tiistai 28. elokuuta 2012

"Vanhaa" ystävää tapaamassa eli rinsessaa eli Izbiliyaa eli...


"Mitäs tuolla tapahtuu?"
Kävin tänään moikkaamassa Izbiliyaa vielä ennen kuin se löytää uuden kodin ja lähtee kohti uusia seikkailuja. Suunitelmissa oli, että olisin sillä ratsastanut mutta se sitten jäi ja sen sijaan kävimme tekemässä maastokävelyn.

Kävin hakemassa neihin laitumelta ja ihmettelin kun se oli jotenkin vähän vaisu.Laitoin sen karsinaan odottamaan ja kävin hoitamassa jotain asioita. Kun tulin takaisin se oli syömässä, mutta kun menin karsinaan niin se käänsi minulle takapäänsä ja meni karsinan nurkkaan mököttämään. Ihmettelin vähän, että mikä sitä vaihaa, mutta menin kuitenkin touhuamaan sen kanssa niin kuin ei mitään ja annoin sen seistä siellä nurkassa sitä harjatessani.
"Nuuh"
Se seisoi nätisti ja antoi minun harjata ja hieman ihmettelinkin, kun kuulin että sillä ratsastanut henkilö on aina sitonut sen kiinni seinään.
Harjasin koko poniinin läpi ja siinä samalla ihmettelen edelleen hieman apaattista olemusta. Kävin Lissun sormin läpi ja huomasin sen reagoivan oikean puolen lavalta ja takapäästä minun paineluuni. Ilmeisesti siis jonkinlaisia lihasjumeja, takapäähän ei meinnannut saada koskea ollenkaan, kun se veti korvat luimuun ja lähti alta pois. Ei siis epäilystäkään etteikö olisi ollut jonkinlaisia kiputuntemuksia.

Mä möllötön
Tästä johtuen päätin, että en mene ratsastamaan vaan me lähdemme metsään kävelemään ja tuulettamaan rinsessan aivoja. Kuulemma ei olla metsässä käyty sen jälkeen kun minä läksin.

Sinne päästyämme alkoi poni pikkuhiljaa näyttää siltä, kuin se ennen oli. Se pöristeli tyytyväisenä ja tutki kaikkea uteliaasti. Kaikkea piti tutkia pienellä puhinalla, mutta uteliaisuus oli tervettä eikä missään vaiheessa tullut vastaan tilannetta, että se olisi päättänyt lähteä mihinkään. Lissu tuli myös nätisti perässä, kun jouduimme ylittämään kummallisia paikkoja, kun metsässä olikin aloitettu jo kunnolla rakentaminen ja sinne oli ilmestynyt tie!

Loppumatka tarvottiin peltoa, jossa oli joskus polku. Maastoilijoita kun ei tallilta enää löydy, kun ei siellä hevosiakaan juuri ole, niin kaikki metsittyy, harmillista.
Ai miten niin tässä ei oo enää polkua?
"Tonne me mennään, mutta oota ku mää syön eka"
Mutta Izbiliya oli ihana oma itsensä, kun pääsimme siitä alkumökötyksestä eroon. Se on sen verran herkkä yksilö, että se tarvitsee vähintään tuplaten aikaa muihin verrattuna, kun tehdään uusia asioita. Taas nähdään kuinka yksilöitä ne hevosetkin oikeasti ovat.

Nyt toivon, että Lissu löytäisi jostain hyvän ja ymmärtäväisen kodin. Sillä on suuri sydän ja siitä saa joku vielä aivan oivallisen ystävän itselleen.
Pökkelöponi

4 kommenttia:

  1. Voi Issua. :( Osaan niin samaistua, kun Miina on jumitellu varmaan jo kuukauden päivät ja vaikka välillä näytti paremmalta, nyt ei taas suju yhtään, laukat ainakaan..

    Täällä välillä kattelen Issun kuvia ja huokailen että voi kun olis rahaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :/

      No mutta nyt se saa ilmeisesti hetken lomailla, niin ehkä se siitä.. :)

      Ja sama homma, lottovoittoa odotellessa :D

      Poista
  2. On se todellinen prinsessa, voi miten kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä, yksi kauneimmista hevosista joita minä olen koskaan nähnyt! (puolueeton mielipide) :D
      Ja luonnekin on täyskymppi <3

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)