torstai 26. heinäkuuta 2012

Syyt ja seuraukset

Jatketaan nyt vähän ohi aiheen vielä tänään, kun vauhtiin pääsin.
Olen ollut aikeissa kirjoittaa asiasta jo jokunen aika sitten, mutta nyt kielenkannat sai avautumaan tämä uutinen.

Kun jotain noinkin kamalaa tapahtuu kuin tuo ammuskelu, Suomessa tai ulkomailla, niin aina lähdetään etsimään syyllistä. Se on ihmisluonnolle normaalia, että jokaisella teolla tarvitsee olla joku syy ja joku selitys. Se asia, mitä minä en ymmärrä näissä tilanteissa on se, että aletaan syyttää jotain aivan vierasta, periaatteessa asiaan täysin kuulumatonta tahoa.

Voin kuvitella mikä kuhina nyt käy tuolla postitoimistossa, kun yritetään löytää "syyllistä", kun tämä olisi ollut estettävissä. Sama asia kuin Suomessa näiden kouluammuskelujen suhteen, kun alettiin syyttää poliisia, joka oli antanut luvan aseeseen.

Ymmärrän, että joku syyllinen asiaan pitää löytää. Sitä en ymmärrä, miksi se syyllinen yritetään löytää sieltä, missä se ei ainakaan ole. Nuo edellä mainitut ovat enemmänkin surkeita sattumia, huonoja valintoja väärässä paikassa. Syyllinen on jossain ihan muualla.

Mitä vielä enemmän ihmettelen, on se että media lähtee tähän myllytykseen mukaan, vaikka toisaalta ei pitäisi ihmetellä, kun mediassa ei muutenkaan tartuta ikinä niihin oleelliisiin asioihin. Puolueetonta ja objektiivista mediaa ei ole olemassakaan, ainakaan näissä mainstream medioissa.

Ja kuka se syyllinen oikeasti on? Onko sitä? Onko se ampuja vai onko se joku muu? Jos minulta kysytään on turhaa etsiä syyllistä enää tuossa vaiheessa, kun peli on menetetty. Hoidetaan oiretta vaikka pitäisi etsiä syytä siihen, miksi näin tapahtuu.

Ongelma on jossain niin paljon syvemmällä, se on yhteiskunnan rakenteissa. Asioihin ei puututa ajoissa, kun ei muka ole resursseja, tämä on yksi asia josta voisin jauhaa pienen ikuisuuden, mutta ei mennä nyt siihen. Nämä ongelmat ovat koko yhteiskunnan ongelmia, jokaisella ihmisellä on olemassa jonkinlainen vastuu noista teoista.

Pitäisi ajatella eri tavalla, miten ennakoida, miten lähteä hoitamaan asioita niin, että tällaisia tilanteita ei syntyisi ollenkaan.

Samaa ajattelua löytyy muualtakin, otetaan nyt esimerkiksi hevosmaailma ja nyt kärjistän.

Mitä tehdä hevoselle, joka vie? Laitetaan lisää rautaa suuhun. Mitä tehdään hevoselle, joka ei halua mennä traileriin? Laitetaan se sinne väkisin. Mitä tehdä hevoselle, joka ei suostu hyppäämään esteen yli? Lyödään sitä raipalla (mutta vaan kolme kertaa, ettei saa kisoissa hylkyä).

Mitä siis tehdään? Hoidetaan seurausta eikä mietitä syytä ollenkaan. Oireiden hoitaminen voi tuoda hetken helpotuksen, mutta mitä sitten kun se ei enää auta, kun hevonen turtuu? Lisää rautaa? Kovempi raippa?

Onko se jotenkin mahdoton ajatus, että asiaa mietitään hieman syvvemmältä ja hoidetaan se tilanne sieltä asti, missä ongelma oikeasti on. Siihen voi mennä aikaa, mutta haittaako se?

Ja kun tämä sama ajattelu näkyy joka ikisellä elämän osa-alueella, se on aika pelottavaa.

..Menipä nyt hieman ohi blogin aihealueen, mutta ei voi mitään. Loppuun vielä uutinen, joka herätti minussa hieman hilpeyttä: Go simpanssit!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)