perjantai 17. elokuuta 2012

Ärrinmurrin=varoitus negatiivissävytteisestä postauksesta

Jo miltei tavaksi muodostuneisiin hehkutuspostauksiin tuli nyt katkos, joten lopeta lukeminen jos angstaamisen lukeminen ei tänään kiinnosta.

Eilen alkoi känkkäränkkä ja se jatkuu näköjään vielä tänäänkin. Alkaa ilmeisesti stressitaso olla jo hippasen liian korkealla.

Menin eilen tallille ja koitin parhaani mukaan peittää pahan tuuleni hevosilta, kaikkihan tietää, että se on mahdotonta.

Sissin kanssa meni vielä ihan hyvin, päätin heti alkuunsa, että selkään minulla ei ole mitään asiaa. Ei ole hevosen, varsinkaan nuoren hevosen, tehtävä olla ihmeissään huonoista viboista.
Siispä suitsin Sissin ja laitoin sille satulan ja otin sen liinan päähän. Se menee käyntiä ja ravaa jo nätisti liinan päässä ja ravikin oli jo nättiä ja hallittua.
Tästä rohkaistuneena kokeilin pyytää sitä laukkaamaan, tämä ei onnistunut enää ihan niin hallitusti. Mutta kyllä se laukkasi aina muutaman askeleen, kunnes näytti hiukan epävarmala ja lopetti. Tärkein mitä oli halusin nähdä, oli kuitenkin mikä vaikutus satulalla ja jalustimilla on laukassa.Ei tullut niitä vastaan protestointia.

Nyt siis vaan odotetaan ja toivotaan sormet ristissä, että kentän saa käyttöön vielä ensi viikolla, jotta ehditään kokeilla laukat edes kerran selästä käsin.
Taass harjoiteltiin myös myötäämista ohjalle sekä muita samoja juttuja kuin ennenkin.Lopuksi käytiin trailerissa syömässä, jota ei ole hetkeen tehty.
Sissin kanssa siis meni vielä ihan hyvin.

Sitten lähdin hakemaan Netteä ja yritin tsempata koko ajan, koska tiedän että Nette tietää heti jos olen pahalla päällä. Siellä se odotteli minua korvat pystyssä, enkä voinut kuin hymyillä sille.
Tallinpihassa harjasin sen, jonka jälkeen satula selkään ja suitset päähän, tällä kertaa otin kuolaimettmat BB:t, jotka tallista löytyy. Minähän olen kokeillut Hööksin vastaavia aikaisemmin ja ne eivät sopineet olleenkaan. Näitä kun tarkastelin lähempää, niin näyttivät ihan oklta. Siispä lähdimme matkaan ja päämääränä oli se samainen pelto, jossa ollaan käyty nyt muutenkin.

Jos hevosensyöjäkaivinkonetta ja mustia muoviputkia ei lasketa, matka sinne meni hyvin. Paikan päällä kun aloitettiin treenit, niin riemu repesi.
Ravailin ensin taas molempiin suuntiin, mutta vasempaan kierrokseen Nette meni koko ajan pää ylhäällä eikä asetuksesta ollut tietoakaan. Pää pysyi kääntyneenä ulospäin, vaikka kokeilin mitä ja lopulta syyllistyin varmasti yliratsastamaan. Sitten luovutin ja kokeilin käynnissä samaa, se onnistui sentään edes joten kuten.

Ravailin kuitenkin sinnikkäästi ja yritin saada heppaani edes jotain tuntumaa. Viimeinen niitti oli se kun pyysin laukkaa. Se nousi hyvin ja menikin hyvin noin 20 metriä, jonka jälkeen suoritettiin liike nimeltään pukki-toinenpukki-pystyynhyppy. Jep.
Nette oli siis ollut koko ajan lähdössä pois pellolta, josta johtui tuo pää ulospäin kääntyneenä meneminen. Laukassa se oli taas kääntymässä väärään suuntaan ja kun minä korjasin suuntaa, niin neiti veti herneet nenukkiin ja lopputuloksena oli tuo edellä mainittu.

No ei mitään, laitoin jalustimen takaisin jalkaan ja pyysin hevosta eteenpäin, ei liikettä. Annoin pienen merkin motivaatiotikulla ja vastaus oli toinen hyppy ja vahva yritys kohti "poispääsyä". No minä päätin, että selvä seistään sitten, mutta me seistään kyllä naama sinne suuntaan, minne Nette ei halunnut mennä. Tässä pysyttiin ehkä noin kymmenen sekuntia, jonka jälkeen Nette käytti taas keinon, johon minulla ei ole aseita, hyppy ja 180 astetta ympäri.

Siispä tein uuden tilannearvion ja päätin, että koska me emme missään nimessä lopeta kun Nette haluaa, niin sitten mentiin eteenpäin. Pyysin ravia, joka oli aluksi sellaista ihme pomppimista ja koko ajan haettiin edelleen siihen suuntaan mistä mennään kotiin. Jatkoimme harjoituksia hetken ravissa ja sitten vielä käynnissä, paljon käännöksiä pois päin siitä minne Nette halusi mennä.
Lopulta totesin, että ollaan valmiit ja oltiin lähdössä pois.

Tässä vaiheessa oli pakko tulla alas hetkeksi, koska satula oli tuon hyppelun jälkeen tullut eteenpäin ainakan 10 senttiä ja se oli täysin väärässä paikassa? Syynä tähän joko liian löysä vyö tai sitten joku muu..
Kun pääsin takaisin selkään ja olimme lähdössä, niin vastaan metsätiellä tuli kolme lasta, joiden pyörät aiheuttivat seuraavan ongelman, kun eihän niiden ohi vinut missään nimessä mennä. Aaargh.
Kun näistä päästiin, niin käynti oli aika vauhdikasta eikä yhtään Nettemäistä. Loppumatka sujui taas ihan oksti, jos muutamia siltarumpuja, jotka luonnollisesti nekin syö hevosia, ei lasketa.

Tallinpihaan päästyä kaikki oli taas ihan hyvin, Nette myötäsi niskasta kun pyysin ja seisoi muutenkin paikallaan kuin tatti. Kerran komensin sitä kovemmin, kun se yritti ruokakipollam, jonka jälkeen taas huono omatunto.

Ja nyt siis spekulointia:
Joko suitsilla oli jotain tekemistä tuon idioottimaisuuden kanssa tai sitte minun pahalla päälläni tai molempien yhdistelmällä. Joka tapauksessa nuo bb:t jäävät meiltä nyt käyttämättä, en usko että ne ovat meille sopivat ja taas tuntui, että ne eivät vapauta painetta ollenkaan..
Toinen juttu, mitä hittoa sille satulalle tapahtui? Pakko ensi kerralla laittaa kireämmälle se vyö, luulen että se on ollut liian löysällä. Mutta silti, aikamoinen siirtymä.

Joka tapauksessa opin taas sen, että ei mennä ratsastamaan pahalla päällä, koska vaikka kuinka yrittää sen peittää ati unohtaa, niin ei sille hevoselle voi valehdella.
Netta parka joutui nyt taas kestämään idioottiminua.

Pahaa tuulta ei helpottanut se, että Neten etukaviot näyttää kaameilta ja kengät siltä että ne lähtee kohta irti. Toivottavasti saan kenkääjän pian.
Eikä myöskään se, että kun tuleen kotiin ja tarkastan blogin, on sivuillani käyty jostain hyvin kyseenalaisesta paikasta, jonka takia joudun muuttamaan koko blogin osoitteen, kun en tiedä mistä on kyse.

No ehkä ensi viikolla on sitten normaali olotila ja hehkutusSuvi palaa maisemiin.

4 kommenttia:

  1. Olipa kauhea ratsastuskerta. Nuo on kyllä inhottavia, ja paha mieli jää tosiaan pitkäksi aikaa, kun on morkkis hevosen puolesta, vaikka toki sekin varmasti osansa on tehnyt siinä sotkussa, minkä vuoksi ei tietenkään malta jättää hommaa suosiolla kesken ja sitten lopulta menee hermot molemmilla. =(

    Mutta sen verran siitä satulasta, että sullahan oli joustorunkoinen satula? Mulla on kans, ja olen huomannut, että niistä saa oikeasti nykiä sen vyön aika tiukalle, kun se runko menee läjään vähän, kun ratsastaja lyödään kyytiin. Normisatulan kanssa en vetäis vyötä ikinä noin kireälle, mutta joustorunkoisen kanssa vaikuttais olevan ok, kun omaa herkkistä se kireys ei vaikuta haittaavaan satulavyötä kiristettäessä tai ratsastaessa. Esim. Kiristyksen ajan tää vetää aina sikeitä... x)

    Tsemppiä! Eihän ne hyvätkään reissu erotu,jos ei ole välillä niitä huonojakin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, tuohon nyt vaan oman osansa lisäsi nuo hypyt, kun ei Nette ole yli vuoteen enää minä selässä tehnyt mitään tuollaista, siksi ihmettelin vahvaa reaktiota.
      Mutta varmaan se syy löytyy minusta, hevoset kun vaistoaa kaiken, enkä varmaan ollut 100% mukana touhussa, joten Nette yritti koko ajan lähteä pois.
      Ja lopulta ristiriita aiheutti tuon.. Tämä siis pelkkää omaa spekulaatiota..

      Joo, on jousrotunkoinen ja luulen että se todella oli liian löysällä se vyö. Pitää ensin kerralla laittaa ainakin reiän kireämmälle.
      Joo, meillä sama homma! Vaikka on tamma, niin ei paljon kiinnosta satulavyön kiristys. :D

      Kiitos, kyllä tää taas tästä ja ihan totta, eihän mikään enää tunnu miltään jos aina menee tosi hyvin! :)

      Poista
    2. Ite oon huomannut, että omalla kohdalla jos v*tuttaa, jätän menemättä tallille. Sellaiseen armottomaan ketutukseen ei nimittäin mulla hevostelu auta ja fiiiksestä tulee kahta kauheampi. I feel for you!

      Poista
    3. Joo, saman muistin taas minäkin!
      Pienen pahan mielen tallille meno aina parantaa, mutta jos on oikeasti huono päivä, niin silloin kannattaa pysyä kaukana tallista. Muistaisinpa sen vain sitten ensi kerralla. :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)