tiistai 15. toukokuuta 2012

Neten koppiin totuttaminen



Kerron nyt kuinka Neten koppiin totuttaminen suoritettiin vaihe vaiheelta.
Alustukseksi on kerrottava, että vaikka Nette onkin jo huimaan 12 vuoden ikään ehtinyt keski-ikäinen neiti hevoinen, niin se on tietääkseni matkustanut elämänsä aikana tasan kerran. Silloin se muutti tallille, jossa se on kohta asunut kaksi vuotta. Tuolle tallille tullessaan Nette matkusti äitinsä kanssa rekassa vapaana, joten trailerista ei ole aikaisempaa kokemusta. Joka on sekä hyvä että huono asia. Hyvä koska huonoja kokemuksia ei ole (aina on helmpompi aloittaa puhtaalta pöydältä), huono taas, koska Netellä ei ole kärsivällisyyttä nimeksikään sen vähäisen käsittelyn vuoksi ja lisäksi auktoriteettiongelma on edelleen vahvasti mukana, varsinkin nyt, kun käsittelijöitä on ollut paljon ja ilmeisesti Nette on saanut veiddä ihmisiä tallilla kuusnolla.
Ja pyöritään
Pyysin kopitukseen apua, koska en ole koskaan yhtäkään hevosta kuljetukseen varsinaisesti totuttanut. Koska olen lisäksi vähän sitä mieltä, että kuljetusongelma on yksi turhimmista ongelmista ikinä, halusin Neten saavan alusta asti kuljetuksesta hyviä kokemuksia. Jotta kuljettaminen onnistuisi jossakin vaiheessa yksinkin ja ilman stressiä.

Ideana oli se, että jaoimme koko prosessin niin pieniin palasiin, että stressiä tai paniikkia ei ehdi syntyä. Senhän tietää, että siinä vaiheessa kun hevonen ylittää tietyn stressitason, niin se ei enää opi mitään eikä ole muutenkaan vastaanottavainen.
Lisää pyörimistä
Sitten itse asiaan:

Ensimmäinen kerta: Tarkoituksena saada Neten etujalat sillalle.
Keskity näihin:
  • hevosen katse koko ajan koppiin
  • älä katso hevosta silmiin
  • ole itse määrätietoinen ja rauhallinen
  • kiitos heti, kun tehdään oikein (kävely pois kopilta, herkut, paikallaan seisominen, paineen myötäys)
  • hevosen pää alhaalla (olisi hyvä jos hevonen on opetettu myötäämään painetta niskassa)

    Koska Netellä ei ole huonoja kokemuksia kopista, pystyimme aloittamaan ns, tyhjästä eli ei ollut mitään paniikkitilannetta, joka pitäisi ratkaista. Tämä oli meidän kannaltamme todella positiivista, koska kuten kaikki varmasti tietävät, on hevonen aina helpompi opettaa nollasta, kuin alkaa opettamaan sitä pois jo jostain opitusta tavasta.
    Neten kanssa käveltiin siis suoraan kopin luokse, se sai haistella ja tutkia koppia ja  niin kauan kuin keskittyminen oli kopissa sai Nette olla. Jos keskittyminen siirtyi muualle, piti se saada mahdollisimman nopeasti takaisin. Heti kun etujalka/etujalat olivat sillalla, niin kiitokseksi poistuttiin kopilta ja pidettiin lepotauko. Sitten uudestaan ja sama juttu.

    Ensimmäisellä kerralla meillä meni reilu puoli tuntia, jonka aikana Nette kävi monesti sillalla, niin että sen etujalat olivat jo aika ylhäälläkin. Lopetettiin harjoitukset hyvää suoritukseen ja Nette sai jäädä miettimään asioita.

    Ja eteenpäin
    Toinen kerta: Tarkoituksena saada Neten takajalat sillalle.
    Keskity näihin:
  • hevosen katse kohti koppia
  • määrätietoinen ja rauhallinen toiminta
  • kiittäminen
  • parhaan kiitoksen keksiminen
  • valinnan mahdollisuuden antaminen hevoselle--> hevonen valitsee aina lopulta sille itselle mukavamman vaihtoehdon
  • Ajattele eteen, ei jäädä haaveileemaan ja anneta hevosen päästä muulitilaan

    Toisella kerralla olin itsekin jo rennompi ja luottavaisempi. Vaikka asiat hengittäminen ja rauhassa olo kuulostavat hyvin yksinkertaisilta asioilta, eivät ne todellakaan ole sitä aina. Tällä kertaa olin henkisesti valmistautunut reagoimaan nopeammin ja pyytämään tiukemmin Netteä keskittymään tehtävään.

    Harjoituksemme alkoivatkin hyvin, Nette käveli sillalle asti hienosti, jonka jälkeen kiitokseksi siirryimme pois kopilta. Toisella kerralla se käveli jo aika pitkälle, sen pää oli liian ylhäällä ja se osui siihen trailerin takaverhoon. No sepäs ei sitten ollutkaan mukavaa, ja Nette varmaan luuli, että ei mahdu sisään vaan lyö päänsä uudestaan.


    Alkoi väsytystaistelu, jonka aikana minulla loppui kunto ja hauikset olivat maitohapoilla. Vaikka Nette yleensä osaa myödätä paineelle, niin edelleen tulee tilanteita, joissa se tulee kuuroksi kaikille neuvoille. Nyt sillä meni päälle muulivaihe. Se seisoi kyllä sillalla, tai sen etuset olivat sillalla, mutta siitä se ei liikkunut mihinkään.

    Jossakin vaiheessa se alkoi peruuttaa, jolloin vaihdoimme taktiikkaa ja peruututimme sitä aina kun se itse sen aloitti. Nette ei ole peruuttamisen suuri fani, joten tätä ei tarvinnut tehdä kovin montaa kertaa.

    Siten vaihdettiin taas keinoja, Nette seisoi etuset sillalla kuin tatti, siispä oli pakko saada jalkoja vain johonkin suuntaan, vaikka sivulle. Tämän onnistuttua rauhoitettiin tilannetta ja annettiin Neten taas miettiä hetki. Eli alusta kaikki: Etuset sillalle ja pois ja uudestaan. Ja pää alhaalla.
    Menossa ollaan
    Sitten yht'äkkiä se jo melkein olikin siellä kopissa. Taas kiitos heti, eli pois. Ja uudestaan sama juttu. Ei mennyt montaa kertaa, kun Nette jo seisoi kopissa ja söi tyytyväisenä kauroja. Toistettiin tämä vielä muutaman kerran ja lopetettiin siihen.

    3-5 kerrat: Hevonen koppiin ja väliseinä kiinni



    Edelleen keskittyminen samoihin asioihin kuin edellä. Tärkeintä olisi saada koppiin rento ja pää alhaalla kulkeva hevonen. Suurin osa saattaa aluksi hieman vierastaa välisenää, niin myös Nette, mutta se menee ohi.
    Koppiin menossa
    Kolmannella kerralla laitettiin Nette jo kokonaan koppiin, en muista laitettiinko väliseinää jo silloin pienemmäksi. Neljännelle keralla meillä oli kuvaaja, joten tästä kerrasta olisi tulossa videokin jossain vaiheessa. Se on osaksi kuvattu kaatosateessa, joten en tiedä minkälaista materiaalia se on.

    Neljännellä kerralla jatkettin kuitenkin samaa, eli pääasiana oli saada Nette koppiin ja sitten pikkuhiljaa alettiin siedättää sitä väliseinään. Tämä oli vaihe, jonka siedätys kesti ehkä kaikista pisimpään.

    Alkuasetelma oli siis se, että väliseinä oli siirretty sivulle. Sen jälkeen kun Nette alkoi olla kopissa hyvin ilman väliseinää aloitimme pikkuhiljaa siirtää seinää lähemmäs oikeaa kohtaa. Tässä menimme välillä aina  paljon takapakkia ja aloitimme taas leveimmästä mahdollisesta vaihtoehdosta. Nette kyllä tuli aina hyvin koppiin, mutta peruutuksessa sitä hiukan hirvitti sen kylkiin koskevat seinät, joten se oli aika varuillaan.
    Puoliksi sisällä(väliseinä kiinni)
    Viidennellä kerralla eli eilen kokeilimme laittaa takapuomin kiinni ja katsoimme mikä on rekatio. Ongelma Neten kanssa (kuten eilen kirjoitin) on se, että se on niin pirun vahvatahtoinen ja itsevarma. Kun normaali hevonen joka jää kahden puomin väliin pysyy siinä, koska paine on molemmin puolin, niin Nettepä ottaa voimat käyttöön ja peruuttaa ulos vaikka takapuomi on edessä.

    Ja kun sitä ei koppi pelota, sitä ei vaan huvita seistä siellä niin pitkää aikaa, että uskallan lähteä sen kanssa ajamaan. Pelkään, että se tulee sieltä kesken matkan ulos jos se haluaa, en epäile hetkeäkään etteikö se meinaan siihen pystyisi.

    Sen takia jatkoin harjoituksia tänään yksin aamusta iltapäivään. Kolme muutaman tunnin jaksoa Neten kanssa trailerissa, en edes tiedä kuinka monta sataa kertaa kopissa tänään kävin. Tai kuinka monta kertaa siirtelin Neten jalkoja ulkopuolella ja tein kaikkia muita maastakäsin harjoituksia. Käytiin myös pyörössä tänään ennen treenien aloittamista, niin sain Neten jo valmiiksi kuulolle.

    Jos nyt listataan muutama kulmakivi meidän reeneistä:
  • Katse koppiin ja keskittyminen oikeaan asiaan oli aluksi pahasti vaiheessa
  • Asiat, jotka aiheuttivat hieman epävarmuutta Netessä (tämä siis vaihteli kerran mukaan): pää osui takaverhoon ja niihin härpäkkeisiin, väliseinän "tapit" koskettivat kylkeä ja se oli epämukavaa, ylimääräiset äänet ja muut häiriötekijät(suuri talli, joten paljon liikennettä)
  • Auktoriteettiongelma, vaikka tämän asian kanssa on tehty paljon töitä niin Nette ei edelläänkään miellä ihmisiä "johtajakseen" (tämä näkyi muun muassa lapa edellä päälle rynnimisenä)
  • Peruuttaminen kopista oli aluksi hätäistä ja holtitonta, veikkaisin että johtui juuri tuosta väliseinästä, koska ilman sitä ongelmaa ei ollut. Tästä päästiin kuitenkin tänään aikalailla pois, eikä Nette rynnännyt kopista ulos kertaakaan vaan poistuminen oli hallitumpaa

    Nyt kuuden kerran jälkeen meillä on siis hevonen, joka menee koppiin korvaansa lotkauttamatta. Nyt pitää enää keksiä mikä on sen mielestä tarpeeksi hyvä syy myös pysyä siellä.

    Tällaiset ovat olleet siis meidän harjoituksemme tähän saakka, kuudessa kerrassa ollaan edetty todella paljon ja jos aikaa olisi enemmän, niin kopitus olisi varmasti nopeasti todella hyvin hallussa. Meidän muuttopäivähän oli siis tänään. Emme muuttaneet.

    En halunnut lähteä matkaan vielä, koska olen epävarma siitä miten Nette sen kestää ja haluan sille kuljetuksesta hyviä kokemuksia. Niinpä huomenna jatkuu vielä harjoitukset ja ehkä sitten torstaina muutetaan!
    Mukana kuvia eiliseltä harjoittelukerralta, kännykällä otettu, joten laatu on taas mitä on..
    Toivottavasti muistin nyt kertoa kaiken oleellisen meidän treeineistä. Tärkeimmät asiat ovat mielestäni pieniin palasiin pilkkominen, jotta päästään kiittämään hevosta, hevosen keskittyminen oikeaan asiaan sekä rauhallinen ja määrätietoinen käsittely. Mitenkäs teillä muilla sujuu lastaukset?

4 kommenttia:

  1. Hyvin olit tähän tekstiin koonnut keskeiset asiat. Kirjoittaminen kyllä auttaa näiden läpikäyntiä omassa mielessä. Ja kuvistakin tuli kivoja! En edes tajunnut, että otit niitä noin monta. Olin kai niin keskittynyt Netteen, kuinkas muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, jossain siis onnistuin! :)

      Joo, oon huomannu tän blogin myötä, kuinka paljon asioiden auki kirjoittaminen oikeasti auttaa!

      Räpsin niin kauan, että loppu akku kännykästä, hihi :)

      Poista
  2. tätähän pitää meiänkin nyt kokeilla ! Pakko vielä kysästä, kuinka usein harjottelitte, joka päivä, jokatoinen ? (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Öööö, pari ekaa kertaa oli parin päivän välein. Sitten oli melkein viikon tauko, jonka jälkeen oli kaksi peräkksäistä päivää, päivä väliä ja kaksi peräkkäistä päivää.

      Me teimme usein, koska oli vähän kiire.. Hevoselle miettimistaukojen antaminen ei ole yhtään pahasta, eli pidemmät välit ovat oikein hyviä.. kerran pari viikossa on jo varmasti riittävä ellei joskus jopa liikaakin. Riippuu paljon hevosesta..:)

      Tsemppiä reeneihin!

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)