tiistai 17. heinäkuuta 2012

Nettekin on elossa!

Tajusin, että en ole moneen päivään kertonut, mitä Netelle kuuluu, kun olen vain keskittynyt kirjoittamaan kaikkea muuta.

Ollaan nyt kengän takaisin jalkaan saamisen jälkeen käyty joka päivä liikkumassa edes vähäsen. Satulaa odottelen edelleen (nyt mennyt reilu kuukausi tilauksesta), kuinka kauan siinä voi mennä?

Sunnuntaina Otto lähti meidän seuraksi ja käytiin sellainen reilun puolentunnin maasto. 26-vuotias Otto paineli menemään kuin viimeistä päivää ja Nette meinasi jäädä toiseksi. Otto on ihanan innokas, kun se pääsee vähän liikkumaan.

Eilen käytiin sitten lenkki ihan vaan maastakäsin metsätiellä, enkä ole varma kummalla meistä meni enemmän hermo ötököihin ja ylipäänsä tähän koko keliin.
Jos minulta kysytään, niin alan olla kurkkuani myöten täynnä tuota sadetta ja kosteutta. Hyttysiä on varmaan vielä joulukuussakin jos nämä kelit jatkuu, arrgh. Me ei olla hyttysten kanssa kavereita.

Ensin alkuun Nette oli haluton liikkumaan eteenpäin, en tiedä mistä se on nyt keksinyt stoppailun. Ensin se stoppaili monena päivänä, kun piti kääntyä kotiin, eilen se stoppaili menomatkalla. Ota noista naisista nyt selvä!

Takaisintulomatkan käytin hyödykseni ja testailin kuinka kuulolla neiti hevoinen tällä hetkellä on. Aivan mainiosti; kertaakaan ei tarvinnut muistuttaa kumpi kävelee ensin, jos meinasi vauhtia tulla liikaa, niin riitti, että minä vähän hidasti omaa kävelyäni, niin Nette hidasti perässä.

Siitä missä kohtaa kukin kävelee meinasi sitten tullakin keskustelu: Netellä on (ollut) joskus tapana yrittää lavalla työntää minut ikäänkuin pois alta/sivuun Hänen Korkeutensa tieltä. Tätä se kokeili taas eilen. Yleensä kun en väistä vaan työnnän takaisin, niin se luovuttaa paikkansa aika nopeasti muutaman yrityksen jälkeen. Eilen riitti yksi yritys, mutta olisittepa nähneet sen ilmeen! Se oli niin hapan, että oli pakko nauraa ääneen, se siirtyi kokonaan toiseen reunaan tietä ja näytti hetken hyvin kiukkuiselta, kunnes se pääsi siitä yli. Höntti.

Tänään mennäänkin sitten läheiselle kentälle ja ratsastan Neten ja Ilon siellä. Nette ei ole nähnytkään kenttää moneen kuukauteen, joten saa nähdä mitä meidän "tuuppauksesta" tulee, ja vielä ilman satulaa. Ilon kanssa kokeillaan myös miltei kuukauden tauon jälkeen, että kuinka se kenttätyöskentely maistuukaan pikku loman jälkeen.
Jos olen illalla vielä hengissä, niin raportoin kuinka meni.

Huomenna suunnitelmissa kopitusreenejä ainakin Neten, Sissi ja Ilon kanssa. Torstaina Sissillä ratsastusta ja taas kentälle Neten ja Ilon kanssa. Haipakka viikko!
..Ja gradukin pitäisi saada valmiiksi, puuh.

P.S Sissin kanssa ollaan reenattu kuolaimen käyttöä; kääntymistä, liikkeelle lähtöä ja pysähtymistä, se on vallan mainio poniini

2 kommenttia:

  1. Aww, iski mökömökö :D Kyllä noi eläimet osaa näyttää jos niitä potuttaa :D
    Meijän koira Sipe on sellanen luupää, et jos sitä komentaa jostain nii sit se joskus kääntyy ja juoksee pois tai sitte rupee kiusaan entistä enemmän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :D
      Joo, Nette varsinkin. Se näyttää kyllä samantien jos joku ei miellytä ja se näytetään niin selvästi, ettei kenellekään jää epäselväksi, toisaalta kai hyvä? :D

      Haha, meiän yks koira teki tota kanssa!

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)