torstai 3. toukokuuta 2012

Neptunuksen luonteesta


Mölhö <3
Tallilla oli edelleen vastassa hormoonihirvö, Neten tietää yleensä olevan kiimassa jos se ei tulekaan vastaan tarhassa vaan parhaassa tapauksessa se lähtee karkuun. No tänään oli sellainen päivä, outoa tästä tekee se, että sitä ei kuitenkaan kiinnostanut tällä kertaa yksikään tallin oreista vaan se lämpeni vaan sen lauman omille ruunille ja viereisessä tarhassa olevalle tammalle?!

Laitoin Neten valmiiksi, eli side-pullit päähän ja kentälle. Satulaa en laittanut sille ollenkaan, koska Nette ei voi kiimassa sietää satulavyötä, enkä jaksa sitten turhanpäiten sitä kiusata enempää. Olen kyllä alkanut vakavasti harkita jotain yrttivalmistetta, joka auttaisi noihin Neten hormooneihin. Se on itsekin niin kovin hämmentynyt tuosta tilastaan, joten olisi vähintäänkin reilua yrittää edes helpottaa sen oloa jotenkin.
Äiti




Lapsi
Nette oli kentällä hieno, tehtiin käynti-pysähdys-käynti harjoitusta sekä ympyrällä pienentämistä ja suurentamista. Sitten tulin alas ja harjoiteltiin vielä ihan perusjuttuja eli seuraamista, pysähtymistä, keskittymistä minuun, peruutusta maasta ja niin edelleen.

Olen nyt taas huomannut, että ote on lipsunut joissain asioissa. Nette oli kuulemma vienyt yhtä tallilaista kuin litran mittaa, lisäksi se on alkanut taas vähän tulla päälle eli ei kunnioita ihmisen tilaa.. On myös joitain muita asioita, joita olen huomannut. Tämä johtunee vaan ja ainoastaan siitä, että tallilla on niin paljon ihmisiä jotka Netteä käsittelevät eivätkä kaikki voi olla koko ajan niin skarppina. Nette kun  käyttää hyväkseen joka ikisen tilaisuuden ottaa päätösvaltaa itselleen lisää. Vähän ikävää tässä on se, että se kuitenkin suurimmaksi osaksi käyttäytyy mallikkaasti seurassani, nämä muutokset pitää siis huomata hyvin pienistä asioista.

Esimerkiksi eilen kopitusharjoituksissa huomasi, kuinka oli ihmisen tilan kunnioitus hakusessa, kun Nette oli menossa Gamilla omistajan syliin ja heilutteli päätänsä välittämättä siitä mihin tai kehen se osuu. Siispä tämän takia tänään perustreenejä, liiku-pysähdy-liiku-pysähdy ja koko ajan huomio minussa. Eikä mitään ongelmia ollut, Nette toimi kuin ihmisen mieli. Vaikka oli häiriötekijöitä, niin Nette jaksoi keskittyä minuun tai ainakin huomio palautui pienestä pyynnöstä minuun hyvin nopeasti.


Mitä sitten tulee tuohon Neten luonteeseen, niin kinkkinen osuushan on seuraavanlainen: Se on valehtelematta kovaluonteisin hevonen, jonka olen ikinä tuntenut. Minä vain aina unohdan tuon asian välillä. Vahvan tahdon lisäksi sillä tuntuu olevan selviytyjän luonne, vaikka kuinka välillä pelottaisi tai muuta, niin sitä ei näytetä. Tai kyllä se sen näyttää, mutta niin pienesti, että sitä ei huomaa ellei hevosta tunne.

Pari esimerkkiä: Kun Taikan omistaja oli hieromassa Netteä ja minulle tuli yht'äkkiä tunne, että Nette alkaa heilua liikaa. Siispä tokaisin "älä ala nyt riehumaan", johon hieroja vastasi vähän ihmeissään, että "eihän se riehu..", ei niin, mutta pari hetkeä myöhemmin se alkoi vähän olla levoton ja heiluttteli päätänsä. Mistä tiesin, että se tekee niin? -Ei minkäänlaista aavistusta.
Toinen; eilen kun kopitimme Netteä se vaikutti päällisin puolin hyvin rauhalliselta. Se ei kuitenkaan hengittänyt ennen kuin poistuimme ensimmäisen kerran trailerilta. Toinen asia mistä huomasi, että se alkoi vähän stressata oli pieni suulla pureskelu (eri asia siis kuin mutustelu), jota se tekee kun se alkaa hermoilla. Muuten hevonen käyttäytyi hyvin lunkisti ja päällisin puolin näytti hyvin rauhalliselta.

Siispä kun tuollaisen luonteen omaava hevonen olisi hyvä pitää aina sellaisella tasolla, että se ei stressaa liikaa, jotta se olisi kunnolla käsiteltävissä. Stressaaminen saa sen käymään aikamoisilla kierroksilla ja siihen on vielä paljon matkaa, että tuosta pisteestä päästään nopeasti takaisin rennoksi. Joten noista kaikenlaisista pienempääkin pienemmistä merkeistä pitäisi lukea ja tietää koska ollaan ylittämässä rajaa ja vaikka olen tuota hevosta seurannut noin kaksi vuotta, niin se ei ole vieläkään helppoa.
"Tää syöminen on niin raskasta puuhaa"



Samaan aikaan kun se on siis todella vahva luonteeltaan, niin se on todella herkkä. Sille voi joutua joutuu kertomaan joitain asioita moneen kertaan ja joskus lujastikin, mutta silti pitäisi kaikki pystyä tekemään pienesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä.

Jos tästä etsitään jotain hyvää niin ainakin Neten kanssa oppii, kuinka toimia taas hieman eri tavalla haastavan hevosen luonteen kanssa. Vielä parempaa tässä tietenkin on se, että minulla on koko sen loppuelämä aikaa opetella lukemaan sitä kuin avointa kirjaa. Ja sen se epäilemättä vaatii!

P.S Ensi viikolla päästään Neten kanssa leikkimään valokuvamalleja

9 kommenttia:

  1. kiva kun oli kuvia noinkin paljon! (: nette on kyllä rakenteellisesti hyvin samantapainen äitinsä kanssa, jos ei tota mamin isoa vatsaa huomioida.. :D

    kuulostaa kyllä tosi hienolta, miten hyvin oot oppinut tuntemaan neten. vaikuttaa kyllä hirmusen hankalalta luonteeltaan, mutta tollasten hevosten kanssa työskenteleminen on loppujen lopuksi varmasti tosi palkitsevaa (: eikä ainakaan lopu oppiminen kesken! :D näitä postauksia kun lukee, rupee tosissaan harmittamaan, ettei omalla tallilla ole oikein mitään mahdollisuutta maastatyöskentrlyy

    VastaaPoista
  2. (huokaus.. sarjassamme "kun kännykkäsi kieltäytyy yhteistyöstä. eli siis jatkanpa tähän :D) maastatyöskentelyyn (en saanut sitä edes kunnolla kirjoitettua..), kun maneesissa on aina joku, eikä kentällä aitoja :/ kaikenlisäks kun meidän paukapäälle tekis todella hyvää vähän työskennellä maasta, se kun on sellainen epäkunnioittava jääräpää lahoaivo. mutta minkäs teet kun mahdollisuutta ei ole ): joskus ollaan kyllä yritetty loppukäynneiksi harjoitella pysähtymistä ja liikkeellelähtöä ihmisen kanssa samaan aikaan, mutta kun samaan aikaan siellä pyörii valmennukset, niin vaikeeta tekee. no, hyvä että teillä sentään on siihen mahdollisuus, sen lisäksi että teillä kuulostais olevan vielä upeat maastotkin! (voisin tehdä valitusvirren niidenkin puutteellisuudesta koko ratsastusurani ajalta, mutta taidan jättää välistä :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ja tuo kännykkäkameran laatu on huikaiseva! :D

      On niissä kyllä paljon samaa, mutta onneksi Nette ei ole perinyt äitinsä kolhoa päätä vaikka muuten samalta näyttävätkin. Myös kaikenlaiset hypyt suuntaan ja toiseenkin on opittu kyllä hienosti sieltä äidin puolelta :P

      On se haastava, välillä tosin unohdan sen kuinka haastava se onkaan. Mutta aina kun tulee joku ongelma eteen, niin sen muistaa. Muuten olen vain autuaallisen tyytyväinen hyvin käyttäytyvää hevoseen..Se on jännä miten kaikki ongelmat unohtuu heti, kun niitä ei hetkeen näe.

      Tuolla tallilla, jossa Nette asuu on kyllä hyvät puitteet maastakäsin työskentelyyn, kun on kaksi aidatttua kenttää ja pyörö. Maastot sen sijaan eivät ole kaksiset, mutta olen sen verran hullu, että painan autojen seassa..

      Jos haluat opettaa hevosellesi jotain ihan perusjuttuja, niin ne pystyy opettamaan kyllä niin että sinulla on hevonen koko ajan kiinni. Ja vaikka jossain tiellä/pihassa/tarhassa jne. Meillä oli Neten kanssa aluksi todella paljon ongelmia sen kanssa, että se todella alkoi kunnioittaa ihmisen tilaa.

      Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että se esimerkiksi pyörössä tuli päälle, jos pyysit sitä vaihtamaan edes suuntaa. Lisäksi se käveli surutta yli, jos halusi mennä johonkin tiettyyn suuntaan.. Tuosta on onneksi jo päästy aika pitkälle, mutta kyllä se töitä vaati ja aikaa. Tsemppiä! :)

      Poista
  3. Kommentoin liian harvoin, mutta tätä(kin) juttua oli todella kiinnostavaa lukea!
    Ei voi kuin ihailla sitä tuntemusta, millä hevosesi tunnet. Itse kun on vielä niin pihalla, että hevonen saa vetää korvat kunnolla luimuun ja kohotella jalkojaan ennen kuin tajuan sen mahdollisesti olevan äksynä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Morre!

      Niin ja vielä on silti matkaa siihen, että tunnen sen totaalisesti. Onneksi näissä asioissa se matka on päämäärää tärkeämpi ja jo pienet asiat saavat aikaan onnistumisen tunteen! :)

      Kyllä se siitä pikkuhiljaa lähtee sujumaan, vuoden päästä jo ihmettelet että missä välissä oikein olet oppinut kaikki asiat, jotka ennen tuntuivat täysin käsittämättömiltä. Antoisia "opiskeluhetkiä"! :)

      Poista
  4. Ihanaa kuvia <3

    Mä niin tykkään lukea näitä sun juttuja, sä niiin tunnet Neten ja kuule sitei kukaa tieräkkää että mitä teistä kehkeytyy kun aikaa kuluu lisää :)

    Ei vitsi, valokuvaaja, mitä meinaatta kuvata? Vähä jännää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viipi <3

      Mä yritän edes petrata noiden kuvien kanssa.. :)

      Joo, Taikan omistaja, joka siis opiskelee valokuvausta, tulee ottamaan meistä kuvia studiovaloilla. Eli sama meininki, kuin niissä yksissä joulun tienoilla otetuissa kuvissa.. Sen enempää en vielä tiedä, että missä kuvataan ja miten kuvataan.. Iik, mua vähän jänskättää!

      Poista
  5. Mä voisin kopsata tän tekstin blogiini ja otsikoida "Hertan luonteesta". :D En suinkaan tosissani, yritän tässä vaan sitä kertoa miten uskomattoman samanlaisia nuo tammat luonteeltaan ovat. O_o Ja kaikkein rakkaimpia omistajilleen tietenki! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D haha, onneksi minulla on siis olemassa vertaistukea.
      Mutta rakkaimpia luonnollisesti, eihän se ole hevonen eikä mikään jos ei siinä vähän haastetta ole :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)