keskiviikko 8. elokuuta 2012

S & N ja vapausstrategi Tikari

Eilen alkoi juuri sopivasti kamala sade ja tuuli kun pääsin tallinpihaan. Päätin, että otan Sissi ensin ja mietin jo, että Nette saisi pitää vapaapäivän.

Sissille laitoin vain suitset päähän ja menin sille minimaalliselle hiekkaosiolle, joka kentästä nyt on käytössä. Onneksi kohta alkaa olla talli sillä mallilla, että kenttä saadaan taas käyttöön, jospa tuota Sissiä ehtisi siinä väh'n vielä ravuuttaa ennen kuin se lähtee takaisin kotiin.

Aluksi taas pyysin Sissi vaan myötäämään johtavalle ohjasotteelle molemmilta puolilta, se alkaa jo sujua joten kuten. Tämän jälkeen taas ääniapujen opettelua, joihin kuuluvat sanat käynti ja seis. Hienosti Sissi jo kulkee ihmisen liikkeen mukaan ja pysähtyy, siitä ymmärtääkö se yhdistää nämä sanat liikkeeseen ja pysähdykseen, en ole ihan vakuuttunut.

Vaadin sitten Sissiltä vielä hieman erilaista liikkumista, se liikkuu hyvin kun ihminen menee edellä, mutta kun kukaan ei ole tukena, se on aika epävarma  ja jää mielellään paikalleen tai kiertää vaan ympyrää akselinsa ympäri. Nyt siis menin Sissi sivulle ja pyysin taas äänellä eteenpäin. Ensin reaktiot olivat täys jumitus ja sitten pieni peruutus/käännös niin että minä olisin ollut Sissi edessä.
Sinnikkäästo jatkoin kuitenkin pyyntöäni ja lopulta Sissi otti varovaisen askeleen eteenpäin, hyvä Sissi!

Paljon kehuja ja uudestaan, lopetettiin siihen kun Sissi jo oikeasti liikkui pyynnöstä eteenpäin enemmän kuin yhden askeleen. Olisipa vaan enemmän lääniä pyytää sitä eteenpäin, no ehkä tässä muutaman viikon sisällä on jo.

Kun vein Sissin takaisin tarhaan kävin pyydystämässä Tikarin, joka oli mennyt jostakin kohtaa aidasta läpi naapurin nurmikolle syömään. Vein sen takaisin laitumeen ja kävin tutkimussa, mikä oli hevosen vapausstrategia. Se selvisi nopeasti, koska Tikari lähti samantien laitumesta uudelleen, langan ali! Onneksi muut eivät seuranneet esimerkkiä.
Totesin, että jääköön sinne, ei se sieltä nurmikolta mihinkään lähde (todettakoon tässä välissä, että naapuri on tallipitäjän sukulainen), ja jäin laittamaan lankoja hieman parempaan kuosiin. Sissi oli henkisenä tukena ja seurasi minua kuin hai laivaa ympäri laidunta.
Välillä kun se jäi liian kauas, niin se juoksi minut kiinni, on se niin söpö.

Lukuisten hempeilytuokioiden jälkeen lähdin Sissin laitumesta ja päätin kuin päätinkin hakea myös Neten. Hain kaikki tavarat valmiiksi ja lähdin hevosen metsästykseen. Nette oli suhteellisen lähellä porttia ja kun se näki minut lähti se ensin vastakkaiseen suuntaan, mietin jo että mikäs nyt on, mutta se ottikin vain kaksi askelta, kääntyi ympäri ja hörisi hyvin vienosti ja hiljaa muutaman kerran.
 

Käveltiin alas tallinpihaan ja laitettiin satula selkään, minähän en ole harjannut siis hevosta koko kesänä. Olen todennut, että savi on paras suoja ötököitä vastaan. Satuloitaessa Nette sai parit sätkyt, kun naulapyssyllä käytettiin tallinrakennuspuuhissa. Yksi pamaus oli vielä ihan ok, mutta kolmannen jälkeen Nette alkoi olla sitä mieltä, että nyt on kuolema lähellä. Pakko oli jälleen kerran todeta, että täykkärin reaktiot on aika nopeita.

Onneksi naulaus loppui ja me saatiin suitset päähän ja lähdettiin matkaan. Mentiin kohti sitä samaista peltoa, jossa oltiin ekalla satulantestauskerralla. Nette oli todella energisen oloinen, luulen tuulisella säällä olevan aika paljon osuutta asiaan. Toinen asia minkä nyt olen huomannut, tai itseasiassa olen alkanut miettiä, on se että kyllä se Nette vaan stressaa noita ryhmämaastoja. Huomasin sen taas eilen, kun minulla oli allani "normaali" Nette. Sitä sen stressaamista on vaan niin vaikea huomata tai tajuta, kun se on periaatteessa täysin normaali. Nytkään en osaa sen paremmin kuvailla, mistä tämä tunne tuli ja siltikin olen melko varma siitä, että olen oikeassa.

Joka tapauksessa kävimme pellon toisessa päässä kääntymässä ja ajoimme kaksi kurkea pois, se oli vahinko. Jonka jälkeen tehtiin vielä lyhyt ravitreeni pellolla, paljon voltteja molempiin suuntiin. Nette ei ollut ihan niin taipuisa kuin viimeksi, mutta eteenpäinpyrkimys oli hyvä ja se on nyt pääasia.

Huomenna meillä onkin sitten ensimmäisen tunti yhdessä pitkiin aikoihin, jännää!

Ainiin, kun tulin takaisin viemästä Netteä, niin Tikari käveli tiellä vastaan, palautin suokkiherran toistamiseen laitumelle. Sillä oli jano ja suolakiven nälkä, joten tällä kertaa se jäi sinne.

P.S Neten kuva satulan kanssa löytynee jossain vaiheessa Vanhalan basculen esittelysivulta. Nette on kuulemma niin upean näköinen!
P.P.S Tulipa pitkä ja kuvaton teksti, toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)