torstai 6. syyskuuta 2012

Mukavuusalueen ulkopuolella

Käytiin Neten kanssa eilen kahden tunnin maasto, joka käsitti myös noin puolen tunnin kenttätyöskentelyn kentällä, joka sattuu olemaan tällä hetkellä lähin meitä oleva kenttä. Tavallaan siis koko reissun idea oli se, että pääsemme tuonne kentälle hieman kokeilemaan, että miten se sileällä työskentely sujuukaan.

Hauskan tästä ideasta teki se, että juuri eilen, kun meidän oli tarkoitus mennä vähähn vieraampi reitti ja aika paljon autotietä, niin tuuli oli niin kova, että meinasin lähteä lentoon. Tallilla mietin pitäisikö laittaa martingaali ja ottaa raippa mukaan. En sitten ottanut enkä laittanut.

Kuten varmaan ensimmäisistä kappaleista voi melkein arvata, niin ei mennyt taas ihan kuin Strömsössä.Jos nyt käydään tiivistettynä meidän rentouttava ja rauhallinen maasto.

Oltiin päästy tallitien päähän, kun olimme jo käyneet ojassa, kun Nette pelästyi autoa? Seuraavalla osuudella, joka on siis isompi tie jossa autot ajaa tuhatta sataa myös nähdessään hevosen, tulin taas suosiolla alas selästä. Päästiin noin puoleen väliin tätä osuutta, kun vastaan tuli mikäs muu kuin rekka ja  se tuli juurikin niin lujaa, kuin se vaan kulki. Ei hidastusta.
Kun se oli kohdalla Nette ei tietenkään saanut paniikkikohtausta ja lähtenyt pakittamaan täykkärimäiseen tapaan ääntä nopeammin eikä raahannut minua perässään mielessäni mielikuvia karanneesta hevosesta, joka on Rekan etupuskurissa liiskaantuneena, eikuhei, se meni just noin.

Kun tästä selvittiin (rekka ei muuten edelleenkään hidastanut) niin heti perään tuli mopo ja sama homma. Aloin jo tosissani miettiä, että kuinka tässä vielä käy.
Vastaan tuli vielä henkilöautoja ja jokaisen kohdalla sama homma, Nette keräsi itseensä muutaman kierroksen liikaa.

Autotien jälkeen nousin takaisin selkään ja pääsimme suhteellisen kivuttomasti seuraavalle etapille. Tiesin, että joutuisin seuraavan kerran tulemaan alas niiden hevosensyöjävuoniksien kohdalla. Nette päätti toisin, koska pari sataa metriä ennen sitä laidunta on tien vieressä iso musta putki, jonka ohi ollaan menty tosin aika monta kertaa. Eilen sekin vaan sattui olemaan potenssiin kymmenen sen pelottavuutensa kanssa. Keskustelua etenemisestä käytiin kiivaasti, noinkin isoksi hevoseksi se muuten kääntyy yllättävän näppärästi akselinsa ympäri.

Luovutin kun sain muutaman askeleen Neten kulkemaan eteenpäin ja tulin alas. Talutin ohi tuon putken ja hevoslaitumen, jossa ei muuten ollutkaan enää vuonoja vaan tavallisia hevosia, jotka eivät aiheuttaneet juuri lainkaan sydämentykytyksiä. Laitumen jälkeen takaisin selkään ja matka jatkui pienempää autotietä. Ratsastin niin kauan, että auto tuli vastaan jolloin tulin alas ja talutin loppumatkan kentälle asti.

Kentän läheisyydessä oli vieraita hevosia laitumelle, joten Nette tietenkin keskittyi niihin eikä mihinkään muuhun. Siellä oli aitana vain langat enkä katsonut saiko porttia kiinni, joten menimme portti auki.

Hetkisen aikaa sain ponimusta pyöritellä, että alkoi se oikea sävel löytyä eikä kumpikaan pää meinanut karata pois raiteilta. Otettiin välikäynnit ja yht'äkkiä Nette teki erään bravuurinsa eli ylös ja 180 astetta ympäri tällä kertaa lisämausteena pari lisäpomppua siihen perään. Hetken ehdin selässä miettiä, että nyt tulee syötyä hiekkaa, mutta sain kuin sainkin itseni taiteiltua takaisin selkään, vain jalustin irtosi.

Jatkettiin harjoituksia ja ravi alkoi hetkittäin tuntua jopa hyvältä, Nette oli hyvin kuulolla ja jonkinlainen muotokin alkoin löytyä. Liian matalana se meinasi välillä mennä ja vähän kuolaimen alla, mutta sieltä taas nätisti koitin sitä nostella hieman ylemmäs.
Jossain vaiheessa sain sitä oikeasti ratsastettua hyvällä tuntumalla eteen alas ja olin ihan ihmeissäni. Ilmeisesti monipuolinen liikunta on tehnyt tehtävänsä ja niitä oikeita lihaksia alkaa pikkuhiljaa löytyä.

Koska ravit menivät lopulta noinkin hyvin, niin päätin sitten kokeilla laukkaa. Ensin vasempaan kierrokseen, koska se on helpompi. Laukka nousi hyvin ja pyöri hyvin pääty-ympyrällä. Välillä meinasi lähteä mopo käsissä, mutta ihan oksti taas saatiin hiljennettyäkin pelkällä istunnalla. Sitten se oikea kierros, noh, se ei mennyt ihan niin hyvin.
Nette alkoi odottaa nostoa ja kun se laukka nousi, niin se nousikin sitten aika vauhdilla niin että ensin nousi pää taivaisiin, jonka jälkiseurauksena lähdimme kylkimyyryä porttia kohti ja tässä kohden alkoi myös takapää ottaa ilmaa alleen. Toisen kerran mietin, että nyt tullaan alas (mielessä kävi vain, että kuka ottaa hevosen kiinni), mutta taas kuin ihmeen kaupalla sain sen käännettyä pienellä ympyrälle ja taas vain toinen jalustin irtosi.

Koska en voinut jättää tuohon, niin työskentelimme vielä hetken ja steppailun ja pomppimisen jälkeen saatiin taas ihan hyviä pätkiä. Lopetimme siihen ja lähdimme kävelemään kotia kohti. Netellä oli yllättäen kauhea kiire ja edelleen kyttäilimme siis _ihan_ kaikkea.
Ja jotta kotimatkakaan ei sujuisi liian hyvin, niin tietenkin vastaan tuli traktori perävaunun kanssa. Väistin erään talon pihaan, jossa Nette päätti ei sinne kun koti on muualla. Se kääntyi äkkiä takaisin kotiinpäin, mutta kun siellä menikin traktori, niin sillä meni taas pasmat ihan sekaisin. Lopulta syöksyimme pihasta pois heti kun tilaa vaan oli. Loppumatkan isommalle tielle saakka yritin vain rauhoitella hevosta.

Talutusosuuden aikana kävimme liian monta keskustelua siitä, mitä vauhtia edetään ja mihin se huomio kiinnitetään. Ihan viimeisellä autotie osuudella Nette aiheutti taas sydämentykytyksiä, kun jokainen auto sai sen pyrähtelemään hallitsemattomasti.

Arvatkaa kuinka rentoutunut olin, kun pääsimme takaisin tallille.

Vielä jotenkin ymmärrän sen, että on jännää kun ollaan uudemmassa paikassa ja se kova tuuli toi oman lisänsä tähän hommaan, mutta jotenkin tuntui, että nyt siellä päässä ei liikkunut taas yhtään mitään.
Tämän lisäksi turhautti se, että asia, josta ollaan keskusteltu miljoona kertaa, ei vieläkään ole mennyt Neten jakelukeskukseen saakka. Se, että minun ylitseni/ohitseni ei kävellä. Ei vaikka edessä päin näkyisi vieraita hevosia.

Todella turhauttavaa ja hermoja raastavaa, koska oikeasti pohdin välillä, kuinka paljon tuolle laukkaamaan jalostetulle eläimelle on annettu järkeä.
"Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikka annettu" sopi taas eiliseen oikein hyvin.

Mutta samaan aikaan olin iloinen, saimme harjoitella uusissa ympäristöissä ja näin taas kuinka hyvin huonosti käyttäytyvä hevonen minulla on. Kaikki on ok, kun pysytään rutiineissa. Mutta heti kun niitä rikotaan, me taannumme tasolla, jolla olimme aikoja sitten.
Ja noinhan se hevonen ja kehittyy ja oppii, mitä enemmän uusia tilanteita ja paikkoja tulee sen paremmin se toimii ja sitä varmempi siitä tulee. Kaikesta pitäisi pystyä tekemään rutiinia. Sen tajusin taas eilen.

Mutta kyllä taas otti koville mennä itseensä ja miettiä kuinka paljon sitä hommaa vielä on tehtävänä. Minulla on käsissäni niin räjähdysherkkä eläin, että välillä hirvittää oman ja sen hengen puolesta.

Niin joo, tänään minua odotti laitumella iloisesti vastaan kävelevä pallura, jonka kanssa käytiin tekemässä kävelylenkki (Nette kyllä söi enemmän kuin liikkui). Se oli tosi rauhallinen ja kiltti ja ystävällinen ja ihana jajaja.

Siis miten niin se on naisilla päivästä kiinni?

P.S Tuli romaani, jaksoiko kukaan lukea loppuun saakka?

12 kommenttia:

  1. Aika rohkea olet. :O Mielenkiintoista luettavaa ja itsekin teen niin, että jos on hankala kohta mieluummin alas kun riskeeraan itseni ja polleni yrittäessäni väkisin katsoa, miten käy jos pelottaa. Me kun olemme nyt uudessa paikassa niin nuorempaa ponia pelottaa tallin isot hepat, niiden ohikin meneminen tarhojen välistä saa sen jännittymään. Kaikkeen pitää tottua, toistoa toiston perään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuon elikon kanssa on pitänyt opetella vähän tuota rohkeutta lisää (itsesuojeluvaistossa on ehkä jotain vikaa)..
      Mutta pakko sanoa, että kyllä nuo autojen kohtaamiset pelottaa, kun ne ei ole itsestä kiinni. Muut tilanteet kyllä selvitän (kai), mutta noissa on vastassa hieman liian iso vastus.

      Minun on pakko aina lopulta tulla alas, jos tilanne kestää liian kauan. Nette osaa peruuttaa aika vakuuttavasti jos/kun se ei halua edetä. Eikä väliä, että mihinn peruutetaan ja jos peruuttaminen ei riitä, seuraava keino on hypätä pystyyn ja kääntyä.
      Siispä yleensä tulen alas niin, että saan ensin erävoiton ja sitten voidaan kävellä yhdessä.

      Tuo on vaan niin ärsyttävää, kun en halua opettaa sitä siihen että kaiken jännän kohdalla saa alkaa pomppimaan. Kyse on kuitenkin todella rohkeasta hevosesta, en tiedä mistä se on tuon stoppailun edes keksinyt, huoh. :D

      Jep, niinhän se on.. Toistoa toistoa toistoa. Tämän yksilön kanssa niitä toistoja vaan tuntuu tarvitsevan enemmän kuin muiden hevosten kanssa yhteensä :D

      No haasteitahan minä halusin ja sellainen minulla on..

      Poista
    2. Minä olen myös viimeaikoina joutunut tulemaan useamman kerran selästä alas maastossa. Meillä ei Saara niinkään pelkää liikennettä, asumme junaradan lähellä ja radanvierustietä voi ratsastaa vaikka tavarajuna kolkuttelisi ohi. Mutta lehmät, ne tahtoo saada Saaran lähes hysterian partaalle. Ja niitä kun tällä meidän pikkukylällä riittää. No onneksi ne kohta menevät talveksi navetoihinsa niin saadaan reitit tutuiksi ja toivottavasti myös ensikesänä totutaan sitten myös niihin lehmiin. Mutta se mitä minulla oli tähän tarkoitus kirjottaa oli se että mielellään en alas tulisi, jotenkin kuitenkin miellän sen tavallaan palkkioksi hevoselle. Vaikka tärkeintä kai lienee että pääsee sen pelottavankin asian ohi, vaikka sitten taluttaen.

      ps. tuollaiset kuskit on niin sieltä ja syvältä jotka eivät hevosen nähdessään hiljennä.MUR!!! kuinka moni painaisi täysiä ohi jos tienlaidassa olisi hirvi!!!

      Poista
    3. Monet hevoset pelkää kuollakseen lehmiä, tiedä sitten onko se se haju vai se, että niitä on aina niin paljon samassa paikassa.. :D

      Sama homma, minäkään en mielelläni tule alas. Joskus on vaan pakko luovuttaa. Ja pelkään nimenomaan sitä, että Nette keksii että "okei, se tulee alas kun teen näin", silloin ollaan pulassa..

      Niin on!!
      Harkitsen kylttien laittamista teiden varteen, joissa on kuva hevosesta autossa sisällä jonkun tekstin kera.
      ..Ja vsrinkin kun hevonen on vaarallisempi kuin hirvi, hevonen hyppää luultavasti suoraan ikkunalasista sisään, kun hirvi jää enemmän alle.

      Poista
    4. Olis ihan mielettömän hyvä juttu saada mediaan kunnon tiedotus hevosten "vaarallisuudesta" liikenteessä. Siis kunnolla tietoa siitä mitä se hevonen siinä konepellillä/sylissä voi saada aikaan, jos se vähän hillitseisi kaasujalkaa. Veikkaan että suurin osa on ihan tietämättömiä koska onhan siinä se ihminen sen hevosen kanssa. Ja loput on sitten muutenvaan idiootteja, luulisi kuitenkin oma henki olevan arvokas vaikkei niin välittäisikään hevosen ja muiden ihmisten kohtalosta.
      Tulipahan taas pitkä kommentti, tämä on vain aihe joka saa minut aina tuohduksiin. :D

      Poista
    5. Mulla oli jossain vaiheessa mielessä kampanja hevosista liikenteessä ja ehdin jo kysyä apua tämän bloginkin kautta! :)
      ..Sitten vain tuli liikaa hommaa ja se jäi, mutta takaraivossa se on koko ajan ja odottelee sopivaa hetkeä ja keinoa, jolla sen saa tarpeeksi näkyväksi.

      Sille todella olisi aihetta, noissa tilanteissa kun on aina kyse vähintään kolmesta hengestä.

      Poista
    6. Parhaiten voisi oikeasti toimia vaikka kuvanmuokkauksella tehty tai piirretty onnettomuuskuva, jossa on konimuskaakkimus poikittain etupenkkiläisten naamalla retkottaenja ratsastaja niska katkenneena asfaltilla?? Ja jotain tekstiä.. .mitä pelkäät autoillessasi eniten? mikä on autoilijan suurin vaara? keli? toiset autot/rattijuopot tai kenties hirvi? tai kenties jokin, joka on hirveäkin vaarallisempi ja 200-300kiloa painavampi... jne jne

      Minä olen onnekseni tavannut monta hyvin käyttäytyvää autoilijaa- pelottaa vaan kun ikinä ei tiedä, millainen auto sieltä tällä kertaa tulee.

      Poista
    7. Jotain sen suuntaista olen ajatellutkin!
      ..Kunhan vain saisi vielä konkretisoitua nuo ajatukset jossakin välissä.. :)

      Poista
  2. Heh, voi ei mitä tilanteita! Onkohan missään muussa harrastuksessa näitä vaaroja näin paljon.. Tilanteiden vaarallisuudesta huolimatta naureskelin noille ilmaisuille, hih ”noinkin isoksi hevoseksi se muuten kääntyy yllättävän näppärästi akselinsa ympäri” yms –kuvaat niin elävästi, että voin hyvinkin nähdä Neten tekemässä noita taikatemppujaan. On se lohdullista saada lukea siitä, miten muillakaan ei mene kuin sströmsössä –vaikkei meillä sentään ihan noin vauhdikkaisiin tilanteisiin ole edettykään ja ehkä oikeasti meidän meno on aika kesyä tuohon verrattuna ;). Vaikka välillä mietin, että täältäkin päästä sitä reaktionopeutta varmaan tarvittaessa löytyy kun lämpösestä on puhe –toivon vaan ettei polleni osaa teleportaatiota, silloin en pysy sen matkassa :D.

    Ja on se hassua, miten kulakin pollella oma suurin pelkonsa, oli se sitten lehmät tai vuonikset tai postilaatikot, hassua etenkin silloin jos hevonen on muuten ns pomminvarma ja vain jokin tietty saa sen pelkäämään niin paljon.

    Minulla ei toimi nyt mikään tässä koneella, en ymmärrä onko kyse bloggerista vai mistä, ei toimi nuo tykäys –ym napit tekstin jäljessä. Pitää siis vastata, että kyllä, jaksoin lukea koko jutun :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä noita tilanteita tuntuu olevan välillä enemmän kuin niille olisi tarvetta. :D
      Ei taida paljon vaarallisempia lajeja olla, me olemme kuitenkin tekemisissä monisatakiloisen saaliseläimen kanssa, jolla on usein vahva oma tahto..

      Niinpä! Yleensä kaikilla on aina se joku kamala juttu, joillain sitten niitä on vähän enemmän ja joillain vähemmän. :D

      Poista
  3. Aivan törkeitä autoilijoita, murrr!!!! Musta on hassua että hevoset pelkää lehmiä, meillä lehmät pelkää hevosia. :D kyllä näköjään huomaa millon noi neitihevoiset ovat mukavuusalueen ulkopuolella, hohhoi...... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä oon menettäny hermoni niiden kanssa jo ihan totaalisesti! En voi käsittää, miten niitä ei yhtään kiinnosta ja varsinkin kun tuossa tilanteessa jo näki, että hevonen pelästyi kunnolla :O

      Mun edellinenkin hevonen pelkäsi lehmiä ihan kuollakseen :D Ne on pelottavia!
      ..ja todellakin huomaa, koska se stressitaso ylittyy.huh. :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)