tiistai 26. kesäkuuta 2012

Julkinen tunnustus: Olen sokerista


Ilo ja tomeraSuvi
Eilinen päivä oli kyllä taas todellinen maanantai. Aamusta menin töihin kirjoittamaan gradua; kahden maissa, kun olin tuijotellut edessäni tyhjää word-dokumenttia noin kuusi tuntia, totesin, että nyt olisi hyvä aika lähteä kotiin. Kävin kotona syömässä ja lähdin tallille.

Tallin pihaan päästyäni vettä alkoi tulla kaatamalla. Olin jo raahannut kaikki tarvittavat välineet ulos valmiiksi Sissiä ja Netteä varten; Sissin kanssa piti käydä kävelemässä ja Neten kanssa piti lähteä maastoon.
Hetkisen sateessa seisoskeltuani ja juteltuani tallinomistajan kanssa, lähdimme hieman fiksaamaan ylälaidunta ja kävin samalla sanomassa moit Netelle.
Humanoidi!
Kun saatiin se homma tehtyä, niin olin jo aivan likomärkä. Käveltiin takaisin pihalle ja pohdiskelin siinä hetken mitä tekisin. Pienen mietinnän jälkeen päätin lähteä kotiin. Autossa ajattelin, että onpahan aikaa sitten tehdä jotain muuta tänään, mutta mitä vielä, aikaa oli vierähtänyt kuitenkin kolme tuntia, missä välissä kysyn vaan?!

Olin eilen siis taas maailman huonoin hevosenomistaja, mutta tänään sitten uudella sykkeellä ja homma haltuun. Varsinkin kun tänäänhän ei sada.

Ilo muutti viime viikolla Neten laumaan ja se aiheuttaa nyt hieman hämminkiä seurueessa. Tuntuu, että arvojärjestys ei oikein ole ihan selvillä, nyt on olemassa kaksi ryhmittymää: Nette ja lämpöinen ruuna ja Otto ja Ilo. Otto suojelee Netteä Ilolta ja Nette suojelee/paimentaa lämppäriä pois Ilon luota. Neten tai sen lämpöisen hakeminen laitumelta on jokseenkin turhauttavaa. Aikaisemmin piti pitää huoli siitä, että Otto pysyy kaukana, nyt niitä iholle tunkevia on kaksinkappalein. Hommaa ei helpota se, että Nette ei tunnu tykkäävän Ilosta yhtään.
Katsotaan nyt, miten tämä tästä etenemään, toivottavasti hierarkia on kohta selvillä.

Asiaa ei luonnollisestikaan helpota se, että molemmilla suokeilla tuntuu olevan pieniä ongelmia ihmisen oman tilan kunnioittamisen kanssa. Eilenkin Ilo käänsi vaan takapäänsä minulle, kun pyysin sitä siirtymään kauemmas. Otto on sentään jo sisäistänyt sen, että minä vien Neten ja siitä ei tarvitse hänen kanssaan keskustella.

Näinä hetkinä tulee aina ikävä niitä hyvin koulutettuja arabeja, jotka kunnioittivat ihmisen pyyntöjä.Välillä huomaan ajattelevani, että olen tottunut liian hyvälle, vaikka toisaalta voisi kuvitella, että tuollaiset perusasiat olisivat selvillä kaikilla hevosilla. On kuitenkin tullut huomattua moneen otteeseen, että yleensä ne ovat nuo ihan perusasiat, jotka eivät toimi. On hassua, että ihmiset eivät jaksa nähdä vaivaa sen eteen, että hevosen kanssa olisi helpompi työskennellä, se ei kuitenkaan vaadi niin paljon työtä ja kun se alusta asti tekee huolella, niin niistä asioista ei tarvitse koskaan enää keskustella uudestaan.

4 kommenttia:

  1. Erityisen lämmittävää oli lukea siitä, miten muutkin tuijottelee 6 tuntia graduaan ;D.

    VastaaPoista
  2. Pitää vielä tunnustaa, että hyvä että tätä tunnistaa samaksi blogiksi ulkoasumuutoksen jälkeen. Silloin kun värit olivat vanhat niin tämä oli minulle "se blogi, jossa on lähes silmiä särkevät värit (anteeksi ;), tämän on tarkoitus korostaa kehua), mutta niin loistava sisältö, että on pakko lukea ulkoasusta huolimatta". Nyt tästä on sukeutunut yksi ulkoasultaan kauneimmista blogeista. Enkä ikinä pääse yli siitä miten kauniit kuolaimettomat teillä on noissa bannerin kuvissa ;D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse tykkään tosiaan tummemmista väreistä, mutta nyt kun vaihdoin sävyt "hieman" pirteämpiin, niin tajusin itsekin, että edellinen ulkoasu oli todella raskas.
      Kiva että tykkäät uudesta, niin silmätkin säästyy säryltä ;D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)