lauantai 8. syyskuuta 2012

Kyllä taas tapahtuu

Netellä piti olla eilen hierontapäivä. Lähdin hakemaan sitä laitumelta ja portilla ollessani minut valtasi paha aavistus, kun näin Oton ja Kentsun seisovan kahden enkä nähnyt Netteä missään. Kävelin laitumelle ja huomasin, että langat olivat yhdestä kohtaa poikki/maassa. Menin katsomaan minkä näköinen kohta tuossa katkenneen langan kohdalla on (vieressä menee siis kohtuullisen syvä oja tai puro tai joku vastaava) ja alhaalla näkyi vaan kivilouhikkoa.

Tässä vaiheessa toistamiseen lyhyen ajan sisällä näin sieluni silmin Neten makaamassa purossa jalka poikki. Aloin etsiä sitä katseellani, mutta koko hevosesta ei näkynyt mitään. Outoa tästä teki se, että se oli lähtenyt yksin.

Huusin sitä ja kohtapuoliin näin kun kaukana laitumen takana nousee hevonen, joka ravistelee itseään. Se saakelin idiootti oli päiväunilla ihan muualla kuin missä sen pitäisi olla. Soitin tallinomistajan paikalle ja lähdin metsästämään kadonnutta lammasta.
Paikalle päästyäni huomasin, että neiti hevoinen oli viettäny aikaansa jo jokusen hetken siellä. koska alueelta löytyi polkuja ja iso painauma, jossa hänen arvonsa oli ilmeisesti ottanut ne kauneusunensa.

Neten ilme kun hain se, oli ehkä hieman syyllinen, mutta minkä hän voi sille ku tuli nälkä.. Se tallusteli kiltisti perässäni ja odotti, että saatiin sähkö pois, jotta sain hevosen takaisin oikealle puolelle laidunta. Tässä vaiheessa alkoi taas jo hieman naurattaa, miksi oi miksi minä olen hankkinut tuon uunon itselleni?

Päätettiin sitten yksissä tuumin tallinpitäjän kanssa, että viedään koko lauma alas ja tehdään niille tarha Taikan lauman viereen.
Vettä tuli luonnollisesti saavista kaatamalla koko sen ajan, kun tarhaa väsäsimme ja totesimmekin, että hieronta siirtyy tälle päivälle.

Tänään sitten käytiin päivällä lenkki ilman satulaa sidepullien kanssa ja sen jälkeen kaulahierontaa. Neten kaula oli kivikova vielä viikko sitten, mutta nyt aloin loimittaa sitä fullneckin kanssa, kun se vetää itsensä jumiin samantien kun tuulee tai sataa.
Kaula hierottiin ja Nette tuntui nauttivan käsittelystä. Se auttoi venyttämällä itse kaulaansa aina oikeaan suuntaan ja aina kun kädet oli lähellä niskaa, niin pää painui alas. Jotain se on oppinut!
Ensi viikolla hierotaan sitten koko poniini, kun nyt tuo kaula sai ensin käsittelyn.

Lähdin vielä moikkaamaan Sissiä ja mielenkiinnolla odotin mikä minulla on vastassa.
Sissi tuli korvat pystyssä laitumella vastaan ja näytti olevan ihan iloinen jälleen näkemisestä.

Vein ponin talliin ja siitä se show sitten lähti; kaverit jäi laitumeen huutamaan ja Sissi tietenkin ihan paniikissa tallissa huuteli takaisin. Se rynni mihin sattui, eikä meinannut pysyä ollenkaan paikallaan. Harjasin sen ensin ja sitten satula selkään, suitset päähän ja juoksutusliina kiinni ja menoksi.

Sissi keskittyi kentälläkin kaikkeen muuhun paitsi käsillä olevaan tehtävään, se oli koko ajan lähdössä portista ulos ja huuteli aluksi kavereiden perään. Minua meinasi alkaa naurattaa koko touhu, kun ei se muistaakseni ollut ihan tuollainen kesälläkään.

Pyysin sitä kuitenkin ympyrälle ja välillä se menikin ihan nätisti. Suurin osa ympyröistä jäi yritykseksi ja niitä voisi kutsua mieluummin sanoilla sekasikiö tai päämäärätön hetkuilu.

Tämän hyvin onnistuneen juoksutusyrityksen jälkeen kiristin vielä vyötä ja nousin selkään. Sissi oli ensin pää pystyssä ja vähän ihmeissään, mutta tulin kerran alas ja menin uudestaan, jonka jälkeen lähdettiin eteenpäin.

Ei mennyt ihan samalla tavalla kuin vielä kaksi viikkoa sitten, se heitteli päätään ja yritti väen väkisin portille. Edelleenkin keskittymisen kanssa oli ongelmia.
Ratsastelin sitä hetken ja lopetin, kun tuntui, että sain edes muutaman askeleen siihen suuntaan mihin minä halusin.

Ensi viikolla käyn kahdesti ja peräkkäisinä päivinä. Jos yhtään ponia tunnen niin viidennellä kerralla viimeistään aletaan taas kyetä oikesti keskittymään. Sille nuo mietintäpäivät tekee myös ehdottoman hyvää.

Sellaisia päiviä tässä taas, saas nähdä mitä huomenna keksitään.

6 kommenttia:

  1. Aikamoista tilannekomiikkaa kohtaa näiden hevosten kanssa XD. Onneksi neiti hevoinen oli jäänyt oleilemaan lähistölle eikä yllyttänyt muita karkureissulle. Ja vammoitakin selvittiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä!
      Kyllä taas vanhenin kymmenellä vuodella, kun kävin päässäni niitä vaihtoehtoja mitä on voinut tapahtua..

      Neten ilme/olemus kun sen löysin oli vain niin hellyyttäävä ja aseistariisuva, että mitä siinä enää voi muuta kun nauraa. :D

      Poista
  2. Hui! Tiedän tuon kamalan tunteeen kun odottaa näkevänsä hevosen niska tai jalka poikki jossain. Meidän Nette on tehnyt kerran tuollaisen tempun, ja se tosiaankin löytyi laitumen ulkopuolelta ojasta selällään. Se oli kaiken lisäksi vielä kantavana silloin. Onneksi oja ei ollut syvä ja saimme mieheni kanssa kahdestaan hinattua sen ylös, ettei tarvinnut palokuntaa kutsua. Olin tosi huolissani miten maha-asukille kävi, mutta ihan terveenä se syntyi sitten aikanaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui kauheeta! Onneksi teillä ei käynyt mitään..

      ..Ja onneksi minä olen toistaiseksi selvinnyt pelkällä säikähdyksellä. :)

      Poista
  3. Neiti halus hieman omaa rauhaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, alko vissiin miehet vähän ahistaa, ihan ymmärrettävää toisaalta :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)