keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lennossa muuttuvat tilanteet

Juuri kun olin eilen päässyt kirjoittamaan tänne, että lähdemme kentälle vääntämään niin suunnitelmat tietenkin muuttuivat totaalisesti.

Ensinnäkin Netellä on kiima; kuinka minä _joka ikinen_ kerta autuaasti unohdan minkälainen hormoonihirviö siitä sukeutuu noina päivinä. Toissapäiväinen stoppailu siis johtui tästä, mutta en osannut sitä yhdistää, tietenkään.

Eilen kun menin Netteä hakemaan, niin se oli nukkumassa makuullaan ja kun se näki että minä tulin, se nousi ylös ja lähti pois päin minusta. Samantien tajusin; kiimahan se! Nette lähtee yleensä muutamana kiiman pahimpana päivänä minua ensin karkuun, kun sitä haen. Yleensä se ottaa muutaman kymmnen metrin kävelyn ja antaa sitten kiinni, niin eilenkin.

Surkuhupaisaa tässä on taas se, että juuri eilen autolla ajaessani mietin, että onneksi Nette ei ole näyttänyt kiimaa koko kesäsä. Pitikö taas ajatella?!..Siitä ei seuraa mitään hyvää.

Lähdettiin sitten kävelemään tallia kohti ja Otto aloitti huutelun samantien. Tällä kertaa Nette vaan vastasi siihen ja kun oltiin alamäessä menossa, alkoi Nette näyttää merkkejä lievästä sekoamisesta ja alkoi hakea vähän turhan paljon ylöspäin. Suunnitelmat olivat jo muuttuneet matkan varrella sen verran, että oli tarkoitus pitää kopitusreenit. Mietin hetken keskellä mäkeä, kun ympärilläni juoksi jokseenkin vauhkoontunut täykkäri, että käännynkö takaisin ja vien hormoonihirviön laitumeen, mutta päätin, että käymme edes kerran kopissa.

Loppumatka tallinpihaan sujui ihan oksti pientä steppailua lukuunottamatta. Ja koppiinkin Nette käveli ensi yrittämällä! Käytin sen kopissa muutaman kerran ja se sai syödä siellä vähän ruokaa ja meidän harjoitukset oli tältä erää siinä. Lopuksi vielä yritin vuorata juoksevaa hevosta hyönteismyrkyllä ja rasvata pahimpia kohtia Helosanilla.
Ilon omistaja katseli vieressä ja oli siinä sitten pakko tokaista jotain suutarin lapsista ja kengistä, kun oma hevoseni ei kuunnellut minua juuri lainkaan. Omistaja siinä totesikin vaan, että "meille ei kyllä tammaa oteta koskaan". Minä yritin selittää, että "ei ne kaikki oo ihan tällasia kiimassa", eihän?

Nette takaisin laitumelle ja Sissi käsittelyyn; Sipulille kävi vähän köpelösti trailerissa, kun se tuli minulle. Se oli onnistunut repimään itsensä irti etupuomista, hajottamaan samalla riimunsa sekä kääntymään pää tarilerin takaosaa kohti, niin että väliseinän alaosan "muovimatto" oli repeytynyt irti ja se oli Sissin jaloissa. En siis odottanut ensimmäiseltä kopituskerralta kovin suuria.

Sipulipa yllätti jälleen kerran positiviivisesti; ensin se mietti tovin, mutta aika nopeasti nosti ensimmäisen kavion puoliksi sillalle, kiitokseksi ruokaa ja pois. Toisella kerralla kavio nousi taas puoliksi sillalle ja taas se sai ruokaa ja pääsi pois. Kolmannella kerralla pyysin enemmän ja saatiin koko kavio sillalle ja taas Sissi sai ruokaa. Tämä oli Sissin mielestä ehkä paras leikki ikinä!

Jatkettiin tällä tavalla niin kauan, että koko poni oli sillalla ja ruoat syöty. Leikki lopetettiin siihen, vaikka Sissi olisi kovasta halunnut jatkaa, olenko kertonutkaan kuinka ihana poni se on?
Laitoin vielä Sissiinkin vähän wiemer-mitälie-ainetta ja tutkittiin hetki tallinrakennustarvikkeita, ennen kuin Sissi pääsi takaisin laitumelle.

Lopuksi otettiin vielä Ilo, jonka elämässä tapahtuukin ne suurimmat muutokset, joiden takia ei (onneksi) kentälle lähdetty. (Kiimainen Nette ja kenttä on maailman huonoin yhdistelmä).

Ilo siis lähtee perjantaina uudelle tallille, jossa on sille ja omistajille tässä tilanteessa paremmat mahdollisuudet harrastaa ja olla nuoren hevosen kanssa. Se pääsee talliin, jossa on maneesi ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat; ratsuttaja ja valmentaja jnejne. Kaipa minä Iloa joskus menen moikkaamaan, mutta toistaiseksi luulen, että meidän yhteistyömme loppuu tähän.
Olen todella iloinen Ilon puolesta, sille tekee hyvää päästä kunnolla hommiin ja omistaja pääsee sillä osaavan ihmisen silmien alle ratsastamaan. Se on aivan mahtavaa jo tulevaisuuttakin ajatellen.

Tällainen päivä oli siis eilen, olin jokseenkin puhki kun pääsin kotiin.

Olen muuten miettinyt josko hommaisin Netelle jotain helpotusta noihin sen hormooniongelmiin, tuo kiima kun oikeasti vaikuttaa todella pahasti sen pääkoppaan ja se on itsekin ihan hämillään. Onko teillä lukijat mitään hyviä vinkkejä, mitä kannattaisi kokeilla?
Minä olen ollut aina paljon tammojen kanssa tekemisissä, mutta ihan tuollaista kiimahirviötä ei ole vastaan tullut ja jotenkin tekisi kamalasti mieli raukan olo helpottaa.

6 kommenttia:

  1. Meillä ei tammasta edes huoma milloin on kiimat ja milloin ei :D Tosin tuota stoppailua esiintyy mutta hyvin vähäisissä määrin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on onneksi yleisempää kai.. :D
      ..Mulla tuntuu olevan toi mutaatio hevonen, kaikin mahdollisin tavoin :P

      Onneks näitä päiviä on harvoin!

      Poista
  2. Heh, voi ei, ihan naurattaa moinen kiimakäytös :D. Niin ne tammat on vaan niin naisia toisinaan, pahimpana aikana "kuusta". Olisiko jotain yrttejä olemassa helpotukseksi? Minulla on kosketusta oikeastaan paremmin vain yhteen tammaan, jonka tajuan kärsineen todennäköisesti hormooneista, vasta jälkikäteen. Muuten oonkin ihan täysin tietämätön nuista asioista.

    Piti vielä sanoa, että tulen niin hyvälle tuulelle blogistasi ja oikeastaan jo pelkästään noista ihanista kuvista bannerissasi, että piti käydä nyt ihan vain vilkaisemassa lohdutuksena sitä, kun harmittaa. Kirjoitustapasikin on niin hyväntuulinen, huokuu semmoinen tasapainoisuus, olipa aihe mikä tahansa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä kiimassa ihan pölvästi.. Tai oikeastaan se on sellainen kun alkuaikoina oli aina.. Olen miettinyt noita yrttejä ja pitäisikin selvittää asiaa.. Tänä vuonna ollaan jo myöhässä, mutta jospa sitten ensi keväänä ajoissa muistaisi/tajuaisi tehdä asialle jotain.

      Kiitos, ihana kuulla! :)Kaikista parasta palautetta on se, kun on saanut jonkun hyvälle mielelle :)

      Poista
  3. Ja piti vielä lisätä. Että Nette on juuri minun lempivärinen hevonen, silmä lepää jotenkin tuossa värissä :).

    Hyvä myös tuo gadgetiin lisäämäsi teksti "... silloin ihminen toteaa, ettei hän voi syödä rahaa."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kyllä tykkään tosta väristä, se on niin "normaali".. Vaika aina ihastuksissani katson erikoisen värisiä hevosia, mutta kyllä toi silti jotenkin miellyttää omaa silmää enemmän. :)

      Joo! Musta se oli niin osuva, että oli pakko laittaa näkyviin :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)