maanantai 6. elokuuta 2012

Maasto 13km/2h ja satulansovitus kuvat

                                                                
Tänään lähdettiin heti aamusta maastoilemaan kolmen ratsukon voimin; Neten ja Pyryn seuraksi lähti vielä Taikakin. Oli siis vuorossa kolmas satulan testausreissu.

Nette oli hieman vauhdikkaammalla tuulella, kuin viime kerralla. Kun otettiin Pyryä tasaisin väliajoin kiinni (jep, mun täykkäri jää suokille), niin tarjottiin pelkkää laukkaa. Tosin ei se haitannut, ihan hyvä taas nähdä että hevonen oli elossa.

Tällä reissulla nähtiin monia hevosia, myös ne samaiset vuonikset (ja taas esiteltiin myös sivuloikkia, huoh), jotka syö hevosia. Ja jokaisen laitumen kohdalla Nette oli varma, että juuri hevoset tulee tappaa, se on samaan aikaan niin tyhmää ja hellyyttävää se sen sekoilu noissa tilanteissa.
Nähtiin me lehmiäkin, mutta ne olivat onneksi makoilemassa kauempana, eivätkä tulleet katsomaan meitä. Varmuuden vuoksi pyysin kuitenkin, että ravataan tämän laitumen ohi ettei saataisi mitään ylimääräisiä sivuloikkia aikaiseksi.

Matkaa kertyi noin 13 kilometriä ja aikaa meni noin kaksi tuntia. Jo ennen puoltaväliä alkoi oma polveni vihoitella eikä kevennyksestä meinannut tulla mitään. Saas nähdä mikä siinä sitten on, polvi on nyt alkanut vihoitella, kun olen käynyt juoksemassa. Tietääkseni en ole kuitenkaan vielä niin vanha, että tässä pitäisi olla näin rikki.

Takaisin talliin päästyä tarkastin taas miten satulan kanssa meni, vaikka luulin että satula liukuu eteen, niin en olekaan siitä niin varma, koska kaikki karvat ovat ojennuksessa satulan alla ja satulahuopa on likastunut joka puolelta tasaisesti.
Olen siis nyt vielä enemmän vakuuttunut siitä, että satula on meille parempi kuin hyvä!

Olen alkanut jo miettiä enemmän tuota syksyä, kun Sissi lähtee ja minulle jää "vain" Nette. Mitäs sitten tehdään, kun kaikki projektit on poissa?
Tarvitsen uusia haasteita, tarvinnee siis alkaa kohta kuikuilemaan että mistä löytyisi uusia hankalia hevosia syksyksi! Ideoita kellään?

Edit. Tässä vielä ne sovituskuvat!
Kuvista huomaa, että ainakin satulahuopa on liikkunut. Karvat on kuitenkin ojennuksessa, joten tarkkailen tilannte. Tätä samaa ei ole käynyt muina päivinä. Ehkä siis kuitenkin tässä vielä asetin satulan liian eteen?

Edit2. Ääk, mun CR-kurssin kirjoitus oli tänään Hokki-lehdessä!! (Tampereen ratsastusseuran jäsenlehti)



Ennen

Jälkeen


20 kommenttia:

  1. Ihanan värinen huopa :> Toivottavasti toi liikkuvuusmysteeri selviää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ja mätsää niin hyvin ruskeeseen, materialisti minussa hymisee tyytyväisyyttään :D

      Joo, just laitoin kuvat menemään Vanhalaan, odottelen tuomiota sieltä vielä..:)

      Poista
    2. Mitä ne Vanhalasta sanoivat? Miksi huopa liikkuu tolleen?

      Poista
    3. Että olin jättänyt satulan liian eteen.
      Nyttemmin olen kyllä todennut, että syy on liian pitkässä satulavyssä, jota ei saa tarpeeksi kireälle ja satula/huopa pääsee liikkumaan liikkeen mukaan.

      Nyt kun olen laittanut vyön niin kireälle, kuin vain suinkin saan, niin tätä ongelmaa ei ole enää ollut..

      uutta vyötä odotellaan tulevaksi, kunhan sopivan mittaisia tulee myyjälle :)

      Poista
    4. Joo ei tuo ainakaan näytä liian edessä olevan, pikemminkin istuu juuri siellä ku pitääkin. Hyvä että liikkumisongelma ratkesi. Minua ahdistaa satulat, jotka tulee hevosen lapojen päälle. Toiveissa siis oma satula, joka aidosti antaisi niiden lapojen liikkua ja muotoutuisi selän liikkeisiin ja jakaisi painon ... ja ja ja. Sanoisinpa että satula on hevosen vaikein ja tärkein varuste!

      Bessie nimetönnä

      Poista
    5. Joo, meillä on nimenomaan ollut ongelmana nuo lapojen liikettä estävät satulat. Tämä on ensimmäinen, joka ei sitä tee..Arvaa kuinka huojentunut olin, kun tajusin että nyt löytyi sopiva! :)

      Olen aivan samaa mieltä, niinhän se on!

      Poista
  2. Ihana tuo huopa ♥, ja satula myös !

    Taas tuli mieleen se, että näistä sinun teksteistä olis taas ihmisille hyötyä. Tänään jouduttiin lopettamaan eräs minulle aika tärkeä poniystävä, epäselvän terveydentilan vuoksi :(♥. Ja tuo terveydentila oli tiedetty jo tovin verran, miksi sen annettiin siis kärsiä näinkin pitkään ja laitettiin tunnille siinä kunnossa? Tästä tapauksesta minulle tuli mieleen sellainen, ehkä hieman hullu idea, mutta näistä eläinrääkkäyskirjoituksistasi ei olisi pahitteeksi koota ohjevihkosta joka ikiselle hevosenomistajalle paperiversiona :D.. Siitä olisi apua niille, joiden älytaso ei itsellä riitä parhaan ajatteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Voi ei, osanottoni ja voimia. :(
      Mikä ponille sitten tuli? Ikävältä kuulostaa.

      Hihi, kiitos. Aikamoinen idea tuo paperiversio, joka sai kyllä minut iloiseksi! :)

      Poista
    2. Ole hyvä vain :)
      Ponilla oli syömishäiriö, se laitettiin väkisin syömään, luut näkyivät vähän joka paikasta ja poni oli täysin tyyliä laama-muuli-kameli-aasi ja sitten mietitään mistä saattaisi johtua. Poni laitettiin tuossa kunnossa tunnille/ylläpitoon, ei sitten aikaisemmin olisi poni voinut päästä tuskistaan?
      Eniten säälin sen ponin hoitajia, Bianca oli kyllä ihana poni vaikkei ihan täydellinen ollutkaan♥. Parempi näin nyt.

      Poista
    3. Voi raukkaa, no onneksi se pääsi nyt parempaan paikkaan.
      Aina tuollaiset tilanteet on vaan ikäviä. :/

      Poista
  3. Kylläpä se tuommoinen täysiverinen näyttää sitten Hevoselta isolla H:lla. Upea! Kyllä osaa tämmöinen poniratsastajakin arvostaa suorituskykyistä muotoilua, kun sellaisen näkee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nette (ja minä) kiittää nöyrästi kehuista! :)

      Poista
  4. Tättärää, True Talent on tilattu sovitukseen :D, apuva, jänskättää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iik, mua jänskättää sun puolesta! Toivottavasti se on hyvä :)

      Poista
    2. Nyt se tuli. True talent. Pällistelen sitä täällä meidän olkkarissa. Jännä tuo takakaari kun on niin korkea ja jotenkin leveä :D. Pitää kattoa miltä näyttää hepan selässä. Vähän tuli epäluuloinen olo, mutta jahka se silmäkin tottuu... Ja ainakin toppauspaneelit on ihanan pehmeät..

      Tuli vaan ikävä sitä barefootin satulaa lyhyempänä ja lyhyillä siivillä -jota ei siis ole olemassakaan, se on vaan mun mielikuvitussatula :), se satula josta tietää heti että se on tämä, "the one" :D.

      Jos tämä ei passaa niin voin pitää hetken tauon tästä satulan etsimisestä ja jatkaa ilman satulaa tai tarvittaessa lampaankarvasatulalla. Eihän meillä edes ole ollut mitään tarvetta sille satulalle meidän ratsasteluilla XD...

      Poista
    3. Nonni, kuvia sitte blogiin!!

      Toivotaan, että se on hyvä ja sopiva :D

      Poista
    4. Meidän sovitukset on edenneet vähän vaihtelevasti, 2 kertaa sovitettu ja meillä taitaa olla tuota mahan pyöreyttä niin että vaikka satulan saisikin paikalleen niin mahavyö vetää sen eteen XD.

      Mokkanahkainen istuin oli ihana! Skinny ei olisi ihan valmis tuohon ratsastukseen vielä uudessa paikassa ja vielä pimeällä kentällä kun oltiin niin pääsi tulemaan pieni säikkyminen, tuntui harvinaisen tukevalta siinä pienessä sivuhypyssä tuo satula.

      Meillä on nyt tullut 2 säikkymistä uudessa paikassa, eli tuo ja sitten yksi jonkun kiven tuijotus maastossa kun olin selässä hämärällä/pimeällä. Mietin liekö osansa sillä että kerää energiaa seisoessaan, vai onko ihan puhtaasti sitä, että kun olen maassa sen kanssa niin sen olo on turvallisempi. Tämmöisiä säikkymisiä tai kyttäilyjä ei ollut muistaakseni vanhassa paikassa lainkaan, ja jos oli 1 tai 2 kertaa niin ne oli just sellasella kerralla kun itse olin ahne ja halusin mennä selkään vähäksi aikaa, vaikka oli tutustuminen ja tottuminen vielä kesken sillon aika alussa kun se tuli :D. Eli malttia vaan ja turvallisuuden vahvistamista, siihen päädyin, silleen hyvä tulee :).

      Harmi vaan että meidän ratsasteluilla ei kyllä ihan kaikkea saa nyt irti tuosta uudesta satulasta, mietin saanko tarpeeksi infoa nyt ostopäätökseen sitten... Täytyypi varmaan ensin katsoa jollain erikoisvyöllä pysyisikö taaempana.

      Poista
    5. Kokeile sellaista muotoiltua vyötä, sen pitäisi pysyä paremmin paikallaan. :)

      Säikkymisiä tulee aina ja ne varmasti vähenee, kun paikat on tuttuja. Mutta onhan se aina eri asia kohdata pelottavaa asia, niin että olet siinä vierellä henkisenä tukena ja johtamassa, kuin se, että olet selässä ja hevonen joutuu menemään "ensin"

      Tsemppiä ja toivottavasti sen satulan kanssa nyt on hyvä! :)

      Poista
    6. Niin, näin se juuri jotenkin menee. Heppa menee silloin ensin kun on selässä.

      Pimeelläkin tehdään maastolenkkejä ihan minne vaan ja on kohdattu autoja, koiria ja metsästäjiä. Kun olen maassa, homma pysyy hyvänä ja tasaisena. Miten tuon sitten saisi siirrettyä sinne selkään.. no, luulen että toimimalla samoin pikkuhiljaa edeten kun edellisessä paikassa. Yritän pysyä sillä henkisellä alueella tai tilassa ettei sitä hätääntymistä pääse syntymään... nolottaa vain vähän kun ympärillä kaikki ratsastaa tavoitteellisesti ja kyselee maastoonkin kaveriksi ja minä haluan työstää tätä tämmöistä perusjuttua, että se voisi luottaa ja katsoa lopulta minun reaktioni ensin jännässä paikassa... Luulen, että teen edes jotain oikein kun siellä vanhassa paikassa saatettiin jo mennä ratsain paikkaan jossa ei oltu maastakäsin menty eikä ollut mitään säpsymisiä, tuolloin oli myös pimeää ja kohdattiin yllättäen kohisevia puroja, tukkipinoja jne.

      Vanhalasta lähettävät kai minulle muotoillun vyön -piti saada alunperinkin kaupanpäälle sellainen, mutta tuo joka tuli on meille liian pitkä.

      Bessie

      Poista
    7. Hiljaa hyvä tulee.. Ja joskus kannattaa myös poistua mukavuusalueelta, niin kehitystäkin tapahtuu melkein huomaamatta :)

      Ja varmasti teet oikein, siitä ei ole epäilystäkään :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)