perjantai 24. elokuuta 2012

Maastakäsin työskentely/Toivepostaus


Ja hoplaa!
Edit2: Uusin kirjoitus aiheesta TÄÄLLÄ

Edit: Tämä kirjoitus on usein luetuimpien joukossa ja minulla on tunne, että haluan kertoa seuraavan, sinulle, joka luet tätä: Kyseessä on jo vanha postaus ja tällä hetkellä kirjoittaisin maastakäsittelystä aika erityylisen kirjoituksen. Olen kehittynyt matkan varrella omasta mielestäni parempaan suuntaan, samoin ajattelutapani on muuttunut jonkin verran. En halua kuitenkaan poistaa tekstejä, ne ovat täällä kertomassa kehittymiseni tarinaa.

Sain toiveen casisaaralta, että kirjoittaisin picaderossa työskentelystä. Koska en niin paljoa ole picaderoa itsekään käyttänyt, päätin hieman soveltaa toivetta ja kertos ylipäänsä maastakäsittelystä mitä teen hevosten kanssa ja mitä pitäisi ottaa huomioon.
Mielestäni maastakäsittely ei muutu sen mukaan teetkö sitä pyörössä, kentälllä, picaderossa, liinan päässä tai missä vaan, perusjutut ovat aina samat.

Mutta ihan ensiksi on pakko hieman valottaa taustoja, lyhyesti siis miksi ja miten olen näihin menetelmiin päätynyt.
Näin "aikuisiällä" minulle on aina ollut tärkeää, että hevosten kanssa tietyt pelisäännöt on selvillä. Näitä ovat mm. päälle tai yli ei kävellä, ihmistä ei kiskota perässä (minnekään, ei edes sinne heinäkasalle), jaloille ei tallota eikä ihmistä litistetä mihinkään jnejne.
Izbiliya pyörössä keskittyneenä minuun
Izbiliya keskittyneenä johonkin muuhun
Nuo ovat siis niitä perusjuttuja, jotka mielestäni _jokaisen_ hevosen tulisi ymmärtää ja jos ne ei ymmärrä, niin asiasta käydään kohteliasta keskustelua niin pitkään kuin tilanne sitä vaatii. Kuulostavat pieniltä asioilta, mutta loppupeleissä kaikki kulminoituu noihin perusasioihin, sillä jos nuo eivät toimi, ei luultavasti toimi mikään muukaan. Ainakaan niin hyvin kuin voisi toimia.

Nämä ovat siis asioita, joita olen aina pitänyt hevosten kanssa työskennellessä asioina, jotka opetellaan yhdessä jos ne eivät vielä ole hallussa.
Nelisen vuotta sitten mukaan kuvioihin astui pyöröaitaus ja sitten picadero. Nämä välineet ja niiden kanssa työskentely laajensivat omaa maailmankuvaani todella paljon. Ne mahdollistavat paljon asioita ja ovat oivia apulaisia, kun työskennellään hevosen kanssa. Pyörössä tai picaderossa ei voi mennä ja hillua miten sattuu, tai voi, mutta jälki ei välttämättä ole ihan priimaa. Näiden apuvälineiden avulla olen ainakin itse alkanut enemmän tietoisesti ajatella omaa kehoani, omaa olemistani hevosen kanssa sekä sitä, minkälainen vaikutus milläkin asialla on hevoseen.

Pyörö ja picadero sinällään ovat kaksi aivan eri asiaa, kuten monet varmaan tietävät, suurin ero on ehkä mallissa. Pyörö on nimensä mukaan pyöreä, kun picadero taas on neliö. Siinä siis näiden kahden oleellisin ero.
Toinen aika suuri ero on sillä, että picadero on ns. turvallisempi. Se antaa hevoselle mahdollisuuden paeta nurkkaan esimerkiksi epäselviä merkkejä, kun taas pyörössä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin juosta juosta ja juosta.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että molemmat ovat käyttökelpoisia välineitä, kunhan tiedetään mitä tehdään eikä aiheuteta hevoselle paniikkia/pakoreaktiota missään vaiheessa.
Ilon kanssa picaderossa
Ollaan kavereita?
Mitä sitten hevoselle voi opettaa maastakäsin? Kuulemani mukaan kaiken, mitä hevonen voi tehdä ratsastaja selässäänkin.
Itse olen kuitenkin aika harrastelija tämän maastakäsittelyn kanssa, joten itse olen tykästynyt ihan  perusjuttuihin; kuinka saada hevonen kunnioittamaan ihmisen tilaa ja kuuntelemaan ihmistä, kuinka satuloida hevonen turavallisesti ensimmäisillä kerroilla, kuinka saada hevonen luottamaan ihmiseen jnejne. Itse en siis harrasta noita koulukiemuroiden opettelua maastakäsin, ja yksinkertainen syy siihen on se, että en osaa sitä, vielä.

Perusharjoitukset joita minä teen tämänkaltaisia:
  • Hevosen kulkeminen kolmessa askellajissa hallitusti ja siirtymiset niiden välillä
  • Hevonen kunnioittaa ihmisen pyyntöä esimerkiksi vaihtaa suunta (tässä vaiheessa päälle hyökkivät hevoset eivät ole mukavia, nimimerkillä Neten alkuaikoja muistellen)
  • Seuraaminen 
  • Peruuttaminen pyynnöstä
  • Etu-ja takapään väistätys 
  • Satulointi ja suitsinta
  • Säkitys esim. pussiraippaan, selän yli lentävään takkiin/naruun/muovipussiin
  • Venyttely
  • Niskasta/kaulasta myötääminen niin alas kuin sivullekin
  • Yksinkertaisten ääniapujen opettaminen
En tiedä osasinko/muistinko nyt listata kaikkea, en luultavastikaan. Mutta tuossa siis perusjuttuja, joita hevosen kanssa voi maastakäsin tehdä ja harjoitella.
Ibi pyörössä
Mikä sitten on tärkeää maastakäsin työskentelyssä?
Kaiken A ja O on mielestäni rauhalliset ja määrätietoiset otteet sekä molemminpuolinen luottamus. Nämäkin kaikki kolme asioita, jotka kuulostavat helpolta, mutta kuinka ollakaan niiden eteen pitää tehdä aika paljon töitä.
Aina pitää muistaa, että kukaan ei seppä syntyessään ja aina tehdään virheitä, mutta kun niistä oppii tulee aina paremmaksi ja hevonen kiittää.

Asioita joihin kannattaa kiinnittää huomiota on tietenkin monia, mutta tässä listaa niistä, jotka ovat jälleen kerran minun mielestäni tärkeitä.
  • Kehonhallinta ja tietämys siitä mitä tapahtuu, kun teet jonkun tietyn asian.
Perusjuttu: Jos olet rento ja rauhallinen, hevonenkin on rento ja rauhallinen. Jos jännityt tai hermostut voit olla varma, että se ei jää hevoselta huomaamatta. Ne lukevat meitä kuin avointa kirjaa.
Vähän haastavampi juttu: Kun haluat saada hevosen liikkeelle, miten oma kehosi on katsottuna hevosen kehoon. Jos olet hevosen edessä, estät sen liikkeen eteenpäin, jos olet hevosen takana annat ajavaa apua. Katsomalla ja kääntämällä kehosi hevosen keskiosaan saat aikaan liikkeelle pyytävän avun, liikut tällöin hevosen kanssa, et ajaaksesi sitä eteenpäin tai kääntääksesi sitä.
Kuten aikaisemmin olen maininnut alkuperäisrodut ovat tämän suhteen tarkempia kuin muut.
Ja jos mennään vielä vähän haastavampaan, niin missä menee katse. Jo pelkällä katseella voit estää hevosta liikkumasta tiettyyn suuntaan.
"Ai saiko pysähtyä?"
Kehonhallintaan liittyy muitakin asioita kuten esimerkiksi se, kuinka hengität kuinka mukana tilanteissa itse olet ja kuinka seisot. Jos hengität nopeaan tahtiin ja sydämesi hakkaa nopeammin saat luultavasti hevosen hermostumaan.  Jos et kiinnitä huomiota hevoseen, miten voit olettaa että se haluisi kiinnittää huomionsa sinuun (esim. puhut hevosen selässä puhelimeen). Jos seisot varpaillasi ja koko kroppasi on jännittynyt annat koko ajan hevoselle merkkiä, että on syytä paeta hetkellä millä hyvänsä.
Paljon pieniä asioita, joilla on suuri merkitys.
  • Määrätietoiset ja rauhalliset otteet
Vähän sama kuin edellä jos hätäilet, niin hevonenkin hätäilee. Jokainen on varmasti joskus mennyt tallille kiireellä tai vihaisena, onko hevonen ollut silloin erilainen kuin yleensä? Minä ainakin huomaan hevosessa heti eron.
Aina pitäisi hevosen kanssa olla siinä hetkessä, eikä seuraavan päivän palaverissa.

Hevonen rakastaa rutiineja, kun muutat niitä se hermostuu. Meillä maailma meni sekaisin, kun tien varteen ilmestyi musta muoviputki.
Tietyt rutiinit ja tietyt toimenpiteet aina samalla tavalla, kukaan ei tietenkään kiellä totuttamasta hevosta vaikka mihin. Esimerkiksi kisoista voidaan tehdä rutiinia, satuloinnista molemmin puolin voidaan tehdä rutiinia. On siis vain itsestä kiinni missä ne rajat menee.

Aina pitäisi myös tietää mitä tekee, edes jossain määrin. Siinä vaiheessa kun määrätietoisuuden tilalle tulee epävarmuus ollaan heikoilla jäillä.
  • Hevonen on yksilö siinä missä kaikki muukin elävä
Ei ole olemassa tiettyä ultimaattista totuutta tai tapaa tehdä jotain asiaa. Joillain hevosilla toimii toinen tapa ja toisella hevosella se kolmas tapa.
Todellisen hevosnaisen/miehen tuntee siitä, että hänellä on varastossa enemmän kuin yksi keino. Älä pakota hevosta toimimaan jonkun tietyn normin mukaan. Jos sinun hevosesi ei kertakaikkiaan opi väistämään narua heiluttamalla mitä sitten? Kokeile jotain muuta tapaa, etsi uusi keino, sinulle ja hevosellesi sopivampi.

Jotkut hevoset ovat nöyriä ja yrittävät aina parhaansa, jotkut hevoset omaavat omaa tahtoa ja he kokeilevat uudestaan joka ikisellä kerralla.
Luin juuri tutkimuksesta, jossa oli tutkittu negatiivista vahvistamista. Sen mukaan joillekin hevosille se on ihan ok, joillekin se ei sovi ollenkaan vaan saa hevosen flegamaattiseksi, ihmistä ehkä pelkääväksi. Lienette myös kuulleen sanan opittu avuttomuus.

Itse en ole negatiivisen vahvistamisen puolesta puhuja, vaan positiivisen. Mutta ymmärrän myös sen, että tietyt rajat on oltava: Jos on hevonen joka tulee päälle, niin ei sitä silittemällä "paranneta", ainakaan heti. Mutta ei sitä myöskään räimimällä auteta.
Keinoja on ja lause kun taidot loppuu niin väkivalta alkaa sopii hyvin hevosmaailmaan.
  • Luottamus ja kunnioitus
Tee töitä näiden eteen, rakenna niitä pikkuhiljaa.
Nämä kaksi ovat asioita, joita ei voi ostaa ne pitää ansaita.

Ole hevoselle oikeudenmukainen ja kunnioita sitä niin se tekee saman sinulle. Se on niin yksinkertaista. Ei minkäänlaista rakettitiedettä.

Tähän pyritään
Nyt alan huomata, että olen varmaan jo puoliksi eksynyt aiheesta. Konkreettiset maastakäsittelyneuvot jäi nyt jotenkin pois, kun pääsin vauhtiin! Hups.

Mutta siis tiivistettynä, kaikki lähtee ihmisestä. Jotta voit saada hevosen tekemään mitä siltä pyydät, sinun tulee olla tietoinen siitä mitä teet ja miten teet. Hevosta pitää osata lukea, onko se rauhallinen, keskittynyyt, hermostunut tai jotain muuta.

On vaikea selittää konkreettisesti jotain tiettyä harjoitusta, ne on niin paljon helpompi näyttää ja opastaa "kädestä pitäen". Voisin koittaa saada jonkun kuvaamaan joskus maastakäsittelyäni, jolloin näkisitte käytännössä mitä teen ja miten teen. Mutta kuten sanoin, olen vielä itsekin harrastelija ja oppimassa koko ajan uutta.

Joka tapauksessa minä olen edelleen vailla uusia haasteita, eli jos joku Tampereen seudulla on kiinnostunut kuulemaan lisää tai opettelemaan näitä asioita, niin olen valmis auttamaan.
Ota vaan yhteyttä blogin tai sähköpostin kautta (kotisivut ovat työn alla, jaiks)
P.S Tämä oli jo 300. postaus
P.P.S Miksi mulla lähtee nää jutut aina laukalle?
P.P.P.S ärrinmurrin

"Tää menee vaikka silmät kiinni"

13 kommenttia:

  1. Hei, kiitos hyvästä postauksesta. :)
    Ollaankin tähänmennessä Saaran kanssa työskennelty vain liinassa tai narussa. Heti kun saan jonnekkin aidatun tilan niin täytyy koittaa myös maastakäsin irti työskentelyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tästä kyllä tullut yhtään sellainen, kuin alussa ajattelin. Suunnittelin oikeasti kirjoittavani mitä konkreettisesti teen esim. picaderossa.. Mutta sitten lähti ajatus vähän käsistä! :D
      No uusi yritys myöhemmin..

      Joo, on aina helpompaa tehdä kaikkia noita harjoituksia ilman liinaa, niin pystyt keskittymään hevoseen, etkä siihen liian kireänä tai löysänä tai solmussa olevaan liinaan :D

      Poista
  2. No mutta tästä aiheesta riittääkin monen monen postauksen verran asiaa. :D

    Jep, mulla ainakin tahtoo olla se liina aina solmussa ainakin itseni ympärillä :)

    VastaaPoista
  3. Hei, ootko nähnyt tätä; http://www.youtube.com/watch?v=B3mv41nQtpE&feature=related

    kamalaa ponien esineellistämistä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen noista "elävistä karuselleista" joskus kirjoittanutkin.

      Mutta joo, en kyllä ymmärrä tuota touhua ollenkaan. En käsitä kuka on ikinä keksinyt alkaa kierrättää poneja noin.
      Ihan hyväkuntoisen näköisiä ponejahan nuo olivat, mutta silti, kuka haluaa poninsa kävelevän ympyrää koko päivän pää kiinni sidottuna?
      Sitten kun on vielä niitä paikkoja, joissa ne ponit näyttävät oikeasti ihan kamalilta.

      Ja kuka vielä kannustaa tuohon ja laittaa lapsensa karuselliin, en käsitä.

      Poista
  4. Todella hyvä postaus :). Rupesi vaan taas naurattamaan tämä oma "maastakäsittely", kun pyöröä tai kenttää ei ole, vaan olen yrittänyt mm näillä tavoin metsästää ("onko pakko jos ei haluu"-)hevosta about ainakin useamman hehtaarin laitumelta ;D. Siinä saa liha liikettä (oma!). No, yllättävän hyvin se jää johonkin suhteellisen hollille sielläkin pyörimään :), eli nää jutut toimii myös isolla alueella :), vaikka luulisi, että merkittävän avun tuo juuri tuo rajattu hallittavissa olevan kokoinen alue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso alue tuo aina tietenkin sen oman haasteensa mukaan, mutta siinäkin kannattaa hyödyntää jotain kulmaa tai vastaavaa. Hevosen saa pysymään aika hyvin tietyssä paikassa, kun "ei anna sille tilaa" lähteä.. :)

      Toinen, helpompi, tapa on tietenkin se, että opetat hevosen odottamaan sinua tai tulemaan vastaan. Ruoasta tykkäävät oppivat tämän aika nopeasti jos annat aluksi aina jotain, kun hevosta haet.

      Itse olen siis sitä mieltä, että herkkujen kanssa kouluttamisessa ei ole mitään väärää..:)

      Poista
  5. Olisiko vinkkejä, kun 9 v russtammani pelkää raippaa?
    Hyvät vinkit, tulee käyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa pala palalta siedätystä, niin ettei hevosen stressitasoa päästetä missään vaiheessa liian korkealle.

      Jos tamma hermostuu jo raipan näkemisestä, niin on aloitettava niin, että raippa on niin kaukana näköetäisyydellä, että pelkoreaktiota ei tule enää ja siitä sitten lähteä lähemmäs.

      Rauhalliset ja määrätitoiset liikkeet sekä oikea-aikainen kiitos ovat avainsanoja. Ei turhautumista, ei jännittyneisyyttä eikä kiukkua opetustilanteessa. :)

      Poista
  6. Moikka, loistava juttu! Piti oikein mainostaa omassa blogissa :) http://kohtiluonnollista.wordpress.com/2013/10/03/kuulumisia-ja-vinkki-maastakasittelyoppaaseen/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      ..Tosin itselleni jo aika vanhentunut postaus ja on meininki ja tavat tehdä muuttuneet jo aika tavalla tästä. :)

      Poista
  7. Luen aina mielenkiinnolla kaikki maastakäsittelyyn ym liittyvät jutut, kuten tämänkin =) Vähän jäi kysyttävää eli sanoit ettet pidä/kannata yleensä negatiivista vahvistamista mutta eikö esim pyörössä/ratsastaessa käsittely ole sitä koska hevonen saadaan esim liikkeelle "paineella" ja "paine"lakkaa kun hevonen liikkuu? Samoin pysähdys eli hevosen etuosaan kohdistuu pysäyttävä paine, joka lakkaa kun hevonen pysähtyy jne Selästä taas pohje/painoapu selässä -> paine, joka lakkaa kun hevonen tekee pyydetyn.
    Välillä tuntuu että ihmisten käsityksen tietyistä asioista on aika erilaiset. Varsinkin negatiivinen vahvistaminen sanana saa usein karvat pystyyn, koska siinä on sana negatiivinen =) se ei tarkoita välttämättä rankaisua väärin tekemisestä vaan nimenomaan esim pyörössä/missä tahansa paineen poistamista. Painetta ihminen taas luo ihan vaan olemallakin, koska jos hevosen "oikeaa reaktiota"odottaa palkitsemista varten, kokee hevonen sen joka tapauksessa jollain tasolla paineena..varsinkin jos sen pitää huomioida ihmisen olemassa olo =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa!
      Tuo sana on haastava käyttää ja olen tässäkin kirjoituksessa tarkoittanut sillä ennemminkin voimakasta painetta tai sellaista, jolla hevoselle aiheutetaan väkivaltaa, henkistä tai fyysistä.

      Muutenkin kyseessä on minulle jo hyvin vanha kirjoitus, tällä hetkellä kirjoittaisin täysin erilaisen. Pitäisikin varmaan tehdä uusi, niin näkisi miten sitä on näkökulma ehtinyt puolessatoista vuodessa jalostua. :)

      Ja tottahan se on, että paine on melkeinpä aina mukana, kun hevosta työstää. Nykyisin ajattelen sen ennemminkin ihmisen energiana, hevonen kestää paljonkin "painetta", kun ihminen antaa sen oikealla energialla.

      Sinun kirjoituksessasi oli hyviä pointteja ja luulen, että minun pitäisi tosiaan tehdä tännekin hieman päivitetympi versio tavoistani toimia. :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)