sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tunnustus ja syysmelankolia

Ensinnä kiitän Viipiä ja Jenniä Tunnustuksesta! Näistä aina niin ilostuu. Sain Viipiltä myös haasteen, jonka kysymykset lisään tulevaan kysymyspostaukseen..
Jälleen kerran olen tylsä, enkä laita tätä eteenpäin koska kaikki lempiblogini ovat tämän jo saaneet ja muistan omia lemppareitani kommentoimalla enemmän ja vähemmän ahkerasti heidän postauksiaan.

Ei ole tullut taas pariin päivään kirjoiteltua mitään, kun jotenkin en ole saanut itsestäni irti. Neten kanssa ollaan menty kentällä ja sen lisäksi käytiin maastossa yhtenä päivänä. Maastossa huomasin, kuinka pienemmässä tarhassa olo vaikuttaa Neten energiatasoon, kun käytännössä laukkasimme tallin pihasta kääntymispaikalle, josta sitten tulimme takaisin steppaamalla, koska meillä oli eriäviä mielipiteitä siitä, millä askellajilla edetään.

Oli todella outo olla sen selässä, kun se oli niin kovasti menossa eteenpäin. Noita kertoja on niin harvassa, että se oikeasti etenisi vauhdikkaasti. Samalla huomasin, kuinka tottunut olen nykyään sellaiseen laiskanpulskeaan menoon, kun hetkittäin kävi mielessä kysymys, että kuinka tuo maasto vielä päättyy, kun allani oli räjähdysherkkä dynamiitti.

Laittakaahan vielä kysymyksiä tulemaan, hyviä on jo tullut ja alankin väsätä vastauksia ihan tässä piakkoin. Mutta vielä ehtii kysyä jos joku asia askarruttaa tai  muuten vaan tunnet olosi uteliaaksi. :)

Mutta nyt vielä vähän avautumista hieman ohi blogin aiheen.

Jostain syystä minulla on ollut jo jonkin aikaa menossa joku ihme melankolia kausi ja tuntuu, että käyn ihan puoli teholla eikä tekisi mieli muuta kuin maata sängyssä ja olla tekemättä mitään. Mikään ei oikeastaan kiinnosta ja kaikki mitä teen tuntuu pakkopullalta.
Koko ajan mietin, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja kuinka paljon ja samaan aikaan koen kamalaa itsevihaa, kun en omasta mielestäni tee tarpeeksi.

Olen koittanut miettiä mistä tämä johtuu, varmaan liikaa stressiä. Gradu pitäisi saada valmiiksi näinä päivinä, pitäisi saada loput kurssit suoritettua yliopistolla, että joskus pääsen ulos sieltä. Työpaikka pitäisi hommata ja tehdä Neten kanssa hommia. Yleensä tallille meno on auttanut minua ongelmaan kuin ongelmaan, mutta nyt Neten kanssakin puuhastelu tuntuu väkinäiseltä.

En ole päässyt urheilemaan kunnolla vähään aikaan, kun jalkani sanoi sopimuksen irti. Nyt olenkin miettinyt voiko se oikeasti näin paljon vaikuttaa mielialaani. Energitasoni on koko ajan alhaalla eikä mikään huvita.

Ehkä päätekijä on gradu ja työpaikka. Nyt olen oikeasti siinä tilanteessa, että on pakko miettiä mitä minä haluan tehdä. Mutta miksi "omalla alalla" työskentely tuntuu niin väärälle. Kun oikeasti en haluaisi mitään muuta, kuin tehdä töitä hevosten kanssa. En vaan toistaiseksi ole keksinyt keinoa, jolla se onnistuu.

Liikaa mietittävää ja liikaa tekemistä, ihan kuin en saisi otetta mistään.

Kiitos ja anteeksi, jospa nyt jätän tämän valittamisen tähän.

Kyllä tämä tästä taas lähtee uuteen nousuun.

4 kommenttia:

  1. Nuita melankoliakausia tuntuu iskevän silloin tällöin itse kullekin. Ite oon huomannu aika suoran yhtälön alakuloisuuden, vetämättömän olon ja liikunnan puutteen välillä. :) Vaan se onki hankalampi homma jos jalka *askana, otan osaa! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, kävin viime viikolla juoksemassa ja heti oli aivan erilainen fiilis! :) Mutta se ilo loppui sitten lyhyeen, argh.

      Poista
  2. Ai niin edelliseen postaukseen viitaten, oli hyvä tuo Heuschmannin juttu! Mä oonkin aina ihmetelly kun nuilla "hienoilla" hevosilla ratsastetaan jo kaksvuotiaana ja kootussa muodossa hyvin pian, kun mä oon aina luullu että kolme, mieluummin neljävuotiaana mennään selkään ja kässäillään pitkin mehtiä ja laukataan maastossa. En ollu siis kovin väärässä vaikka niin ehdin jo jonkin aikaa luulla. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä! En ole ennen löytänyt sitä suomennettuna, mutta monta kertaa on tullut se luettua ja mieittyä asiaa.

      Ja se on ainakin oman ajatusmaailmani kanssa täysin samassa linjassa. Tämä jälleen kerran aihe, josta voisin kirjoittaa romaanin, mutta säästänen sen myöhemmäksi ;D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)