keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Mitä minä opin kopittamisessa

Edellinen postaus kertoi siitä, kuinka hevonen voidaan opettaa traileriin, siinä keskityttiin niihin asioihin, joita hevoselta vaaditaan. Tapoja on varmast monenlaisia eikä ultimaattista oikeaa tapaa totuttaa hevonen traileriin ole olemassakaan. Tämä tapa oli meille kuitenkin tehokas ja hyvä, kun halusin edetä hevosen ehdoilla, mutta kuitenkin saada tuloksia aikaan.

Koska hevosen näkökulmaa ja kokemuksia kopitukseen ei voida kysyä, niin ajattelin  kirjoittaa hieman omista kokemuksistani.

Minua jännitti todella paljon ennen kopitusharjoituksien aloittamista. Tiesin, että Nette ei välttämättä pelkää koppia, mutta tietäen sen vahvan luonteen olin hieman peloissani sen suhteen, kuinka kopitus tulisi onnistumaan.

Ensimmäisellä kerralla tuntui, että olin hiukan hukassa, Nette ei meinannut millään keskittyä ja itsellä oli suuria vaikeuksia reagointinopeuden kanssa. Tästä huolimatta pääsimme siihen lopputulokseen mihin halusimmekin ja Nette seisoi sillalla.

Seuraavalla kerralla olin jo itsekin varmempi ja tiesin paremmin mitä minulta odotettiin. Kaikkihan kuitenkin lähtee siitä ihmisestä. Jos minä olen epävarma on hevonenkin epävarma. Siitä kun ei päästä yli eikä ympäri, että hevonen lukee meitä kuin avointa kirjaa. Valehteleminen hevoselle on mahdotonta.

Kun aloin päästä enemmän jyvälle koko hommasta, niin oma itsevarmuuteni kasvoi ja asia sujui paremmin. Epävarmuus nosti kuitenkin ajoittain päätänsä ja usko meinasi loppua moneen otteeseen. En tiedä oliko väliseinä siis itseasiassa suurempi ongelma minulle kuin Netelle.
Mitä lähemmäs väliseinä laitettiin, sitä epävarmempi olin Neten tulemisesta koppiin ja tietenkin se kostautui.

Edelleen peräänkuulutan sitä, kuinka vaikeaa on hengittää ja olla varmaotteinen tuollaisessa tilanteessa, sitä ei koskaan uskoisi.
Oman lisänsä noihin koulutusjuttuihin tuo se, kun hevonen on oma tai muuten tärkeä. Siinä tilanteessa on silloin enemmän mukana jotain henkilökohtaista. Jolloinka ainakin itselläni tilanteen rauhallisena ja tunteettomana pitäminen on todella haastavaa!

Sama tilanne on missä tahansa tilanteessa, kun menen vieraan hevosen luokse ja opetan sille jotain, on helpompi pysyä rauhallisena, kärsivällisenä ja tyynenä. Kun hevoseen on tietty etäisyys pystyy pitämään paremmin yllä ammattimaista rauhallisuutta. Hevosen kanssa, jonka kanssa on tuttu ja jonka kanssa on tunneside, se on jotenkin niin paljon vaikeampaa. Kaikki epäonnistumiset ottaa henkilökohtaisena loukkauksena ja ärsytyskynnys on paljon alempana.
Turhautuminen ja ärsyyntyminen tilanteeseen ei taas auta hevosta ollenkaan.

Koko ajan pitäisi myös muistaa, että ei käytä negatiivista energiaa hevoseen. Vaikka pitää olla tiukka ja määrätietoinen, niin energia ei saa olla vihamielistä. Tämäkin on yllättävän vaikeaa, jos on toistanut ja toistanut samaa asiaa, eikä se etene suuntaan eikä toiseen.
Itselläni tuottaa ainakin suuria ongelmia päästä ohi noista turhautumisen hetkistä. Jotenkin pitäisi aina kyetä nollaamaan se tilanne.

Surkuhupaisaa tässä on se, että näitä ongelmia ei ole vieraiden hevosten kanssa. Se etäisyys, joka noihin hevosiin on olemassa vaikuttaa tilanteeseen niin paljon.
Kun on oman hevosen kanssa tekemisissä näkee koko ajan sen, kuinka se oma toiminta on vaikuttanut hevoseen. Kuinka hyvin tai huonosti itseasiassa kaikki tilanteet ovat menneet. Kaikki kulminoituu lopulta siihen, kuinka hyvin teidän yhteistyönne sujuu ja onko sinulla hevosen kunnioitus.

Mikä olisi pahempi isku vasten kasvoja, kuin huomata se, että hevonen ei kunnioita sinua? Joka tarkoittaa sitä, että jossain kohdin on menty pahasti metsään.

Meillä nyt ei ollut ihan tuolllaista tilanetta, mutta kuten Tuike (Gamillan omistaja) totesi, on kopitus ollut hänelle se kaikista opettavin kokemus. Se on niin totta, koska siinä oikeasti näkee sen kaiken työnsä tuloksen, näkee missä on aikaisemmin onnistuttu ja missä on menty vikaan.

Noiden kuuden kerran jälkeen tunnen Neten taas satakertaa paremmin kuin ennen, tiedän mitkä ovat ne meidän vahvuudet ja tiedän missä asioissa tarvitsee tehdä vielä paljon töitä. Kopitusharjoitukset muistuttivat taas myös vahvasti siitä, kuinka henkisesti vahvan hevosen kanssa olen tekemisissä.
Traileriin totuttaminen oli siis ennen muuta henkisen kasvun paikka minulle itselleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)