tiistai 3. heinäkuuta 2012

Kaikenlaisia hevoisia


<3
Jättiläisponiini ja minä
Eilen kun pääsin tallille, kävin ensin myrkyttämässä Neten, jonka jälkeen lähdin ratsastamaan Iloa. En ollutkaan ratsastanut sitä koeratsastuksen jälkeen, vaan olemme tehneet töitä vaan maastakäsin.
Ilon omistajat laittoivat Ilon valmiiksi ja minun ei tarvinnut kuin hypätä kyytiin, aikamoinen palvelu!

Mentiin alalaitumelle ratsastamaan, kun kentällä on nyt tukkeena tulevan tallin hirret ja hiekkakasoja. Ilo oli todella erilainen kuin koeratastuksessa. Se tuntui raskaalta edestä eikä olisi millään jaksanut liikkua kunnolla eteen. Viereisessä laitumessa olevat hevoset kiinnostivat niin paljon, että välillä tuntui, että vetokilpailusta ei tule yhtään mitään.

Saatiin lopulta ihan hyviä käyntipätkiä ja myös muutama ravipätkä. Ilolla on todella tasaiset askeleet, joten tahdikkaammassakin ravissa on helppo istua. Hieman meinasi jossain vaiheessa alkaa turhauttaa eteenpäin pyrkimättömyys, mutta muuten meni hyvin. Ilo taitaa tarvita vain hieman lisää reeniä ja enemmän hommia, niin eiköhän päästä taas eteenpäin sen kanssa.

Lopuksi omistaja hyppäsi vielä itse kyytiin ja käytiin tekemässä loppukäynnit maastossa. Minä maastakäsin henkisenä tukena. Muutamaan otteeseen keskusteltiin siitä, mihin suuntaan tallin pihasta liikutaan ja kuinka vauhdikkaasti, mutta hyvin meni. Nyt ilolla taitaa olla kaksi ansaittua vapaapaapäivää.

Kuvamateriaalia ja videota Ilolla menosta löytyy, mutta niitä en vielä itselleni saanut.

Ilon jälkeen lähdin vielä kävelemään lenkin Sissin kanssa. Se tuli nätisti perässä ja uteliaana, ehkä hiukan varovaisena, tutki kaikkea mitä se näki. Pelottaviakin asioita piti katsella vain hetki selkäni takaa ja taas päästiin jatkamaan matkaa.
Jospa huomenna pääsisin toisen kerran sen selkään, niin päästäisiin joskus tekemään jonkunlainen maastoköpöttely selästä käsin.
Vähän varovaisena ollaan
Sissi on kyllä niin ihana, se on niin luottavainen ihmistä kohtaan. Kuitenkin siitä löytyy myös se oma säpäkkä ja ponimainen piirre, mutta yleisesti ottaen se tuntuu olevan hyvin kiltti ja miellyttämisen haluinen. Jotenkin vieraan tuntuista, että minulla on tuollainen poni hoidossa!
"Mikä tuolla liikkuu?"

Tänään sitten kävin moikkaamassa Lounaa ehkä viimeisen kerran ja näin samalla Jonnan uuden hevosen Kaapon, joka on myös amerikkalaisranskalainen. Kaapo on aivan jäätävän kokoinen möhkäle ja nätti kuin nappi.
Jonna kävi itse Kaapolla pienen lenkin ja sitten minäkin kävin sitä vähän pellolla kokeilemassa. Kaamean kokoinen otus, jonka selässä olisi hippasen pidemmän ajan päästä sisäreidet huutaneet saletisti hoosiannaa.
Kaapo unessa
Kaapo ja Jonna, ei niin unessa

Kiltti ja sympaattisen oloinen ruuna kuitenkin. Tuntuu sopivan hyvin Jonnalle ja se se on aina tärkeintä!

Huomenna on ehkä retki Hööksiin tiedossa, tervetuloa vielä pahempi konkurssi..
vesi on kivaa
Pinssi naattii
"Rapsuta lisää"

2 kommenttia:

  1. Voi Kaapo, näyttää ihan ylilempeälle jätille näissä kuvissa! :) Kivaa kun olit meitä molempia katsomassa!

    VastaaPoista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)