sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Vähän päivitystä

En enää muistakaan, että mikä päivä se viimeksi oli, kun päivitin meidän kuulumisia, torstai ehkä?
Ei tässä nyt mitään kovin päätähuimaavaa ole edes tapahtunut ja olen taas vaan juossut pää kolmantena jalkana paikast a paikkaan b, niin en ole  ehtinyt tänne kirjoittaa ollenkaan.

Perjantaina piti olla ratsastustunti, mutta aivan kaamea päänsärky iski ja jouduin perumaan sen. Otin kuitenkin kunnon lääkkeet ja koska olin lähdössä käymään vanhempieni luona ja Nette on vähän kuin matkan varrella, päätin käydä siellä matkalla.
Sää oli kuin morsian, vettä satoi koko ajan ja tuultakin oli jonkin verran. Olin jo vähän suunnitellut, että väsään meille kentälle jumppasarjan ja pitäydyin päätöksessäni, vaikka olosuhteet olivatkin sitä vastaan. Tallilla olikin onneksi ollut joku ryhmä, joten kentällä oli valmiiksi jo paljon puomeja ja tolpat. Ei tarvinnut siis kuin tehdä vähän hienosäätöä, niin sain meille kolmen esteen jumppasarjan ja toiselle puolelle kenttää ravipuomit.

Hoidin taas kaikki alkupuuhastelut ja laitoin Neten valmiiksi, tällä kertaa suuhun apple mouthin kolmipala. En ole käyttänyt sillä nyt paljon kuolainta, kun en ole varma siitä mitä sen suusta löytyy. Se on raspattu viimeksi 2010 syksyllä ja nyt meille on tulossa hammaslääkäri ensi viikolla. Se ei kuitenkaan tuntunut sen kummemmalta kuolaimen kanssakaan, onneksi.

Keliä uhmaten teimme ensin vähän käyntiharjoituksia, jonka jälkeen siirryimme ravipuomeille ja sitten jumppasarjalle. Montaa kertaa emme sitä hypänneet, koska Nette ei ole, ainakaan tietääkseni, koskaan sellaista mennyt. Ensimmäinen yritys oli vähän haparoiva, mutta kaikenkaikkiaan hyvin meni ja kaikki puomit pysyivät omilla paikoillaan.

Lauantaina lähdettiinkin sitten yhdessä kävelylenkille. Raahasin ensin kaikki välineet jo valmiiksi, mutta sitten muutin mieltäni ja lähdinkin itsekin maastakäsin. Tehtiin sellainen noin tunnin lenkki, jonka aikana koettiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niin ja Nette myös pääsi "vihreälle", sen mielestä ne puoliksi ruskeat ruohopaakut ovat jo sen verran hyvää ruohoa, että niitä kannattaa syödä oikein antaumuksella. "Vihreää" syödessä kului varmaankin sellainen 15 minuuttinen. Loppumatkasta alkoi Neiti Näpsän polvia tutisuttaa, kun oli kaikenlaista mekkalaa; Oli koiria, lapsia, järvi keskellä metsää, LUMIKASA ja vieläpä kaksi hevosta metsässä, iik. Alussa näkemämme bussit, jalkapallot ja muu hässkkä ei tietenkään ollut mitään verrattuna noihin myöhemmin kohtaamiimme hirviöihin.

Mitä opimme tästä: Ei liian pitkiä maastoilutaukoja.

Mutta jotta tästä ei tulisi ihan tynkäpostausta, jossa ei olisi sanaakaan asiaa, niin muutama sananen vielä Netestä:

Perjantaina suojia ja bootseja pukiessani mietin yksin mielessäni, kuinka ihanan helppo Netestä on joissakin toimenpiteissä ihan huomaamatta tullut.
Kun bootseja piti alkaa käyttää, niin suurin ongelma oli se, että Neten jalan sai ylös, saati että se olisi pysynyt niin kauan ylhäällä, että siihen sai sen popon. Tätä ei voinut kuvitellakaan tekevänsä ilman, että se oli jossain kiinni. Nykyään bootsit puetaan karsinan ovi sepposen selällään ja Nette irti.

Vielä viime kesänä vesiletku oli Neten mielestä jotain niin kamalaa, että karkuun oli mentävä hinnalla millä hyvänsä. Nykyään (huomasin tämän reilu viikko sitten) voin ottaa Neten pesariin, antaa sen seistä irti ja seisoo siinä (yleensä) ja odottaa rauhassa että minä teen tarvittavat toimenpiteet. Nyt ollaan siis lähinnä harjoiteltu jalkojen pesua.

Tallityöntekijä tuli juurikin perjantaina sanomaa, että Nette on aina niin rauhallinen kun teen sen kanssa jotain. En ollut sen kummemmin asiaan aikoihin edes kiinnittänyt huomiota, siitä on tullut jotenkin itsestään selvyys.
Mutta sitten rupesin asiaa ajattelemaan ja totesin, että ihan näin ei aina ole ollut. Verkkokalvoilleni on piirtynyt kuva hevosesta, joka hyppii pystyyn ja pukittelee vuorotellen karsinassa. Sitä hevosta ei tosin ole enää olemassakaan, onneksi.

Taas siis olen huomannut yhden todella tärkeän seikan, mikä joskus tuntuu ihmisiltä unohtuvan. Määrätietoinen käsittely ja rutiinit ovat hevoselle kaiken a ja o. Kun toimitaan tiettyjen sääntöjen mukaan niin hevonen alkaa tottua erilaisiin asioihin ja se alkaa luottaa siihen, että mitään pahaa ei aina uudessakaan tilanteessa tapahdu.
Ja on meilläkin vielä töitä tehtävänä paljon. Edelleen jos Nettepääsee siihen tiettyyn mielialaan, niin se ei rentoudu seurassani täydellisesti, se kyllä kuuntelee, mutta on itsekin varuillaan. Odotan sitä päivää, kun päästään sille tasolle, että noitakaan tilanteita ei tule.
Tai eipä niitä ole tullut nyttenkään, on kehittynyt sen verran itselle pelisilmää, että emme joudu tilanteisiin, joissa kontrolli saattaisi pettää. Vahinkoja ja yllättäviä tilanteita tietysti sattuu kaikille ja niihin pitää osata varautua.

En nyt tiedä oliko tuossa kirjoituksessa päätä tai häntää se oli suoraa tajunnanvirtaa, joten pahoittelen epäselvyyttä!
Pointti lienee kuitenkin tullut selväksi: Itse vannon rutiinien ja määrätietoisen käsittelyn nimeen hevosen kuin hevosen kanssa.

6 kommenttia:

  1. Ihanan kuuloista OMAN Hevosen kanssa puuhastelua. :) Noi rutiinit ois tärkeitä ja kyllä sen itekkin huomaa että hevoset on tosi levollisia kun ne tietää mitä odottaa. Mutta jostain syystä ite oon semmonen tuuliviiri että aina hoksaan jotain että "enpä ookkaan muistanu että näinkin voi tehä" ja sitten hevosraukat on ihmeissään mitä nyt tapahtuu. Nykyään tosin yrittän kovasti pidättäytyä tutuissa tavoissa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)Olisit nähnyt aina välillä ilmeeni tuolla meidän maastokävelyllä, kun katselin ja ihailin neiti hevoista ja mietin vain, että nyt se on minun! Voi sitä virneen leveyttä!

      Haha, onhan ne rutiinit aika pop, mutta kuitenkin toisaalta myös eräänlainen vaihtelu tekee hyvää. Ja pitäähän hevosen tottua monelaisiin asioihin (mm. autoihin, muihin kulkupeleihin, veteen, lintuihin jnejne.).. Mutta jotenkin niiden rutiinien kautta päästään ehkä siihen lopputulokseen, että nuo vähän vieraammatkaan asiat eivät aiheuta liiallista sydämentykytystä kummallekaan osapuolelle.
      Aina kun ei kuitenkaan mene niin kuin strömsössä.
      Ääh, en tiedä osasinko nyt taaskaan pukea ajatustani sanoiksi, mutta ei voi mitään :D

      Poista
  2. Rutiineja ja vaihtelua sopivana kombinaationa, siitä se arki muodostuu :)Hymyä ja virnettä jatkoonkin toivottelen :)

    VastaaPoista
  3. Teirän puuhastelut kuulostaa ihanilta, moon niin onnellinen kun juuri te pääsette yhressä tekemään kaikkea eikä tartte enää miettiä toisen menettämistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tää yhdessä tekeminen sai ihan uuden merkityksen taas. <3

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)