perjantai 13. huhtikuuta 2012

Niin paljon asiaa taas

Nyt olen pääsyt sen verran yli tästä hehkutuksesta, että voin tulla kirjoittamaan eilisestä, aivan huikeasta, päivästä.

Lähdin aamupäivästä katsomaan kuinka Senni voi, edellis kerralla oli vastassa taas villiponi, joten odotukseni eivät olleet kovin korkealla. Kun pääsin paikan päälle oli kuitenkin ihan pakko käydä ensin katsomassa kuinka pennut voivat. Ja voi että, kun ne on niin söpöjä, ne telmii ympäriinsä ja on niin kovin ihmisrakkaita. Ihania palluroita!

Sitten lähdettiinkin hommiin ja kävin päästämässä hevoset sisään.
Senni syö sellaista Calm Balance-ainetta, jonka pitäisi auttaa hevosta rauhoittumaan. Yleensä pidän näitä erinäisiä rohdosvalmisteita huuhaana, mutta nyt on pakko alkaa myöntää, että ainakin tähän poniin, niillä on rauhoittava vaikutus.
Edellis kerralla kun kävin, ei Senni ollut saanut sitä koska se oli loppu ja nyt sitä oli taas. Ja ero ponin käytöksessä oli aika huikea.
Senni esitti vain yhden paniikkipyörähdyksen karsinassa.

Normaalit toimenpiteet, kuten harjaus ja varusteiden pukeminen alkavat sujua jo suhteellisen hyvin. Jokaista askelta ja liikettä ei tarvitse varoa koko ajan.
Myös satulaan nousu on alkanut sujua melko rutiinilla, tähän väliin on kuitenkin pakko kommentoida, että Sennin kanssa edelleen kaikki on suhteellista, eli tämä ei ole verrattavissa "normaaliin" käsitteeseen hyvästä tai toimivasta.

Myös juoksutusliinan päässä kävely alkaa luonnistumaan. Eilen Senni käveli hienosti molempiin suuntiin monia kierroksia ja rennosti pää alhaalla, jotain on siis tehty oikein.
Vähän sitä alkoi ahdistaa vasemmassa kierroksessa, kun lapset huutelivat tallista hätää kärsivinä, tähän suuntaan se käynnin etsiminen kesti siis hieman kauemmin.
Juoksutuksen (kävelytyksen) jälkeen oli aika aloittaa selkäännousu harjoitukset. Taas ensin perusjuttuja; satulan taputtelua, siipien nostelua, jalustimen heiluttelua jne. Senni oli rohkea, ja pysyi hienosti paikallaan. Tällä kertaa se ei hypännyt karkuun, kun menin satulan vierelle, sitä se on tehnyt miltei joka kerta, mutta nyt ei, onneksi.

Satulaan nousu meni hyvin, nousin ensin vain muutaman kerran seisomaan jalustimeen ja tulin alas. Tämän jälkeen kävin satulassa istumassa ja tulin alas muutamia kertoja ja sitten oli liikkeelle lähdön aika. Se on aina yhtä jännää ja koitin saada mieleeni mielikuvia edellispäivän henkisen valmennuksen kurssilta..
Lähdettiin liikkeelle ja Senni oli hieno! Kerran se meinasi ottaa ritolat, mutta antoi hienosti kiinni ja rauhoittui, eikä toista kertaa edes yrittänyt. Kyllä sitä nytkähtelyä tuntui koko ajan allani, mutta se nyt oli pientä.

Päästiin kolme "isoa" ympyrää käyntiä ja välissä oli jopa muutama pitkä ja rento askel. Wau, mahtavaa, Senni valoi taas uskoa meihin. Nyt odottelen jo sitä meidän  kahden viikon tehotreeniä, joka on eräänlainen totuuden hetki Sennin tulevaisuuden kannalta.

Sennin jälkeen otettiin vielä Sissi hommiin, harjasin sen käytävällä ja satula selkään ja suitset päähän. Sissille on ihan sama onko satula selässä, mutta kuolaimet kiukuttaa aivan vietävästi. Sissi opetteli taas tänään kävelemään ympyrällä liinassa ja viime kertaan verrattuna se meni todella hyvin. Viimeksi se ei meinannut liikkua mihinkään, nyt se liikkui. Ei sitä ympyräksi ehkä voinut kutsua, mutta pikku hiljaa pikku hiljaa.
Sissi on kyllä hieno ja viksu ponitamma, ei yhtään niin kuin äitinsä. :P

Olin kyllä niin iloinen, kun lähdin tallilta. Molemmat ponit olivat hienoja ja uskoa Senniin on taas uudella tavalla. Ja matkalla kotiin, sain niin iloisen uutisen, että olisi tehnyt mieli vain pomppia ja kiljua riemusta. Loppupäivän olikin sitten niin leveä hymy naamalla, että ihan naamaan sattui, vieläkin pistää hieman hymyilyttämään. Hihi.

Nyt sitten vaan hoitamaan ihan muutama pikkuruinen käytännön seikka:
  • Raspaus/rokotus/kengitys/vakuutustarkastus kuukauden sisällä
  • Neten kouluttaminen traikkuun (sehän on siis tullut tuonne tallille rekassa vapaana ja se on sen ainoa matkustuskerta) Saa nähdä joudunko ratsastamaan sen uudelle tallille
  • Satula (haaveilen joustorunkoisesta)
  • Muut tarvittavat välineet, joita ei vielä ole
  • Gradu ja muut turhat kouluhommat
Jeps, fiilistelen vielä hetkisen ja sitten alan stressaamaan.

P.S Päivitin tuonne kurssi sivulle Katrin kurssista tiivistelmän
P.P.S Lisäsin Sissin hevosystäviin
P.P.P.S Koitan ehtiä päivittämään joku päivä myös hieman Neten sivua
P.P.P.P.S Meillä on tänään estetunti, iik!

2 kommenttia:

  1. Hahaa, mä mietinkin että mitähän meinaat nyt tehä kun Neten omistajuus vaihtui... :D :D Tästä sun tekstistä oikein huokui ilo ja onni, joistain aikaisemmista on syystäkin saanut hieman alakuloisen vaikutelman (älä ymmärrä väärin, yhtä hyviä tekstejä on aina, mutta se pohjimmainen tunne mikä rivien välistä välittyy :). Nette ilmeisesti vaihtaa tallia, kerro joskus millaseen paikkaan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D aloitan vielä pahemman stressaamisen, jos se on edes mahdollista :D

      Ilo on kyllä vahvasti päällimmäinen tunne tällä hetkellä ja kaikki muu on toissijaista, osa siitä siis ilmeisesti välittyy myös teille, hyvä :)
      En ymmärrä väärin ja olet oikeassa, minusta itsestänikin tuntuu, että pitkän aikaa ovat kirjoitukset olleet jotenkin vähän alakuloisia, jatkuva epävarmuus vaan syö ihmistä aika pahasti. Mutta onneksi se on nyt takana päin!

      Nette muuttaa Taikan omistajalle ensi kuussa, yritän tässä helpottaa hieman omia kulkemisiani ja Lounakin on sinne varmaan syksyllä tulossa, niin on jo monta heppaa samassa paikassa. :)
      Paikka on ihana ja tallinpitäjä on hyvä ystäväni, jonka tiedän hoitavan hevosiaan niin hyvin kuin mahdollista. Kerrankin tuntuu, että kaikki menee hyvin ja asiat järjestyy, pieni pessimisti sisälläni huutaa vaan, että kohta joku menee vikaan..

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)