keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Hevosella kisaaminen yhdistettynä pehmeisiin arvoihin/vastaus kysymyspostauksen kysymykseen

"Mitä mieltä olet voiko kisaamisen yhdistää pehmeisiin hevoskäsittelytapoihin ja ns.pehmeään ratsastustyyliin vai tuleeko ristiriitoja esim. kouluratsastussääntöjen kanssa tai sen kanssa mitä kouluratsastuksessa nykyään arvostetaan? Näitä itse nimittäin pohdin ja olen pohtinut jo muutaman vuoden.. Seuraava suluissa oleva osa on toisesta kysymyksestä ja toisen henkilön kommentoimana" ("Yhtiä ainuita kilpailuja seurasin tänä kesänä/syksynä ja koulurataa katsoessa oikeesti järkytyin siitä kovakouraisesta ratsastuksesta, kyseessä siis helpot luokat. :/" )

Eli tosiaan tässä yksi erittäin mielenkiintoinen kysymys, jonka sain kysymyspostaukseen. päätin vastata tähän omana postauksenaan, koska minulla on vahva epäilys, että tästä tulee aika pitkä.

Jos nyt lähdetään ihan siitä liikkeelle, että minun mielestäni kisaamisen voi yhdistää pehmeisiin käsittelytapoihin. Se miten se tehdään ja minkälaisella aikataululla, ja mitkä ovat lopputulokset, on se mikä tietenkin merkkaa sitten esimerkiksi kouluratsastuksen arvostelussa. Joten tavallaan on kyse kahden ehkä hieman erilaisen näkökannan yhdistämisestä.

On siis kaksi näkökulmaa, arvostellaanko hevosen ja ihmisen yhteistyötä siten, miten he ovat yhdessä opetelleet tekemään töitä vai siitä, minkälaisen suorituksen he saavat radalla aikaiseksi ja minkälaisin keinoin.
Ihanneajatushan on, että kaikki se työ, minkä ihminen tekee hevosen kanssa kotona kulminoituu itse kisatilanteeseen, jossa molemmat pistävät parastaan ja kaikkensa peliin.

Mutta jos nyt mietin tämän päivän tilannetta esimerkiksi kouluratsastuksessa, tai sitä miten minä sen näen. Itse en kisakenttiä kiertele, enkä sivunmennen sanoen kamalasti seuraakaan (selitys tähän tulee seuraavaksi), koska koen tämän päivän kisasuoritukset monella tasolla, niin epämiellyttäviksi. Tämä sama asia koskee myös siis estekisoja, mutta pysyttäydytään nyt tällä kertaa edes suurimmaksi osaksi kouluratsastuksessa.

Eli tämän päivän ongelma tuntuu olevan vahvasti suorituskulttuurissa, tärkeintä on päämäärä, ei matka sinne päämäärään ja "keinolla millä hyvänsä", tuntuu olevan vallalla oleva mentaliteetti. Siitä voittamisesta ja hyvistä tuloksista on tullut niin tavoittelemisen arvoinen asia, että yleensä noita asioita tavoitellaan hevosen hyvinvoinnin kustannuksella. Surkuhupaisaa tässä on se, että nuo keinot eivät ole pitkällä tähtäimellä kestäviä.

Eikä tästä tietenkään yksin ratsastajia/tai heidän vanhempiaan voi syyttää. Niin kauan, kuin noille ratsukoille, jotka vain suorittamisen takia suorittavat jotain tehtävää, annetaa hyviä pisteitä ja kyseenalaista käytöstä katsotaan läpi sormien, ei muutosta varmasti tapahdu.

Olen monta kertaa miettinyt, missä kohtaa tässä ollaan menty niin vikaan? Missä kohdassa siitä hevosesta tuli vain väline saavuttaa joku meriitti?

Tämä ongelma on niin monisyinen, että on vaikea aloittaa mistään ja saada tästä järkevää kokonaisuutta aikaiseksi. Nyt aikaisemmista kappaleista voi saada sen kuvan, että en arvosta koulukisoja/ratsukoita ollenkaan. Mutta tämä ei pidä paikkaansa.
Minä vain arvostan ratsukossa asioita, joita nykypäivänä kovin harva tuntuu arvostavan. Minä arvostan hevosen ja ihmisen saumatonta yhteistyötä. Arvostan eleetöntä ratsastusta, jossa hevonen tekee mielellään sille annetut tehtävät. Arvostan sitä, että ratsukosta näkee kuinka he ovat kasvaneet yhteen, mitä toiselta jollakin alueella puuttuu sen toinen korjaa ja niin edelleen.

Hevonen on siitä hassu olento, että tosiaan tuntuu nauttivan ihmisen kanssa tekemisestä. Vähintä mitä ihminen voi tehdä, on tehdä asiat mahdollisimman helpoksi hevoselle, joka ei ole luotu kantamaan ihmistä selässään. Hevosen kanssa pitäisi treenata niin, että sillä on mahdollisuus kehittää oikeita lihaksia ja ihminen on se, jonka tulee osata arvioida, koska hevonen on valmis siirtymään niin sanotusti seuraavalle tasolle. Hevoselle tulee luoda sellaiset edellytykset, että se kykenee siihen työhön ratsuna, johon me sen haluamme. Kaikki ratsastus siis tällöin pitäisi olla hevoslähtöistä, jos  ymmärrettä mitä tarkoitan?
Tämä ei tarkoita sitä, mitä nykyään arvostetaan, että mitä nopeammin sen parempi. Hevosilta vaaditaan liikaa ja liian nuorina, kukaan ei ole koskaan kertonut minulle mitään pätevää syytä siihen, miksi kaikilla asioilla on niin kiire ja miksi vain ne ns. näkyvät tulokset merkitsevät jotain.

Kun asioita tehdään tällä niin sanotulla pehmeällä tyylillä päästään samaan lopputulokseen, mutta se vie kauemmin aikaa. Silloin se yleensä vie sen ajan, jonka hevonen on sen tietyn asian oppimiseen tarvinnut.

Ja nyt kun puhun pehmeästä tyylistä, en tarkoita sitä, että aina ratsastetaan pitkällä ohjalla eikä hevoselta pyydetä mitään jnejne. Vaan tarkoitan lähestymistapaa, jossa koko näkökulma on erilainen. Jossa asioita tehdään hevosen kanssa siksi, että se kestäisi paremmin sen työn, johon me sen haluamme. Sen tulisi olla tärkeämpää kuin jonkun palkinnon voittaminen. Eikö hevosihmisen paras palkinto ole se, että on terve hevonen, joka lähtee töihin mielellään ja tekeekin niitä töitä mielellään?

Joten siis vastaus kysymykseen on, että nämä kaksi asiaa kisat ja pehmeämmän tyylin voi yhdistää ja ne voi yhdistää jopa onnistuneesti.
Toistaiseksi on kuitenkin sanottava, että tällä hetkellä se miten esim. kouluratsukoita arvostellaan ei ole yksi yhteen tämän näkökulman kanssa. Jo suuret tuomareiden väliset piste-erot kertovat omaa karua kieltään siitä, kuinka eri sivuilla ihmiset ovat näiden asioiden kanssa.

Siispä, kun tällainen ns. pehmeämmän tyylin edustaja menee kisaamaan ja saakin huonommat pisteet, kuin joku Virkkukoukussa/ takajalat tallissa mennyt sai. Niin siitä ei pidä syyttää itseään eikä varsinkaan hevosta, jos sinun hevosesi on tehnyt kaiken mitä siltä pyysit ja itse teit kaiken niin kuin parhaiten osasit, niin silloinhan te ylititte itsenne, eikö niin? Jokaisen kisaradalle menijän tulisi miettiä sitä asiaa tuolta kannalta. Itse hyvin kilpailuhenkisenä ihmisenä ymmärrän sen voitontahdon ja sen mentaliteetin kaikki tai mitään, voisiko sitä asiaa vaan alkaa miettiä niin, että sitä voittaa oman itsensä ja voittaa siinä samalla myös sen upean eläimen yhteistyön, jonka kanssa sinä suoritit.

Ehkä se, mitä kisoissa arvostellaan ja mitä pitäsi arvostella ovat asioita, jotka kaipaisivat vähän muutosta. Esimerkiksi estekisoissa tietääkseni nykyään käytetään aika paljon vain aikaluokkaa (vai mikä se termi on) eli aikaa vastaan kisataan. Kysynpähän vaan, että mitä merkitystä sillä ajalla on jos suoritus on tyylikäs, siisti, helponnäköinen ja vielä onnistunut ilman pudotuksia? Miksi ei arvostella enemmän tyyliä?!
Jolloin jokainen tahollaan miettisi, miten ratsastaa. Tämä taas veisi siihen, että ihmisten olisi pakko opetella ratsastamaan siistimmin ja oikeasti miettiä myös sitä hevosta, ei vain omaa suoritusta ja sitä, millä keinolla sen hevosen tällä kertaa saa suorittamaan sille annetun tehtävän.

On myös asioita, joihin en tässä puutu, kuten kankisuitsitus. Toistaiseksi kukaan ei ole minua vielä vakuuttanut siitä, että ne oikeasti olisivat aivan välttämättömät, joten suhtaudun niihin aika negatiivisesti. Näiden lisäksi on tietenkin monia muita asioita, joiden en soisi olevan, niin kuin ne ovat.

Mutta se miten minä itse näen kisaamisen ja miksi minä voisin kisata on se, että saisin tehtyä ne tehtävät mitä radoissa vaaditaan ja saisin tehtyä ne hyvin. Mahdollisimman pienillä avuilla ja mahdollisimman siististi. Minä lähden siis kisoihin sillä mentaliteetilla, että me hevosen kanssa yritetään tehdä rata niin hyvin kuin me osataan ja sen radan onnistuminen on täysin kiinni siitä, kuinka hyvin minä olen onnistunut luomaan hevoselle oikeanlaiset mahdollisuudet tehdä mitä siltä pyydän.

Sellainen ruma ratsastus ei ole mielestäni mistään kohdasta tavoittelemisen arvoista, vaikka kuinka kiiltelisi voitto silmissä. Ymmärrän sen, että aina ratsastus ja hevosen käsittely ei ole yhtä hempeää ihanaa unelmaa, mutta kisatilanteeseen ei tarvitse lähteä, jos perusratsastus on mahdotonta. Silloin hevonen eikä varsinkaan ratsastaja ole siihen valmis.

Vastasinkohan minä edes kysymykseen?

6 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Ja olen niin samaa mieltä tuosta, että esim. esteratsastuksessa pitäisi alkaa kiinnittää sitä huomiota juuri siisteyteen, eikä siihen aikaan hevosen kustannuksella!

    Itse olenkin juuri viikonloppuna menossa ratsastamaan helppo c'n seuratasolla koulussa ensimmäistä kertaa. Kilpailu ei ole itselleni sinällään ikinä ollut mikään tärkeä asia.
    Ajattelin nyt mennä testaamaan, kun olen vihdoin saanut jotakin aikaan hevoseni kanssa ja olemme alkaneet toimia enemmän yhteistyössä ratsukkona. En mene sinne palkintojenkiilto silmissä vaan juurikin pyrimme hevoseni kanssa tekemään parhaamme yhdessä, eikä niin että oikeasti haluaisin vaan jonkun palkinnon hevonen välineenäni.
    Saapi nähdä miten käy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Hienoa, että olet päättänyt lähteä kokeilemaan. Tsemppiä, toivottavasti teillä menee hyvin! :)

      Poista
  2. Asiaa :) ei pitäisi mennä voittoon keinolla ja tyylilä millä hyvänsä.

    Tässä puhut varmaan aika pitkälti samasta asiasta kuin siinä yhdessä kirjassa (terveisin taas rva dementikko susirajalta).. herranjestas mikä sen nimi oli. Siinä kuitenkin jotenkin mietittiin, mikä on nykyajan kouluratsastuksessa vialla ja mietittiin haluttua ns terveellistä hevosen muotoa ja verrattiin sitä show-raviin ja niskat-nurin-periaatteeseen. Perustana tuossa oli ns. klassinen kouluratsastus. Tämähän on sinullekin käsittääkseni lähempänä, vaikken ole siihen liittyviä postauksia vielä ehtinyt hirveästi lukemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :)

      Jep, klassisen kouluratsastuksen perustajatuksessa lähdetään liikkeelle hevosesta. Mitä hevoselle tulee opettaa ja kuinka sen pitää liikkua, jotta se selviää tehtävästään ratsuna. Koko näkökulma on siis hevosesta lähtevä ja liikkeitä tehdään hevosen takia, ei siksi että se "näyttää hienolta".
      Tietenkin pitää aina muistaa, että tästäkin alalajista löytyy niitä omia huonoja puoliaan jne. Mutta perusajatuksesta tykkään todella paljon. :)

      Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta! Koitappa muistella ja kerro sitten minulle.. :)

      Poista
    2. Hei se oli tug of war! ks esim. http://kiaherold.blogspot.fi/p/kirja-arvostelut.html

      Bessie (kirjautumatta)

      Poista
    3. kiitos, lähdenkin metsästämään ko. kirjaa :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)