tiistai 14. elokuuta 2012

Vladimir Georgievin kurssilla



Alkusanoiksi on pakko sanoa, että postauksen julkaiseminen kesti hetkisen, kun jouduin hieman pohtimaan miten asiasta kirjoitan. Kurssi sai minut taas pohtimaan niin monia asioita, joista vain murto-osa tulee kirjoituksessa esille. Kaikki mielipiteet kurssista ja muusta ovat omiani, enkä väitä niiden olevan oikeita. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä.

Ilmoittauduin kuunteluoppilaaksi Vladon kurssille, kun toiselle CR-kurssille osallistuminen meni mönkään. Kurssi oli kaksipäiväinen ja perusajatuksena oli, että ensimmäisenä päivänä Vlado tekee itse hevosten kanssa ja toisena päivänä hän sitten opastaa omistajia toimimaan hevosen kanssa.

Lauantaina Vladolla oli mukanaan myös oma hevosensa, joka kanssa hän alkuun näytti muutaman asian, sitten olivat vuorossa kurssihevoset, joita taisi olla yhteensä kuusi. Jokaiselle hevoselle oli varattu aikaa noin 45 minuuttia, mietin jos päivän alussa, että näinköhän noissa aikarajoissa pysytään..

Oman hevosensa kanssa Vlado näytti, miten hän aloittaa ratsastukseen totutuksen hevosen kanssa, hän peräänkuulutti pitää maastakäsin jaksoa, ennen selkään nousua.
Vladolla oli mukanaan kaikki härpäkkeet, joilla hän säkittää hevosta ratsastajaan ja ratsastukseen. Mukana oli mm. erilaisia säkkejä, jotka olivat "ratsastaja sekä sen jalat", sirkusruoskia (kolme erilaista), jätesäkkejä ja monia erilaisia köysiä. Nyt hän puki omalle hevoselleen samantien kaikki varusteet, joita hän käyttää koulutuksessa, mutta kertoi, että yleensä mennään askel kerrallaan, olisiko hän sanonut, että hevosesta riippuen menee noin kuukausi näihin alkuhommiin.
Vladon oma puoliverinen
Alussa hän peräänkuulutti hevosen luottamuksen saamista ja johtajuutta. Hänen oma hevosensa oli rauhallinen ja toimiva, eikä näyttänyt "alistuneelta", minusta oli hyvä nähdä hänen oma hevosensa, jotta tietää minkälainen on lopputulos hänen metodeillaan.

Vielä ennen kurssihevosiin siirtymistä hän näytti omalla hevosellaan tempun: Pyysi sitä maahan makaaman naputtamalla raipalla jalkaa, jonka jälkeen hän meni istumaan hevosen selkään ja pyysi sen nousemaan ylös. Tämä tehtiin muutaman kerran, hevonen oli söpö, se olisi vaan halunnut piehtaroida aina, kun makasi maassa.


Sitten olivat vuorossa kurssihevoset. Ensimmäisenä suomenhevosruuna, jolle omistaja halusi opetettaavan maahan menemisen sekä traileriin lähettämisen. Vlado sanoi heti alkuunsa, että maahan hevosta ei missään nimessä voi suoraan opettaa, vaan mennään askel kerrallaan, pisteet kotiin. Mutta hän näytti, kuinka hän tempun kouluttamisen aloittaa. Tässä käytettiin apuna pehmeää köyttä, jolla Vlado nosti aina hevosen toista jalkaa ylös ja antoi samalla merkkiä ohjilla. Hevonen kävi polvellaan muutamaan otteeseen ja tämä jätettiin tähän.

Sitten siirryttin trailerille, jossa Vlado käytti hieman erilaista metodia, kuin mitä minä olen ennen nähnyt. Hän pyysi hevosta liikkumaan pienellä ympyrällä ja kävelemään rennosti aina lastaussillan kohdalla ja koko ajan ympyrää siirrettiin lähemmäs traileria. Hänen ajatuksensa oli, että kun ympyrältä lähdetään suoraan, niin silloin kävellään suoraan traileria kohti. Ajatuksena oli se, että trailerissa hevonen saa olla rauhassa ja ulkona ei.
Tämä suokki oppi asian nopeasti ja se meni hyvin lähettämällä koppiin. Ensimmäinen hevonen oli siis aika helppo tapaus.

 
Toisena oli vuorossa hevonen, jolla oli olemassa auktoriteettiongelma (tai itseasiassa näillä kaikilla hevosilla taisi olla), omistaja hieman pelkäsi hevosta välillä, kun se varsinkin tuulisella säällä pomppi ties minne.

Tämän hevosen kanssa Vlado teki ihan peus maastakäsittelyjuttuja, narun päässä kulkemista, omaa tilaa ja juoksutusta. Yksi asia, jota hän myös käytti, jota en ennen ole nähnyt olen hevosen pään pyytäminen sivulla ja sen siellä pitäminen. Tällä tavalla hän kuulemma testaa hevosen rentoutta sekä sitä, onko hevonen kuulolla vai ei. Tämäkään hevonen ei ollut varsinainen ongelma, se kaipasi vaan hieman määrätietoisempaa käsittelyä ja selviä pelisääntöjä.



Kolmantena vuorossa oli poni, joka ei hyväksynyt kuolaintuntumaa ja nosti päänsä taivaisiin. Taas Vlado aloitti perustyöskentelyllä, niin kuin jokaisen hevosen kanssa, sillä saa helposti kartoitettua alkutilanteen ja sen, kuinka paljon hevonen kunnioittaa ihmistä. Tällä(kin) ponilla oli hieman sanomista tämän asian kanssa.
Poni
 
Alkuhommien jälkeen Vlado käytti muutamia eri keinoja siihen, että hän "opetti" hevosta myötäämään paineelle. Ensin niin, että naruriimusta lähti köysi kainaloiden välistä satulannuppiin (kaikilla hevosilla hän käytti samaa länkkäriä), niin, että aina kun pää on alhaalla naru myötää. Tämän narun jälkeen paine siirrettiin kuolaimiin, ensin toinen puoli ja sitten toinen. Tämän jälkeen hän meni itse selkään ja pyysi myötäystä selästä käsin.

Tämän ponin kohdalla minun mielipiteeni metodeista alkoivat olla aikalailla eriävät, en voinut sille mitään, että olin sitä mieltä että hellemminkin asian voisi hoitaa. Tämä näytti lähinnä siltä, että kohtuutonta voimaa käytetään hevosen suuhun ja pyydetään myötäämään paineelle tällä tavalla. Mutta niinkö se menee? Että painetta suuhunkin lisätään niin kauan, että tulee oikeanlainen reaktio? Omaan silmääni näytti aika vahvalta voimankäytöltä, mutta tämä on toki vain oma mielipiteeni.
video
Tämän ponin jälkeen oli vuorossa seuraava hevonen, jonka kanssa taas aluksi samat hommat pyörössä ja sitten lastausharjoitteluun. Tämäkin siis piti saada lähettämällä koppiin. Tämän lastauksessa menikin sitten hieman kauemmin ja minusta alkoi jo näyttää siltä, että kouluttajaa alkoi väsymys painaa (jonka ymmärrän paremmin kuin hyvin, olin itse poikki vaikka olin vain katsonut). Joka tapauksessa, tässä vaiheessa edettiin jo sellaisten metodien kanssa, joita en itse suosi ollenkaan. Pääajatuksena oli se, että koppi on "koti" ja ulkona löytyy töihin ja siellä on epämukavaa.
video
Tämän hevosen lastaamiseen meni miltei muutama tunti ja tämän jälkeen oli vielä kaksi hevosta jäljellä. Tässä vaiheessa kello oli sen verran, että aikataulun mukaan kurssin olisi pitänyt loppua jo tunti sitten. Olin niin poikki, että hipsin kotiin. Kaksi viimeistä jäi siis ensimmäiseltä päivältä näkemättä.
video
Sunnuntaina eli kurssin toisena päivänä oli samat hevoset ja vähän samoja asioita. Taas niin, että Vlado teki ensin itse ja otti sitten omistajan mukaan ja näytti välillä ihan kädestä pitäen miten toimia.
Tämän päivän teemana olivat taas kuunteluharjoitukset, kuolaintuntuman hyväksyttäminen, kopitus ja vesiletkuun totuttaminen. Vlado ratsasti kahdella hevosista ja taas ponin kanssa meno alkoi näyttää hurjalta.

En nyt selitä tämän enempää sunnuntain ohjelmaa, kun se meni aika saman kaavan mukaan kuin lauantaikin.

Jos nyt vähän pohdintaa, jota tämä kurssi minussa herätti:
Vlado korosti koko ajan, että tämä on klinikka ja oikeasti hän ei etene näin vauhdilla, vaan edetään askel kerrallaan. Lisäksi hän puhui johtajuudesta ja luottamuksesta, jotka ihminen tarvitsee hevoselta, jotta asiat toimivat. Hän sanoi, että ei ole kyse rakettieteestä vaan ihan perusjutuista. Hänellä oli hyviä keinoja hoitaa asioita. Tässä oli siis paljon hyvää enkä kyseenalaista hetkeäkään tämän miehen taitoja.

Mutta, en voinut sille mitään että mieleeni hiipi ajatus "miksi noin kovasti?" monta kertaa. Perusajatus oli se, että hevonen saa valita hyvän ja huonon välillä: Niin kauan kun teet miten ihminen haluaa kaikki on ok, mutta jos alat tehdä omia päätöksiä niin siitä rangaistaan. Ja tämähän taitaa olla vallalla oleva ajatus hevosmaailmassa?

Toinen asia mikä pisti korvaani oli se, että hän käytti sanaa "play" että hevonen pelleilee hänen kanssaan ja "tämä on vain peliä". Niin. Osaavatko hevoset tosiaan tuon pelin? Osaavatko ne ajatella, että kun teen näin niin käy näin? Epäilen.
On totta, että jotkut hevoset haastavat monia kertoja ja vahvastikin, onhan minulla yksi sellainen omasta takaa, mutta ei se tarkoita sitä, että minun olisi pitänyt koskaan sitä räimiä narulla esimerkiksi koppiin.

Huomasin pohtivani kuinka ristiriitainen onkaan ajattelu siitä miten hevonen toimii ja kuinka sitä koulutetaan. Mielestäni on väärin käyttää metodia "tanssi tai kuole", jossa hevonen saa näennäisesti itse valita, mutta se ihmisen mielestä huonompi vaihtoehto on hevoselle hyvin epämiellyttävä. Tämä tapa on minun mielestäni liian lähellä alistamista.

Mutta missä se raja sitten menee? Minäkin käytän pyöröä ja tykkään siitä, mutta onko pyöröaitaus ikinä reilu hevoselle? Minäkin laitan nuorelle hevoselle kuolaimet suuhun, vaikka näkee selvästi että ei niistä tykkää, en anna sille vaihtoehtoja. Olenko siis yhtään sen parempi, onko minulla loppupeleissä yhtään sen ystävällisemmät metodit, vaikka en varsinaisesti hevosia narulla mätki tai pidä pakolla kuolaintuntumaa?

Tällaisia asioita tämä kurssi sai minut miettimään, huomasin tuomitsevani Vladon jotkut metodit, mutta samaan aikaan kyseenalaistin omiani.
Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin sitä mieltä, että se hevosen kunnioitsu ja johtajuus ansaitaan jollain muulla, sillä molemmin puolisella kunnioituksella. Kuitenkin on samaan aikaan totta, että aina loppupeleissä minä teen päätöksen, hevonen saa ehdottaa ja kertoa oman mielipiteensä, mutta minä päätän.

Ehkä lopulta kysymys kulminoituu haluamiseen.
Kai nekin hevoset, jotka koulutetaan eri tavalla haluavat tehdä niin kuin ihminen sanoo, mutta haluavatko he tehdä sen vain siksi, kun tietävät, että muuten käy huonosti? Onko tällöin todella kyse hevosen haluamisesta?
Vai siksi kun he luottavat ihmiseen ja kunnioittavat häntä ja haluavat tehdä niin kuin ihminen sanoo omasta tahdostaan pelkäämättä sitä, mikä on ihmisen reaktio jos hevonen ei olekaan samaa mieltä?

Siinäpä kysymys tälle päivälle.





P.S Mää en sitten millään saa näitä kuvia hyvin näihin  postauksiin, aaargh!

18 kommenttia:

  1. Täytynee ekaksi sano etten kyllä yhtään tiedä kuka tuo vlado tyyppi on, siis en ole koskaan ennen hänestä kuulluut. Mutta oli mielenkiintoista lukea teksitisi ja siitä heräsi myös monia pohdintoja itselle. On aina hienoa päästä seuraamaan näitä klinikoita mutta samalla mietin ovatko ne kkuitenkin jossain määrin turhia. Niissä ei kuitenkaan koskaan päästä kuin raapaisemaan pintaa. ja koska aika on rajallinen joten varmasti myös keinot ovat erit kuin työskennellessä ihan ajan kanssa. Olisi mukava kuulla näiden hevosten omistajien mielipiteitä jotka olivat tässä mukana, mitä mieltä he ovat!? Saivatko he apua siihen mitä tulivat hakemaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin samaa, näissä klinikoissa kun on aina vähän sellainen show-meininki, mikä ei mielestäni tuohon hommaan juuri kuulu. Varsinkaan kun tämä ei ole mielestäni laji, jossa nopeat tulokset ratkaisevat.
      Mutta pääkeino miehellä on varmasti kotona sama, hevonen tekee niin kuin ihminen haluaa tai tilanne tehdään epämiellyttäväksi. Niin, että hevonen sitten aina "valitsee" sen ihmiselle helpomman tien.

      En osaa sanoa mitä omistajat olivat mieltä, joidenkin kuulin puhuvan lisätapaamista,joten kai he olivat tuloksiin sitten tyytyväisiä.....

      Poista
  2. Kattelin kuvista että "onkohan toi se..." ja videolta kun kuuli äänen niin totesin että "on se!". :D Edellisellä tallilla missä pyörin kävi tää sama tyyppi yhtä kuritonta pv'tä ratsuttamassa ja kerran jäätiin porukalla katselemaan menoa. Eipä siitä kauheesti irti saanut, kun kyseessä ei tosiaan ollut kurssi eikä siis tullut mitään selostusta miksi hän mitäkin tekee, mutta olipahan ilmasta. :) Ja silläkin enkkuhepalla halusi käyttää tota omaa länkkäriään ja vaihtoi siihen aika nopeesti siinä tunnin alussa. Vaikee sen yhen kerran perusteella sanoa mitään kaverin metodeista, mutta tunnistin samoja juttuja tosta ponin videosta.. Jotenkin tuntu että sillonkin yritti oikein saada ko. hepan tekemään niitä outoja takapään sinkoamisia (sivusuunnassa, ei ylöspäin :D), ja sen jälkeen sitten jotenkin opettaa pois siitä tavasta kai. Tulipa epäselvää mutinaa... :D

    Mutta oli varmasti näkemisen arvoinen kurssi, kun noin paljon ajatuksia herätti. Samoja tulee itsekin mietittyä silloin tällöin, mikä on hevosystävällistä ja samalla järkevää. Varsinkin Miinan kanssa esim. toi kuolaintuntuma on välillä sellainen asia. Löysin ohjin on toki hevoselle miellyttävämpää, mutta antaa Miinalle liikaa valtaa lähteä tarjoamaan omia ratkaisuja, mm. laukan kiihdyttelyä, mikä johtaa ohjasta nappaamiseen ja pahimmillaan riekkumiseen ja se taas ihan laukkalakkoihin. Koulutuntumalla se on välillä jopa rennomman oloinen ja tuntuu sitä tarvitsevan, joten olenko epäoikeudenmukainen sittenkin silloin, kun annan "liikaa" ohjaa? Hups, oisin saanu näistä mietteistäni ihan omaan blogiin kokonaisen postauksen. :---D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi *^^""#%##, kirjoitin kamalan romaanivastauksen ja blogger hävitti sen!!
      No otetaan tiivistelmä:

      Huomasin tuolla kurssilla saman, hänen keinojaa ei juuri selitetty auki vaan hän vaan teki. Itse seurasin miehen elekieltä ja muuta, mutta joku joka ei ole koskaan tehnyt mitään maastakäsittelyhommia tai ylipäänsä tiedä asiasta mitään oli vaikea nähdä kaikkea mitä tapahtui.

      Pelottaakin hieman, mitä tapahtuu kum joku ihminen, joka ei tiedä mitä tekee, menee ja kokeilee samoja metodeja kotona, siinä voi käydä äkkiä huonosti.

      Ja juuri noin, ongelma ehkä olikin vähän siinä että kaikkiin hevosiin samat hommat. Hevosetkin on kuitenkin yksilöitä, joitain tarvii ratsastaa todella pienellä tuntumalla joku toinen tarvitsee kunnon tuen kuolaimeen.
      Pitäisi aina mennä hevosen ehdoilla.

      En arvosta tuota meinkinkiä "tanssi tai kuole", menee liiaksi pakottamiseksi ja alistamiseksi, vaikka näennäisesti hevonen valitsee.

      Mutta oli kyllä taas ajatuksia herättävä kurssi, se että oliko se sitä hyvällä vai pahalla tavalla on sitten asia erikseen. :)

      Poista
  3. Huh. Oon nyt laskenut kymmeneen, ainakin kahdesti.
    Voi hyvinkin olla, että kritiikkini tälle Vladolle tulee liiankin ankaraan äänensävyyn.. mutta.. En missään nimessä ymmärrä sitä, miksi hevosen kanssa ei voisi kävellä vain koppiin? Tarkotan että millä perusteilla tämä 'lähettäminen' on parempi vaihtoehto.

    Omasta mielestä näytti ainakin vaan sivusta katsottuna, eli videolta bongattuna siltä, että niin hevonen kuin klinikan setäkin veti enempi hermoa kierros kierrokselta, mitä tehtiin ennen koppiin menoa. Hmm..

    Sitten, ei, en vaan voi hyväksyä tuota hevosen pään vetämistä/nykimistä noin rajusti ja sitä kuinka tuolla narulla mätkittiin agressiivisesti, kun selvästi kyseessä taisi olla jo enimmäkseen Vladon väsymys.

    Varmasti miehen oma hevonen on hyvä tapaus ja mahdollisesti opeteltu tapa on tälle kyseiselle hevoselle ollut aivan oikea, mutta en jaksa uskoa ettäkö se olisi jokaisen esim yllämainitun hevosen kanssa oikea ratkaisu.

    Ps. Onkohan näin, että kaikesta tulee vastenmielistä, kun mukana on raha? Ilman yleisöä, rahaa ja deadlinea tätäkään ei varmaan olisi tarvinnut nähdä.

    Pps. Onneksi en lähtenytkään kurssille mukaan, koska en olisi halunnut nähdä kyseistä toimintaa omin silmin.

    Ppps. Pahoittelut negatiivisesta palautteesta ja kiitos anteeksi näkemiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, kyllä minäkin haluan opettaa Netelle lähettämisen, koska se mahdollistaa kopituksen myös yksin ilman ongelmia. Jos joskus edessä onkin joku hätätilanne tai jotain.. :)
      Mutta se miten minä sen aion opettaa, ei tule näyttämään tuolta.

      Aivan, minäkin luulen että siinä alkoi väsymyksellä olla osuutta asiaan. Kyllä minäkin käytän tuota, että pyydän hevosen huomiota, mutta yleensä siihen ei tarvita kaikkia voimia eikä naruriimua, jonka kanssa paine kohdistuu vahvemmin mm. niskaan.

      Mutta kyllähän tämäkin näytti monen silmään varmaan hyvältä, kun lopputulos oli se, että sunnuntaina mm. tinker käveli miltei suoraan koppiin. Menikö se sinne omasta halustaan, vai siksi kun tiesi mikä ulkona odottaa? -Niin.

      Niinpä, jollain tasolla vastustan tälaisia klinikoita, on ok että pidetään kursseja, olen ollut aika monenlaisilla, mutta nämä tällaiset missä pitäisi nopeasti saada jotain aikaan, eivät aja asiaansa. Siinä kun se päämäärä menee aina kaiken edelle.

      Saat anteeks, eikä tää ny niin negatiivinen kommentti ollu! Pahempiakin on nähty :D

      Poista
  4. Hei! Olethan tietoinen herrasta nimeltä Piet Nibbelink?:) Uskon tämän kirjoituksen perusteella että kovasti pitäisit hänen tavoistaan. Hän menee hevosen ehdoilla, selittää joka pihauksen mitä tekee, ja tekeekin kaiken varsin yksinkertaisesti mutta suurin tuloksin. Ja hevoset nauttivat.
    Ps. hän käyttää pyöröaitauksen sijaan neliötä, jolloin hevosen on mahdollista mennä nurkkaan ja näin osoittaa että 'tämä on nyt minulle liikaa'. Toimii aivan samalla tavalla muuten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän Pietin ja olen hänen työskentelyään myös nähnyt.
      Hän on yksi niistä, joiden tekemistä arvostan kovasti. :)

      Ja picaderohan on hevoselle ystävällisempi paikka, nimenomaan noiden kulmien takia.

      Olen myös ilmoittaunut mukaan Pietin ja muutaman muun henkilön kurssille, saa nähdä pääsenkö mukaan. :)

      Poista
  5. "Tällaisia asioita tämä kurssi sai minut miettimään, huomasin tuomitsevani Vladon jotkut metodit, mutta samaan aikaan kyseenalaistin omiani. Kuitenkin on samaan aikaan totta, että aina loppupeleissä minä teen päätöksen, hevonen saa ehdottaa ja kertoa oman mielipiteensä, mutta minä päätän."

    Olen kieriskellyt paljon saman ajatuksen parissa. Loppujenlopuksi päädyn aina siihen, että hevonen on kuitenkin jalostettu hyötyeläin, ja ihmiset pitävät niitä suurelta osin sen vuoksi, että voivat tehdä niiden kanssa mukavia juttuja (harrastajia lienee lopulta huomattavasti enemmän kuin kisaajia tai ammatinharjoittajia). Luonnossa suurin osa niistä ei selviytyisi hengissä kuitenkaan, ja jalostuksen myötä ainakin osa arvostavat myös ihmisen seuraa ja tämän tarjoamia "virikkeitä".

    Jos hevosen ja ihmisen välinen suhde on kunnossa ja hevosen elinympäristö, ruokinta ym. ovat kunnossa ja koulutus on tehty ainakin osittain muuten kuin tuolla "tanssi tai kuole"-tyylillä tai pelkkää negatiivista vahvistetta käyttäen niin, voisi ehkä olettaa että hevonenkin nauttii lopulta siitä yhdessä puuhastelusta.

    Uskon myös, että hevosen viihtymistä (yksilöstä riippuen tietysti) edesauttaa se, että sillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asioihin ja tehdä ehdotuksia, jotka joskus menevät läpi ja joskus taas ei. Kuitenkin ison saaliseläimen kanssa toimiessa on välttämätöntä, että ihminen saa "tarvittaessa" tahtonsa läpi ehdottomasti. Ei hevosta tietenkään tarvitse simputtaa ihan vain siitä riemusta, että pystyy sitä komentamaan, mutta pakkotilanteessa viimeinen sana on oltava ihmisellä. Luottamus pelaa tässäkin mielestäni aika isoa roolia, koska hätääntynyt hevonen turvaa mielellään toiseen hevoseen / luotettavaan ihmiseen, mutta tottelevaiseksi läimityn hevosen taas pitää pelätä niskuroinnin seurauksia enemmän kuin esimerkiksi sitä, minkä vuoksi on hätääntynyt. =)

    Meillä on hevoseni kanssa lastaustreenit kesken, ja tämän yksilön kanssa olen kyllä joutunut käyttämään tuota "kopissa saa levätä - kopin ulkopuolella tehdään töitä"-metodia, koska vielä pari viikkoa sitten sen mielestä vain ruokakuppi oli riittävän hyvä syy kävellä sisään. Jos meinaamme koskaan päästä matkustamaan, niin tämä ei tietenkään riitä.
    Kyllähän ne lapsetkin joutuvat taipumaan vanhempien tahtoon, vaikka heitäkin silti kuunnellaan ja heidän toivomuksensa otetaan huomioon. Ja kyllähän ne aikuisetkin joutuvat välillä taipumaan paremmin tietävien tahtoon ja tekemään epämiellyttäviä tai ahdistavia asioita. Tärkeintä myös edellisten tapauksessa on se, että voi luottaa siihen, joka "määrää", että tämä nyt on minun parhaakseni, vaikka ei olekaan kovin kivaa nyt.

    Meni vähän jeesusteluksi, mutta perimmäisten kysymysten äärellä olemme... =)

    VastaaPoista
  6. "Tällaisia asioita tämä kurssi sai minut miettimään, huomasin tuomitsevani Vladon jotkut metodit, mutta samaan aikaan kyseenalaistin omiani. Kuitenkin on samaan aikaan totta, että aina loppupeleissä minä teen päätöksen, hevonen saa ehdottaa ja kertoa oman mielipiteensä, mutta minä päätän."

    Olen kieriskellyt paljon saman ajatuksen parissa. Loppujenlopuksi päädyn aina siihen, että hevonen on kuitenkin jalostettu hyötyeläin, ja ihmiset pitävät niitä suurelta osin sen vuoksi, että voivat tehdä niiden kanssa mukavia juttuja (harrastajia lienee lopulta huomattavasti enemmän kuin kisaajia tai ammatinharjoittajia). Luonnossa suurin osa niistä ei selviytyisi hengissä kuitenkaan, ja jalostuksen myötä ainakin osa arvostavat myös ihmisen seuraa ja tämän tarjoamia "virikkeitä".

    Jos hevosen ja ihmisen välinen suhde on kunnossa ja hevosen elinympäristö, ruokinta ym. ovat kunnossa ja koulutus on tehty ainakin osittain muuten kuin tuolla "tanssi tai kuole"-tyylillä tai pelkkää negatiivista vahvistetta käyttäen niin, voisi ehkä olettaa että hevonenkin nauttii lopulta siitä yhdessä puuhastelusta.

    Uskon myös, että hevosen viihtymistä (yksilöstä riippuen tietysti) edesauttaa se, että sillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä asioihin ja tehdä ehdotuksia, jotka joskus menevät läpi ja joskus taas ei. Kuitenkin ison saaliseläimen kanssa toimiessa on välttämätöntä, että ihminen saa "tarvittaessa" tahtonsa läpi ehdottomasti. Ei hevosta tietenkään tarvitse simputtaa ihan vain siitä riemusta, että pystyy sitä komentamaan, mutta pakkotilanteessa viimeinen sana on oltava ihmisellä. Luottamus pelaa tässäkin mielestäni aika isoa roolia, koska hätääntynyt hevonen turvaa mielellään toiseen hevoseen / luotettavaan ihmiseen, mutta tottelevaiseksi läimityn hevosen taas pitää pelätä niskuroinnin seurauksia enemmän kuin esimerkiksi sitä, minkä vuoksi on hätääntynyt. =)

    Meillä on hevoseni kanssa lastaustreenit kesken, ja tämän yksilön kanssa olen kyllä joutunut käyttämään tuota "kopissa saa levätä - kopin ulkopuolella tehdään töitä"-metodia, koska vielä pari viikkoa sitten sen mielestä vain ruokakuppi oli riittävän hyvä syy kävellä sisään. Jos meinaamme koskaan päästä matkustamaan, niin tämä ei tietenkään riitä.
    Kyllähän ne lapsetkin joutuvat taipumaan vanhempien tahtoon, vaikka heitäkin silti kuunnellaan ja heidän toivomuksensa otetaan huomioon. Ja kyllähän ne aikuisetkin joutuvat välillä taipumaan paremmin tietävien tahtoon ja tekemään epämiellyttäviä tai ahdistavia asioita. Tärkeintä myös edellisten tapauksessa on se, että voi luottaa siihen, joka "määrää", että tämä nyt on minun parhaakseni, vaikka ei olekaan kovin kivaa nyt.

    Meni vähän jeesusteluksi, mutta perimmäisten kysymysten äärellä olemme... =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli taas tuplana sun kommentti ja oli pakko julkaista molemmat, että näin oliko niissä eri juttuja! :D

      Aivan noin, aivan noin! Ollaan ihan samoilla linjoilla.

      Meillä on kanssa Neten kanssa lastaustreenit kesken, se kyllä seisoo jo traikussa jonkin aikaa, mutta työtä on vielä. Ja sitä on paljon.
      Ja tuossakin asiassa, on mielestäni ok tehdä niin, että kopin ulkopuolelle tehdään hommia ja kopissa saa olla rauhassa. Se sitten, että mite niitä hommia tehdään, on aivan eri asia. Tuo on siis mielestäni niin kauan ok, kun sitä hevosta ei tarvia räimiä siellä kopin ulkopuolella. Töiden tekemisen ja epämiellyttävän olon välillä on aika suuri ero. :)

      Ei yhtään jeesustelua! Olemme pohtineet paljon samoja asioita ja vieläpä tulleet samoihin johtopäätöksiin! :)

      Poista
  7. Vitsit mä oon niin huono näiden bloggereiden kanssa. Bloggeri ei näköjään ilmoita, että "Kiitos viestistä" tms. niin luulen, että viestini hävisi jonnekin bittiavaruuteen ja yritän uudestaan. 8(

    No. Pitää ens kerralla muistaa, että kyllä ne lähtee, vaikka sivu ei sanokaan mitään. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Eikös siihen tuu sellanen teksti, etto "kommenttisi on lähetetty ja se näytetään hyväksymisen jälkeen"? Sellanen pitäs tulla.. :)

      Poista
    2. Nope. Mut en tiedä onko vika työkoneen selaimessa... Hups! Kärähdin! En missään nimessä lueskele työajalla heppablogeja ja vielä kommentoi niitä. 8o

      Poista
    3. :D Lupaan, etten kerro kenellekään..

      Poista
  8. Meillä kävi Vlado myös kotona muutaman hevosen verran (mm. omani 6v asti lähes käsittelemättönän elänyt, erittäin kovapäinen tamma..) ja en myöskään ihan kaikesta ole samaa mieltä Vladon periaatteiden ja tapojen kanssa. Tamma sai aika kovaa rökitystä.. Onneksi tästä käynnistä oli kuitenkin myös jotain hyötyä, muutamat työkalut saatiin ihan jokapäiväiseen elämään ja rutiineihin mukaan, ja elämä jokseenkin on helpottanut. Mutta mitään valaistumista emme sentään kokeneet.

    Blogistani löytyy myös omakohtainen selostus tästä koulutuksesta. Videomateriaaliakin olisi melkein tunnin ajalta, jos vaan jaksaisi sen jotenkin järkevästi editoida ja tiivistää niin saisin senkin vihdoin ja viimein julkaistua..

    Mielenkiintoinen blogi sinulla muutenkin. Liityin lukijaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän.
      Kuulostaa mielenkiintoiselta tapaukselta tuo sinun omasi (mimunhan elänyt 10 vuotta miltei kokonaan vaan emänsä kanssa).. Pitääkin käydä tsekkaamassa blogisi kunhan vain ehdin. :)

      Ja kiva kuulla, tervetuloa! :)

      Poista
    2. Nyt on puolet videomateriaalista tiivistettynä kahdeksi videoksi, nähtävissä blogissani :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)