keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Mietin

Minulla on tässä lähiaikoina ollut enemmän kuin kerran sellainen olo, että aika juoksee liian nopeasti. Eilen töistä lähtiessäni viimeksi mietin, kuinka paljon olen taas ihmisenä muuttunut muutaman kuukauden aikana, tuntuu etten pysy enää itsekään perässä vaan laahaan ajasta ja omasta itsestäni jäljessä. Niin paljon tapahtuu koko ajan, että en kykene prosessoimaan kaikkea.

Tai en tiedä olenko varsinaisesti muuttunut, mutta kuinka paljon olen oppinut uusia asioita, tai minun olisi pitänyt oppia. Kuinka monta kertaa olen joutunut pysähtymään ja miettimään mitä teen väärin kun joku asia ei onnistukaan haluamallani tavalla. Kuinka monta kertaa olen kyseenalaistanut itseni ja oman osaamiseni ja miten olen asioita parhain päin itselleni selitellyt.

Jotenkin olen vain tullut liian tietoiseksi siitä, kuinka jokainen päivä tuo jotain uutta mukanaan. Jokaisen päivän jälkeen olen edellistä viisaampi, mutta silti saatan tehdä vuodesta toiseen samanlaisia "virheitä" tai hakeutua samanlaisiin tilanteisiin, vaikka tiedän paremmin. Minun pitäisi tietää paremmin.

Tuntuu, että käyn taas läpi jotain murroskautta; etsin itseäni, vaikka luulin sen jo tehneeni ja luulin sen riittävän hetkeksi. Kyseenalaistan taas kaiken. Haluanko tehdä hevosten kanssa töitä? Osaanko minä? Onko minusta siihen? Entäs Gradu? Entäs ne "oikeat" työt, mitä jos en saa töitä? Mitä jos minusta ei vain ole siihen, että autan muita hevostensa kanssa,  jos taitoni eivät riitä enkä saa mistään lisää kokemusta? Vaadinko liikaa? Vaadinko liian vähän?

Ainahan nuo kysymykset ovat mielessä, mutta nyt jotenkin voimakkaampana. Ehkä siihen ovat syynä nämä uudet hevostuttavuudet kuten Sissi. Sissin kanssa on tehty hommia sen verran, kuin minä näen, että kolmevuotiaan kanssa on sopivaa tehdä. Mutta onko se minun mielipiteeni asiaan validi? Yhden hevosen kanssa tehtiin maastakäsin hommia ja silti sen kanssa ei tehty mitään läpimurtoa, teinkö minä jotain väärin? Unohdinko jotain, enkö osannut selittää jotain asiaa tarpeeksi selvästi?

Ehkä kaikki kulminoituu siihen ajatukseen, joka tuntuu olevan valloillaan nykyään "Kaikki tänne-heti-nyt". Omat ajatukseni eroavat tuosta kuin yö päivästä. Ja taidan vähän pelätä, että ei löydy ihmisiä, jotka arvostavat hitaampaa ja perusteellisempaa lähestymistatapaa. Tulokset kun on ne millä on jotain merkitystä. Mutta kenen/minkä kustannuksella tuloksia tehdään, kun tehdään liian nopeasti tai välittäen vain niistä tuloksista "tarkoitus pyhittää keinot"?

Seison omien mielipiteideni ja tekojani takana, mutta välillä vihaan itseäni, kun tuntuu, että en löydä itsestäni voimaa sanoa sitä ääneen. Tuntuu, että en löydä kunnon perusteluja omalle toiminnalleni. Vaikka se syy on hevonen (tai joku muu asia) ja sen ehdot, tiettyyn rajaan saakka. Voiko parempaa ja perustellumpaa syytä olla?

Ja mitäs sitten kun mielipiteeni muuttukin matkan varrella, kun seuraan jotain hevosta hetken ja totean, että se ei ole vielä johonkin asiaan valmis. Onko selkärangattomampaa tehdä niin kuin sydän sanoo ja jättää joku asia hautumaan (ja yrittää selittää ja perustella tämä asia jollekin, ilman "konkreettisia" perusteluja), vai tehdä niin kuin on käsketty tehdä tai tehdä niin kuin yleensä aina tehdään. Niin paljon ristiriitoja. Niin paljon niitä "oikeita tapoja".

Ehkä olen liian ankara itselleni, tiedän vaativani itseltäni "täydellisyyttä". Ehkä en luota itseeni tarpeeksi.

En tiedä.

6 kommenttia:

  1. Hmm.. Mulla on ollu vähän sama juttu ton hevosten kanssa työskentelyn suhteen parina kertana kun oon hakenu Ypäjälle.. Mut loppujen lopuks oon aina ollu varma et sinne haluisin :D
    Mutta tänä vuonna sit pääsen autoalalle ja nyt on viel se, että jos jatkan opiskelua opiskelenko viel automaalariks vai haenko taas Ypäjälle.. Vai töihin? No, on tässä kolme vuotta aikaa miettiä sitä, jos vaikka siihen mennessä on päässy ratkasuun :D
    Mutta ei kai elämässä mikään kiire oo. Taas tosi fiksu kommentti mutta pistetään vaikka just heräämisen piikkiin :D

    Niin, ja jos yhtään helpottaa niin et oo ainoo joka tuntee että aina toistaa virheensä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä taidan tietää mitä oikeasti haluan. Uskallus tehdä se vain puuttuu :)

      Ja ainahan voi vaihtaa ja kouluttautua uudelleen, ei mikään ole niin lopullista.

      ..En tiedä oliko tuo oma postauskaan taas selkeimmästä päästä ja kaikki kommentit on aina plussaa! :)

      ja nuo virheet, huoh, jospa sitä joskus oppii?

      Poista
  2. Virheistä oppii aina. Ja tärkeintä on varmaan vain tulla taloudellisesti toimeen, jos hevoshommista riittää elättäjäksi, niin mikäs sen ihanampaa, jos se on juuri se, mitä haluaa itse tehdä. Minäkin olen opiskellut melkein kokonaan nyt "oikean" ammatin, ja huomaan vain kaipaavani hevosten luokse (hevosammattiinko tulevaisuudessa... saa nähdä..). Etenkin tuo "entäs gradu", on hyvin ajankohtainen täälläkin.. tarttis tehdä sille jotain XD. Ja mitä tuohon hitaampaan lähestymistapaan tulee, se on juuri se oikea hevosten kanssa, jos laittaa hevosen edun muun edelle niin tahti määräytyy sitten siitä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, tuon talouspuolen takia en olekaan niin innokkaasti ryhtymässä mihinkään kovin äkkinäisiin liikkeisiin. Että sitä lottovoittoa odotellessa, niin voisi keskittyä olennaiseen. :D

      Ja tuo gradu, puuh. Deadline lähestyy ja lähestyy. A-P-U-A.

      Niinhän se on, että hidas lähestymistapa on oikea. Se vaan soti niin pahastu tätä nykypäivän tulosajattelua vastaan, mikä on todella harmillista, kun sen hevosen pitäisi aina kuitenkin olla etusijalla.

      Poista
    2. Hevosmaailmassakin on kuitenkin tapahtunut ns pehmeämpien arvojen esilletuloa. Voi olla, että voisi olla hyvinkin mahdollista saada tarpeeksi laaja asiakaspiiri, että homma kannattaisi. Toiset nimittäin osaavat arvostaa lähestymistapaasi varmasti, ja toiset tuskailevat tosissaan kun eivät löydä mitään muuta kuin perinteistä ja nopeaa.

      Poista
    3. Tuokin on totta..
      Noooo, harkitaan harkitaan edelleen, kyllä se tuolla takaraivossa muistuttaa koko ajan kuitenkin!

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)