maanantai 17. syyskuuta 2012

Hetki

Vain sinä ja hevonen ja tämä hetki.
Tiedättekö ne hetket, kun koko hevosharrastus tuntuu niin turhauttavalta, että sitä miettii; miksi teen tätä? Varmasti jokainen hevosenomistaja tunnistaa tuon tunteen.

Mutta jokainen tunnistaa myös ne pienet hetket, ne hetket joiden takia sitä jaksaa mitä vaan.

Kun hevonen tulee itse omasta tahdostaan luoksesi ja on vaan siinä. Läsnä. Kun voit painaa otsasi vasten hevosen otsaa ja vain olla.
Ne ovat niitä hetkiä, joita ei voi millään korvata ja joiden kuvaamiseen ei ole sanoja.

Se miltei käsinkosketeltava läsnäolon tunne meinaa pakahduttaa. Ja taas tiedät miksi sinä teet tätä.

8 kommenttia:

  1. Niin totta!

    Sinulle ois kiva tunnustus. :)

    http://kreivinvaltakunta.blogspot.fi/2012/09/i-love-your-blog.html

    VastaaPoista
  2. Ei vitsi, taas joku kirjottaa minun näppikseltä! Ihanaa, että muillakin näitä ihan samoja tunteita :), olin jo hetken hukassa kun nuo " kun koko hevosharrastus tuntuu niin turhauttavalta, että sitä miettii; miksi teen tätä? Varmasti jokainen hevosenomistaja tunnistaa tuon tunteen." ajatukset tuli ekoja kertoja. Nyt olen jo päässyt niistä eteenpäin :).
    <3 tosiaankin!

    (ps. varastit minun postausidean samalla ;) )

    VastaaPoista
  3. Tuttua. Vuoristoradalla ollaan välillä aallon harjalla ja välillä sitten taas pohjamudissa. Ehkei niistä pienistä hetkistä osaisi niin iloita jos ei olisi niitä pohjamutahetkiä.
    Kohta on ensimmäinen vuosi täynnä hevosenomistajana ja noita kumpiakin hetkiä on tullut koettua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, eihän mikään tunnu enää miltään jos kaikki menee aina hyvin. Pienistä asioista oppii nauttimaan, kun välillä joutuu luopumaan itsestään selvyksistä.

      Onnea! ..varmaan melkein elämäsi parhaasta (ja samalla kauheimmasta) vuodesta! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)