maanantai 15. lokakuuta 2012

Ilmalento ja kadonneen motivaation metsästys

Harvinaislaatuinen kuva, kun tuolla on joku häikäisevä juttu taivaalla
Tiedä sitten onko se tämä ikuinen sade ja harmaus vai mikä, mutta koko ajan on jotenkin ihan vetämätön olo ja sietämätön ahdistus noiden keskeneräisten kouluhommien kanssa. Ja kun tarpeeksi ahdistaa, niin sitten tulee lamaantuminen eikä saa aikaiseksi sitäkään vähää, mitä olisi ihan pakko.

Tästä johtuen en ole oikein tännekään niin paljon kirjoittanut, kun tuntuu, että en oikein tiedä miten kirjoittaisin, että en koko ajan vain valittaisi joka asiasta. Varsinkin kun nyt on kyse vain ja ainoastaan omasta saamattomuudesta ja se vasta ärsyttääkin.

No mutta joka tapauksessa, viime kertaisen postauksen jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka ja mitä. Torstaina kävin moikkaamaa Elliä ja ratsastin pienen hetken sillä yhdessä tarhassa ja koitettiin taas opetella sitä, miten hevosen kuuluu liikkua kun siellä on ihminen selässä. Ellin kanssa on sellainen tilanne, että sillä on nyt vähän ongelmaa toisen etusen kanssa eikä tiedetä vielä miten sen kanssa käy. Nyt sillä saa kävellä, joten kävin sitten muutaman viikon tauon jälkeen tosiaan sitä katsomassa. Neiti ei ollut liikkunut muutamaan viikkoon, joten vähän se jotain pölhöili ja huuteli äitinsä perään, mutta muuten kaikki meni ihan hyvin. Se on aivan mainio pikku hevoinen ja kaunis kuin karkki!
Maastoilumaisemaa
 
Ellin luota lähdin sitten Netteä katsomaan ja lähdettiin tekemään renotilumaasto. Suitset päähän ja Suvi selkään. Noin 100 metrin matkan jälkeen muistin, miksi en yleensä koskaan ratsasta kokonaan ilman pehmustetta, auts. Maastolenkki meni hyvin ja rentoiltiin molemmat, Nette meni pitkällä ohjalla eikä taidettu tehdä yhtäkään käännöstä/stoppia ja jopa aurinko paistoi. Aikamoista.

Perjantain vietin sitten sisätiloissa ja kirjoitin kouluhommia eli toisin sanoen lisäsin omaa ahdistuneisuuttani entisestään.

Lauantaina tein aamutallin, joten olin aikaisin aamusta hereillä ja tallilla hommia tekemässä. Kun sain kaiken valmiiksi lähdin Netellä maastoon vähän pidemmälle reissulle. Totesin, että nyt riittää se hirvikärpästen pelkääminen. Kaikeksi onneksi emme kuitenkaan törmänneet yhteen kärpiäiseen matkalla!

Mutta muuten se reissu olikin taas jokseenkin mielenkiintoinen..
Kun käännyimme autotiellä siihen suuntaan, jossa harvemmin käymme alkoi Nette tahmailla ja jouduin miltei vetämään sitä perässäni hetken aikaa, ennen kuin se alkoi taas talsia kunnolla eteenpäin. Selvisimme isomman autotieosuuden miltei kokonaan ilman autoja, mutta kun oli noin 50 metriä jäljellä alkoi autoja suhailla ohi ja siitähän se riemu taas repesi, kun joku sankari ohitti ajaen tuhatta ja sataa. Onneksi Neten reaktiot jäivät aika laimeiksi ja pääsimme pienemmälle tielle, jossa sitten hyppäsin taas takaisin selkään.

Tällä tiellä tehtiin pari kertaa täyskäännökset, mutta hyvin pienellä selvittiin ja ohitettiin suhteellisen kivuttomasti myös kaikki hevosensyöjät kuten postilaatikko rivistö, hiekkalaatikot, kaatuneet puut ja isot kivet.
Nette tuntui olevan vähän paineissa, joten osa matkasta eteni tähän suuntaan käyntiravi sekoitusta esittäen.
"En oo varppina käyny piehtaroimassa, mistä sää niin päättelit?"

Kun sitten tältä tieltä päästiin kääntymään vielä pienemmälle, niin ravailtiin ensin hetki ja sitten nostettiin laukka. Taas tehtiin tien levyisiä hyppyjä puolelta toiselle, kun tukkikasat ja muut vastaavat olivat hyökkäämässä Neten kimppuun. Se on aika mielenkiintoinen kyllä se Neten liike, kun se väistää sivulle, tekee täysjarrutuksen, mutta jatkaa samantien matkaa siihen perään. No ainakin siinä oma tasapaino paranee, luulisin.

Riemu repesi aivan täysin siinä vaiheessa, kun käännyttiin kotiin. Ja juuri, kun olin päässyt täällä mainostamaan kuinka herkkä Nette on ja kuinka se ei koskaan vie. Eipä niin.
Nostettiin laukka kun käännyttiin takaisin, kun edessä oli ylämäki, tämän jälkeen oli tulossa alamäki, joten luonnollisesti pyysin Netteä hidastamaan. Kuinka ollakaan Nette oli kuitenkin sitä mieltä, että mennään nyt eikä meinata ja veti porot nokkaansa, kun pyysin hidastusta. Reaktio: pää ylös, etupää ylös ja perään pukki alamäessä. Jep, ei ollut paljon jakoa.Ilmalennon aikana ehdin miettiä, että nyt tullaan aika kovalla vauhdilla alas.

Kuin ihmeen kaupalla tippuminen oli kuitenkin hallittu ja pystyin joustamaan oikealla jalalla sen verran, että mihinkään ei sattunut. Pääsin heti ylös ja hieman kiukkuisena katsoin hölmistynyttä Netteä. Se on niin huvittava, kun se tajuaa että tipuin, kun se näyttää ihan siltä "anteeksi, en tajunnut". Kai se kuvittelee, että olen joku akrobaatti, joka kestää siellä selässä mitä vaan. No ei mitään, takaisin selkään (Nette seisoi yllättävän nöyränä) ja jatkettiin matkaa. Vähän ajan päästä jatkettiin matkaa ravissa, eikä neiti täysiverinen ollut lähdössä enää yhtään mihinkään. Sitä oltiin niin nöyrää niin nöyrää loppumatka.
Neten käsitys hyvästä valokuvasta
Tuloksena tuosta sain muutaman hyvin pienen mustelman polveen, vaikka ainekset pahempaakin olivat olemassa. No onneksi näin. Ja tämähän oli vasta kolmas kerta kun tipuin Neteltä. Yhdellä kerralla oksa pudotti minut (joo, se oli kuin huonosta komediasta) ja yhdellä kerralla ei tasapaino kestänyt ilman satulaa hyppyä pystyyn ja 180 astetta ympäri. Aika pienellä olen siis kuitenkin päässyt ja nyt toivottavasti taas hetki menee ennen seuraavaa ilmalentoa.

Eilen ja tänään en sitten ole päässytkään tallille ollenkaan, mutta huomenna taas sitten. Katsotaan olisikohan meillä vaikka kenttäpäivä..

P.S Ihan mahtava blogiteksti tästä linkistä!
Viimeiset vihreät

14 kommenttia:

  1. Oi missä on vielä noin vihreää -täällä ei ole juuri missään korsia syötäväksi. Hakemalla saa hakea. Sen verta pitemmällä syksy täällä.

    Kyllä varmasti sulla paranee ja jo nytkin on hyvä tasapaino :). Harmi että tipuit mutta pääasia ettei käynyt mitenkään. Minä täällä pohdin tuota viemis- asiaa ja kuolain-asiaa, kun haluaisin katsoa ihan rauhassa, mitä tarvitaan ja miten kauan, että voisi turvallisin mielin tehdä kaiken ilman kuolainta ja siihen turvautumatta. Sitten tulee mieleen just nää viemis- asiat, että mitä sitten jos se lähtee viemään 6-0 sillä riimulla. Noh, viepä ne kuolaimillakin XD.

    Nyt on vaan painetta saada enempi vauhtia lenkkeihin kun muutettiin vkloppuna kaupunkitalliin jossa hepo käytännössä vaan seisoo (karsinassa tai postimerkissä) muuten kuin minun kanssa -jotenkin tuntuu pahalta miten sen jalatkin oli heti turvonneet melkein tukeiksi. No, ei sitä kokonaisuutta pelasta kyllä ees ne n. tunnin lenkit joita pystyn sille tarjoamaan. Ei oo hepan elämää tallissa olo ei :(! (ja siis nyt hyvin henkilökohtainen tuskastuminen, ei hyökkäys ihmisiä vastaan jotka pitävät hevosiaan tallissa -olenhan sitäpaitsi nyt yksi heistä).

    Ja gradun teko hetkeksi nostaa ahdistusta mutta pitkällä tähtäimellä kyllä vähentää, tsemppiä. Mulla meni taas yks viikonloppu siihen koskematta, heppaa muuttaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä vihertää mää vielä joka paikassa, jos se ei vaan ole kuran peitossa :)

      Niin, tuo kuolain asia on sellainen kaksiteräinen miekka.. Itsekin olen vähän sillä kannalla, että ilman. Mutta sitten taas, koska yhtäkään hyvää/reilua kuolaimetonta en ole vielä päässyt kokeilemaan olen todennut että mahdollisimman pehmeä kuolain suussa on parempi.
      Mutta se on totta, että kyllä ne vie jos haluaa, niin ihan millä vaan. Se vaan. että kun ne kerran pääsee viemään riimulla, niin sitten on aina se vaara, että sitä mahdollisuutta käytetään hyväksi myöhemminkin.. :D

      Joo, mulla on sama ongelma, että heppa liikkuu liian vähän. Mutta ei voi minkään.. :/

      Joo, oliskin vaan se gradu.. Mutta kun tässä olis noin 200 sivua muitakin esseitä väsättävänä. Plaah.

      Poista
    2. Niin, onko tuo kuolainjuttu vähän taas niin että pitäs aina olla jokin fyysinen voimakeino, jolla palauttaa hevonen "maanpinnalle" kun tulee tosipaikka kyseeseen? Siis jos vertaa esim, että hevonen meinaa juosta yli tai tulee varpaille niin sitten sitä kyllä lähtee huuto ja tuuppaa hevosen pois varpailta tai sylistä (tai ainakin yrittää) niin suurella voimalla kun on mahdollista. Vähän kuten hevoset kyllä potkaisevat toista, jos toinen tekee jotain "väärin" josta pitää heti, kerralla ja selvästi ilmoittaa toiselle... Jos on kuolaimet, ja hevonen lähtee viemään vaarallisesti, voi hätätapauksessa vaikka sahata... mutta jos on riimu, niin mikä on se hätäapu..? Saa sillä riimullakin aikaan varmaan jonkunlaista sahausliikettä ja ikävää tunnetta. Ikävä miettiä tämmösiä "kipukeinoja", kun haluaisi juuri että heppa nimenomaan toimisi ilman sitä uhkaa, että tuo toinen aiheuttaa muuten kipua.. En tosiaan tiedä oikein mitä teen, joudunko tuuppaamaan ne kuolaimet sinne suuhun vai en. Olen ollut jotenkin tosi tyytyväinen ilman niitä, se on pakottanut arvioimaan kaiken sen perusteella, mihin luottamus riittää kun ei ole kuolainta "hätävarana".

      Mitä muuten tarkoitat hyvällä tai reilulla kuolaimettomalla?

      Juu, samma här, gradu ei oo ainut opiskelu- ahistus :/, voi meitä.

      Poista
    3. Niin no, kukin kai tekee tavallaan ja kenelläkään muulla ei ole siihen nokan koputtamista niin kauan, kun hevonen ei kärsi. Tämä siis oma mielipiteeni. :)

      Mutta juuri tuota tarkoitin, että joku keino on oltava. Jos olisin ollut sidepulleilla/riimulla matkassa tuolloin, niin en tiedä mistä olisin itseni ja hevoseni löytänyt. Meillä on kuitenkin sillä tavalla ehkä erilainen tilanne kuin teillä (jos olen oikein ymmärtänyt), kun Neteltä puuttuu se tietty nöyryys, se siis tekee juurikin oman päänsä mukaan ja käyttää kyllä jokaisen tilaisuuden hyväkseen, jos tahtoo.

      Mielestäni siis turvallisuus ennen kaikkea. Sen jälkeen mietitään sitten muita asioita.
      Eikä se, että meilläkin on kuolain, tarkoita että minä roikkuisin siinä tai repisin tai sahaisin tai mitään. Nytkin vain otin kiinni tavallista enemmän, johon Nette vastasi omalla tavallaan ja lopputulos oli, että minä söin hiekkaa ja Nette pysähtyi kuin seinään kun tulin alas.

      Todellisessä ryöstämistilanteessa, jos hevonen vaikka pelästyy, niin se on ihan sama mitä siellä suussa on. Hevosesta tulee täysin kuuro kaikelle..

      Enkä usko, että hevonen miettii, sitä uhkaa kivusta. Koska ei sille ole tarvetta, ellet käytä kuolainta kovakouraisesti.

      Mutta oletko ratsastanut riimulla vauhdikkaampia lenkkejä? Onko sinulla tunne, että hevonen on hallinnassasi koko ajan? Tekeekö se riimulla kaiken mitä pyydät? Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin kyllä, niin anna mennä! Jos johonkin et, niin sitten miettisin kuolainta. Kuten sanoin, ei se kuolain suorilta tarkoita kipua suussa ja aina voi valita mahdollisimman pehmeän (meillä suora kumi tai applemouthin kolmipala). Jotka Nette ottaa suuhun itse, joten en usko sen kärsivän niistä.

      Mutta niin kuin sanoin, tämä on kaksiteräinen miekka, jokainen tekee valintansa ja elää sen mukaan. Minä olen nyt sitä mieltä, että ennemmin pehmeä kuolain kuin kuolaimeton, kun mennään lujempaa tai kun tarvitaan kentällä hienosäätöä.

      Ja noista kuolaimettomista siis: Kaikki joita olen kokeillut ovat olleet jollakin tavalla mielestäni epäreiluja hevoselle.
      Sidepull, kuten olen kirjoittanut, on vähän samanlainen kuin riimu. Paine ei tule mihinkään tasaisesti ja poskihihnat löystyy jos tulee yhtään sellainen tilanne, että pitäisi ottaa lujemmin kiinni. Köpöttelyssä oiva väline, mutta siihen se sitten jää.
      BB:t eli ne mistä menee hihnat ristiin leuan alta, olen kokeillut sekä hööksin versiota että aitoja. Nette vihaa niitä, paine menee väärin ja tuntuu, että koko ajan on turvan päällä paine, joka ei vapaudu. Lisäksi poskihihnat menevät liian läheltä silmiä. Ei siis sovi Netelle ollenkaan.
      Hackamore, joo teiedän lasketaan kuolaimeksi, on taas hankala, koska kääntävä apu on niin outo, kun koko se varsi kääntyy. Toimii maastossa ei mielestäni kenttätyöskentelyssä. Ja kova.
      LG ja kukkahackis on kokeilematta, molemmilla hintaa sen verran että en ole raaskinut vain kokeilun vuoksi ostaa, jos olisikin huono. Mutta tämä on ehdottomasti vielä listalla.
      Tuota siis tarkoitin sillä, että en ole löytänyt tarpeeksi hyvää/reilua kuolaimetonta..

      Voi meitä raukkoja, koko ajan toivon että joku tulisi ja tekisi nuo kouluhommat, mutta kukaan ei tule. Jännä.

      Poista
    4. Hyvä lukea noista kuolaimettomista kokemuksista. Itse olen toppuutellut ja miettinyt vielä ettei tule turhia hankintoja. Näyttää siltä että noissakin pitää löytää vaa itselle ja hevoselle se sopiva, joskin samoja ongelmia samantyylisillä esim. BB:llä olen kuullut. Varmaan sitten samoihin vehkeisiin tyytymättömät on tyytymättömiä keskenään samoihin asioihin ja tyytyväiset tyytyväisiä keskenään samoihin asioihin :D. Olipa järkevä lause.

      Joo tuota nimenomaan ryöstämistä tarkoitin, että ei mene mikään perille. Silloinhan on pakko tehdä jotain pelastautuaksen ja yleensä siinä on sitten kaikki keinot käytössä. Ja tuo minua nimenomaan vähän pelottaa, kun minäkin sitä turvallisuutta yritän miettiä. Etten sitten saattaisi meitä tieten tahtoen esim tilanteeseen että itse tipun ja hevonen laukkaa vilkasta autotietä pitkin tallille kolaroiden autojen kanssa jne jne..

      Tälleen on hyvä pohtailla "ääneen" näitä asioita, kun ei oikein tiedä mitä ajattelisi. Tietoa kun löytyy suuntaan jos toiseenkin, myös ihan siitä hellästä ja normaalista kuolaimen käytöstä.

      Toistaiseksi on tehnyt kaiken mitä pyydän riimulla, kun en ole vielä pyytänyt enempää kuin mihin ollaan oltu valmiita ja mihin omat taidot riittää. Eli vauhdikkaasti ei olla menty -olenhan mennyt myös ilman satulaa ja meikäläinen vasta on ollut valtavan tyytyväinen kun pysyy vähänkin pitempiä pätkiä ravia kyydissä pomppimatta. Ja hevoselta olen pyytänyt rauhallista tahtia, ei mitään kiihdyttelyjä, ja siinä se on totellut. On myös totuteltu menemään pimeässä/hämärässä ja myös vähän ahtaissakin paikoissa metsässä, ja opeteltu rauhoittumaan, jos olisi jännä paikka. Että tällä meidän vaatimustasolla on vasta vähän niinkun kaikki tuollaiset varusteelliset "valinnat" nyt edessäpäin. En vaan tiedä kuinka lähellä tai kaukana.. Eikä sitä tarvitte tietenkään iänikuisesti siihen valintaansa jäädä, voi sitten muuttaa mielensä mukaan, mutta kun tietäisi sen seuraavan askeleen :D.

      Minäkin toivoisin että joku tekis nuo mun puolesta, tai antais oikeesti aikaa ja motivaation käyttää sen ajan ja motivaation vielä sitten jauhaa sitä aihetta.

      Poista
    5. Sehän on totta että erilainen vastaus tulee miltei jokaiselta. Itse pitäisi aina kokeilla ja todeta sillä tavalla, miten joku toimii vai toimiiko ollenkaan.

      Tuo koko kuolainasiahan on yksi murheenkryyni nimenomaan sen takia, kun se mikä jonkun mielestä on täysin perusteltua ja normaalia, on toisesta kamalaa rääkkäystä. Itse olen todennut, että parhaiten itseni ja hevoseni tunnen ja osaan sen mukaan valita kuolaimen ja ratsastaa sitä niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa itse kullekin. :)

      Nimenomaan, aina voi muuttaa omia valintojaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta sitä parhaiten taitaa oppia ja huomata, että mikä sopii ja mikä ei. :) Tsemppiä siis kokeiluihin ja päätöksiin!

      Jep, on se motivaatio vaan jännä asia; aina kadoksissa tai kohdistettu väärään asiaan..

      Poista
    6. Hei, Tässäpä Suvi mielestäni hyvä aihe ihan omaan postaukseenkin? erilaiset kuolaimet ja kuolaimettomat. Se miten mikäkin kuolain vaikuttaa.
      (edelleenkään en ole lukenut kaikkein vanhempia postauksia joten pahoittelut jos sellainen on jo olemassa.)

      Poista
    7. Olet Casisaara oikeassa! Voisin kyllä koittaa väsätä jonkinlaisen postauksen, vaikka en kyllä noiden kuolaimien suhteen olekaan mikään ekspertti. Kuolaimettomista olenkin saattanut joskus oman postauksen tehdä :)

      Poista
  2. Huiii kauhea mikä ilmalento. :o Sä vissiin pääset selkään ilman satulaa ihan niinku tosta vaan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D En sentään.. Kyseessä kaksi eri reissua, tolla jolla tipuin oli satula menossa mukana, onneksi, muuten olisin joutunut kävelemään hyyyvin pitkän matkan kotiin :D

      Poista
    2. *tää alkaa treenaamaan luetun ymmärtämistä*

      Poista
  3. Hui sun ilmalentoa! Onneksi ei käynyt pahemmin.

    Itsekin olen jonkun verran kokeillut ja tutkaillut kuolaimettomia suitsia ja kokemukset on samantyyppisiä kuin sullakin. Sidepullia ja hackamorea käytän satunnaisesti, Hööksin kuolaimettomat myin pois.

    Mitä olen aiheesta lueskellut niin parhaana tuntuvat monet pitävän LG-kuolainta eli "kärrynpyöräkuolainta". Sehän oli käytössä myös viime kevään hevosmessuilla kuolaimettomassa kouluratsastuskisassa. Tätä olisi kiva kokeilla mutta en ole minäkään raaskinut vielä ostaa kun on aika arvokas kapistus.

    Tsemppiä gradun tekoon!! Muistissa on vielä hyvin, millaista tuskaa sen väkertäminen oli siitäkin huolimatta että aihe oli mieluinen (hevosiin liittyvä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuossa on aina matkalla vähän pelivaraa, kun matkaa alas on jonkin verran :D

      Minäkin olen kuullut eniten hyvää tuosta LGstä, mutta se on tosiaan tuskaisen kallis jos ei olekaan sopiva. Olin myös hevosmessuilla katsomassa sen kuolaimettoman ratsastuksen ja siinä näytti toimivan ihan hyvin. Vaikka LG olikin siinä asetettu hieman liian alas. Jospa jossain vaiheessa raaskisin sen ostaa ja kokeilla, kai sen sitten aina saa myytyä jos ei olekaan hyvä..

      Kiitos! Minullakin on kyllä mieleinen aihe, mutta se toteutus. Kuinka se onkin sellaista pakkopullaa.. Ja varsinki, kun minun olisi päivässä valmis jos vaan tekisin sen. No ehkä joku kaunis päivä tartun toimeen.

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)