, tänään meni siitä ajasta vaan murto-osa.

Hieman oli poni siis ehtinyt varmaan asioita miettiä tässä viikkojen aikana, ylläpitäjä itse oli tässä välissä juoksuttanut Illia muutaman kerran.
Vasempaan kierrokseen Illi meni hienosti ja se ravaili nätisti monta kierrosta. Mutta oikeaan se oli edelleen huomattavasti vaikeampaa.
Toisaalta tuon oikean kierroksen vaikeuden selittää se, että se on raviponi. Oikea kierros on paljon vasempaan juoksevalle vaikeampi, tämä on aika yleistä myös ravureiden kanssa.

Toisaalta taas en voi sille mitään, että minulle tulee tunne, että se jotenkin "suojelee" sitä takapäätään. Auktoriteettiongelmasta ei tunnu olevan kyse; Illi väistää hyvin sekä etu- että takapäällä. Lisäksi mielestäni hevosen etupään väistätys on dominoivampi pyyntö kuin takapään väistätys, tämäkin siis sotii sitä vastaan, että se olisi vain auktoriteettiongelma.
Ja kun se vasen puoli on niin paljon helpompi. Ja sehän voi olla joku ihan pieni asia mitä on tapahtunut, jonka takia Illi kokee sen oikealle puolelle päästämisen jotenkin vaarallisena tilanteena. En tiedä, katsotaan nyt miten se tästä lähtee etenemään.

Joka tapauksessa se oli paljon parempi kuin viime kerralla. Teimme vielä venytykset porkkanan kanssa tallissa, jolla poistimme mahdollisuuden jäykästä kaulasta. Ja poni venyi hyvin, joka suuntaan.
Katsotaanpa siis, jos käyn tapaamassa Illiä taas muutaman viikon päästä, että missä mennään.

Jatkoimme kaverini kanssa sitten matkaa Netteä katsomaan. Olimme lähdössä Sannin ja Gamillan kanssa maastoilemaan. Gamilla ei ole maastoillut ratsastajan kanssa oikeastaan ollenkaan, joten idea oli se, että me lähdemme Neten kanssa henkiseksi tueksi ja roolimalliksi. Se oli siis se idea.

Netellä on tapana vähän stressata uusia seuralaisia maastossa, mutta olin tietenkin jo autuaasti unohtanut tämän. Siispä lähdimme matkaan kahden luimivan iloisen hevoisen kanssa. Nette oli alusta alkaen vähän höntti ja kyttäili kaikkea mahdollista ja varmuuden vuoksi myös kiukkuili takana tulevalle Gamillalle.

Ensimmäinen haaste oli pienen puron ylitys. Neten kanssa ollaan käyty niin paljon maastoilemassa, että se kyllä hyppää noiden purojen yli jos pyydän. Gamilla sen sijaan ei ollut niin vakuuttunut siitä, että puron ylitys on turvallista, joten se joutui keräilemään rohkeutta hyvän tovin. Lopulta Sanni jalkautui ja talutti Gamilla yli. Varmuuden vuoksi Gamilla kuitenkin loikkasi, ettei vaan jalat kastu!

Kun päästin jatkamaan matkaa, oli Nette jo kerännyt itseensä aika hyvät kierrokset. Matkaa taitettiin enemmän ja vähemmän puolelta toiselle pomppien. Edettiin noin sata metriä, kun vastaan tuli iso musta koira ja ihminen, koira oli tietenkin auki. Huusin heti kun näin koiran ja kysyin onko se kiinni. Kävelijää kiinnosti juuri sen verran, että hän nosti katseensa puhelimestaan ja palautti sen takaisin. Siinä vaiheessa koira jo tuli haukkuen kohti, ja tietenkin irti.
No ei muuta kuin alas selästä ja odottamaan, että mitä se koira tekee. Ulkoiluttajalle ei ollut koiraan mitään kontaktia, eikä koira antanut kiinni vaan juoksi haukkuen ympärillämme. Lopulta ulkoittaja sai siltä vielä pannankin repäistyä irti, mahtavaa.

Olin jo sen verran kiukkuinen tuosta välinpitämättömyydestä, että tiuskaisin tyypille, että täällä liikkuu paljon hevosia ja koira tulee pitää kiinni, jos se ei ole hallinnassa.
Ärsyttää tuollainen meininki, kuka olisi korvannut jos koira olisi hyökännyt jalkoihin ja olisi saanut iskun hokillisesta kaviosta? Että mua kiukutti.

No ei se mitään, jatkoimme hyvin menestynyttä maastoa maastakäsin ja päätimme kävellä pidemmän lenkin kautta takaisin tallille. Tiellä huomasin, että Neten bootsit olivat aivan vinossa, korjasin sen kerran ja jatkoimme matkaa. Etenimme muutaman kymmenen metriä ja huomasin, että bootsi oli taas aivan vinossa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa ne pois. Onneksi loppulenkkimme oli pehmeällä maaperällä, joten ei tarvinnut huolehtia sitä, että kaviot kuluu.

Loppumatkasta selvisimme suhteellisen hyvin, mitä nyt Neten kanssa piti koko ajan keskustella siitä, kumpi kulkikaan edellä.. Ja tietenkin juuri, kun olin päässyt puhumaan siitä kehittyneestä pelisilmästä..
Meidän piti lähteä roolimalliksi Gamillalle.. Lopputulos oli se, että Gamilla kulkee nätisti ja rentona ja Nette viilettää ties missä eikä kuuntele ollenkaan.

No ei mitään, lauantaina uusi yritys! :D

P.S Kyllä se Nette loppumatkasta oli taas tosi hieno, mutta kyllä taas hetken mietin metsässä, että mitä mä olen mennyt ostamaan
P.P.S Tänään olisi vuorossa Senniä, ehkä Sissiä ja Lounaa.. Nää 13 tunnin päivät on aika pitkiä, puuh.

6 kommenttia:

  1. Kuvat ois kivoja :)
    Kiva blogi, käy kattoon meijän :)
    http://pokerijaelli.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eve, kuvia tulee aina kun niitä vaan on saatavilla.
      Harmillisen vähän kuitenkin, enkä aina jaksa vanhojakaan kuvia laitella. Kuvien kanssa yritän kuitenkin petrata..

      Täytyypä käydä vilkaisemassa blogisi! :)

      Poista
  2. Voii ei mikä reissu... :D Uskomaton koiranomistaja, argh....!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, oli taas menoa ja meininkiä :D

      Mulla niin kiehu päässä, kun se oli niin välinpitämätön se omistaja..Mur.

      Poista
  3. Myötä-ärtymiset tollasista koiran ulkoiluttajista. Joskus vuosia sitten kävi perheen koiran kimppuun naapurin bokseri kesken lenkin... Koira vapaana pihalla ja omistaja ties missä. Nyt on jo koira vaihtunu kesympään, mutta sama meininki jatkuu... Toiset ei vaan koskaan opi.

    Mut se mitä alunperin tulin tänne kirjottamaan, ennen kuin harhauduin aiheesta: ihanan lohdullista huomata, ettei toi maastoilu ole itsestäänsenvyys kaikille muillekaan. :D Tuntuu että toi vuokraheppa on sen verran uus, että ehkä kokeilee sumuttaa mua vielä ja näin, vaikka omistajan mukaan ihan maastovarma ja kaikkea. Et meilläkin kaaosta aiheuttaa välillä ohittavat pyöräilijät ja varsinkin solisevat purot. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ei siinä mitään jos pitää koiraansa auki (itsekin tykkään niin tehdä), mutta silloin sen koiran tulee olla hallinnassa. Ja harmillisen usein ei näin ole..

      :D Meiän maastoilu on yleensä helppoa ja pidän Netteä suhteellisen varmana maastohevosena. MUTTA uudessa seurassa ja jos on pitkä tauko, niin se alkaa aina vähän käymään kierroksilla. Ja sitten se ei enää olekaan niin varmaa maastoseuraa :)

      Meidän suurimmat ongelmat löytyy kaikista tosi pelottavista jutuista, kuten isot kivet/oksat ja kaukana liikkuvat ihmiset. Että jep. :D

      ..Noi solisevat purot/mitkä tahansa vesikohdat tuntuu olevan monille hevosille aika haastavia..

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)