tiistai 21. elokuuta 2012

Se laukkaa!


Sipsi
Ja taas huomasin kuinka ihmeellisen helppoja jotkut asiat joillekin hevosille/poneille ovat. Päivn miettimistauko ja ollaan taas edetty iso harppaus.

Sissin ekat laukat satulan kanssa siis. Toissa päivänä olin Sissin kanssa picaderossa ja mentiin ihan normaalisti käyntiä ja ravia molempiin suuntiin. Sitten päätin kokeilla josko se haluaisi laukata, joten aloin laukata itse. Sissi vain kiihdytti vauhtia, mutta askellaji ei vaihtunut. Kun kuntoni loppui lopetin laukkaamisen ja jatkoimme raviharjoituksia.

Eilen sitten uusi yritys.
Ensin kävin selässä ja ratsastettiin käyntiä ympäri meidän suuren suurta parin metrin halkaisijan picaderoa, Sissi olisi koko ajan ollut menossa ravia pää taivaissa, kun se oli sitä mieltä, että kuolain on kamala varuste. Harjoiteltiin taas vaan liikkumista, kääntymistä, pysähdystä (jonka kanssa ollaan vähän siiinä ja tässä) ja sitten tulin alas selästä.
Tosi edustava otos, mutta harja ja häntä kasvaa jo takaisin!
Koska ponilla tuntui olevan kova halua eteenpäin menemiseen, pyysin sitä ensin ravamaan molempiin suuntiin. Sissi ravaa todella hienosti ja pää rentona joka kerta.
Tällä kertaa päätin taas kysyä josko laukkaaminen sopisi ja aloin laukata. Miltei samantien Sissi siirtyi hallittuun ja hienoon laukkaan. Olin ihan ihmeissäni.

Tein vielä tarkoituksella siirtymisiä, raviin-laukkaan-raviin-laukkaan ja Sissi vaihtoi askellajia todella näppärästi. Oikea kierros sujui helpommin ja vasempaan nousi välillä vastalaukka. Ensimmäinen hevonen minulla, jolle tuntuu vasen olevan hankalampi.

Ei tehty näitä harjoituksia kauaa, olin todella tyytyväinen Sissi suoritukseen joten lopetettiin nopeasti näiden onnistumisten jäljkeen ja Sissi pääsi syömään. Alan epäillä, että se on tajunnut, että mitä paremmin se menee sen nopeammin se pääsee syömään, hmm..

Mieleeni muistui myös ajatus siitä, kuinka alkuperäisrodut ovat herkempiä muun muassa ihmisen kehon kielelle. Sissin kanssa työskennellessäni olen todella huomannut tämän, jos ei ihan ensimmäisellä kerralla, niin jo seuraavalla se tietää mitä minä siltä pyydän. Tai sitten en ole osannut pyytää oikein.
Sissin kanssa picaderossa työskentely on siis todella helppoa, kun se tekee kaiken heti kun pyytää ja myös näyttää heti, kun jossain menee vikaan.

Eilen käytiin Neten kanssa käyntimaasto kolmen muun ratsukon kanssa, meillä oli lampaankarva satulana, mutta ei jalustimia. Maasto taisi kestää sellaisen puolisentoista tuntia ja Nette tuntui suurimaan osan matkaa olevan ihan rentona, kun kävelimme porukan viimeisenä.
Pienet sydärit saatiin aikaiseksi, kun oltiin ohittamassa kahta täyspitkää rekkaa. Ei noissa rekoissa mitään, mutta takaa tuli pakettiauto, joka ajoi melkein kintereisiin kiinni ja painoi tööttiä?! Siis mitä "#¤#"" noiden ihmisten päässä liikkuu?
No, kuskin onneksi minulla oli hevonen lapasissa. Muuten se olisi saattanut olla tuon pakettiauton tuulilasissa.

Loppumatka sujui hyvin ja tallille päästyämme vain yksi hirvikärpänen löytyi ja se ei ollut minussa. Loppuillan olin tosin vainoharhainen ja koko ajan olin ihan varma, että minussa kävelee noita öttiäisiä,yäk.

Tänään on niin kiire päivä, että tallille meno ei onnistu joten harjoitukset jatkuu huomenna. Netellä alkaa tosin etupää näyttää siltä, että kengät lähtee hetkellä millä hyvänsä. Onneksi kenkääjä on tulossa maanantaina!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)