sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Netteilyä


Niin pölijä mutta ihana.
Meinaa nyt väkisin tulla pitkiä päivitystaukoja, kun tuntuu ettei oikein mitään tapahdu. Netellä kävi tosiaan kenkääjä, eikä laitettu vielä hokkeja. Tietenkin kaksi päivää sen jälkeen tuli lunta ja pakkasta, joten nyt ollaan oltu köpöttelykuurilla. Mikä ei tosin haittaa, koska typerän jalkavammani takia olisi ratsastus muutenkin pannassa. No ensi viikoksi luvattiin taas vettä, joten eiköhän tämä tästä.
Kuin kaksi marjaa, eikäku?
Eilen käytiin kävelemässä yksi pikku maasto, jolta tuo tie kuva on otettu. Metsätiellä oli niin ihanan hiljaista ja rauhallista. Tuollaisessa talvisessa metsässä on kyllä sellainen ihan oma tunnelmansa. Muutaman kerran Netteä meinasi jänskättää, kun kuului lasten ääniä, mutta missään ei näkynyt ketäään. Muuten reissu sujui suhteellisen hyvin ja selvisimme ilman sen pahempia liukasteluja takaisin.
Niin ihana rauha ja hiljaisuus keskellä metsää
Tänään tein sitten aamutallin ja lähdin Netellä tekemään eri tietä pitkin pikku lenkin, olimme päässeet noin puolitiehen tätä reissua, kun Nette alkoi pysähdellä ja se katseli eteenpäin hyvin tarkkaavaisena. Tehtiin taas aika monet pyörähdykset, mutta edettiin niiden jälkeen aina kuitenkin eteenpäin. Kunnes puolvälissä yhtä aika pitkää mäkeä iski poniinille ihan täyspaniikki, selkään tunsin, kun kaikki lihakset jännityi ja ilmaa vedettiin keuhkoihin siihen  malliin, että tiesin kohta olevan lähdön lähellä.
Pyörähdettiin pari kertaa kunne totesin, että pakko tulla alas. Jäinen mäki, hevonen ilman kenkiä, minä ilman satulaa ja jalka paskana ei ollut niin kovin hyvä yhdistelmä.
Joku hirviö liikutti Neten mielenrauhaa ja pahasti
"Siis eksää ny nää, että siellä on jotain!!!!"
Siispä alas ja jatkettiin kävellen, jotain todella pelottavaa siellä metsässä nyt oikeasti oli, kun kesti jonkin aikaa ennen kuin Nette suostui tulemaan edes perässäni  ja vielä tuon kohdan jälkeen piti tuijotella taaksepäin. Positiivista oli se, että tällä kertaa Nette kuunteli minua eikä mennyt täysin pois päältä, vaikka siihen oli kaikke ainekset olemassa. Takaisintulomatkalla sama kohtaa jännitettiin jo ennen ja myös jälkeen mäen, en tiedä mitä siellä metsässä oli, joku eläin luultavasti. Toivottavasti vaan hirvi eikä mikään peto..
Pitää huolehtia, ettei se JOKU iske takaapäin
Muuten tässä ei nyt ole juuri päivitettävää, Ellin kanssa pidetään tauko, kun tuo jalka nyt on mitä on. Keskityn nyt vain liikuttamaan oman hevoseni ja koitan saada tuon koiven jonkinlaiseen kuosiin, jotta voidaan palara takaisin normaalin arkeen.

Ehkäpä koitan väsätä noita toivepostauksia nyt, kun ei oikein viiti joka päivä kertoa näistä meidän tosi jännistä köpöttelymaastoistakaan. :)

4 kommenttia:

  1. Minä tykkään köpöttelymaastoista :D, ei huolta ;). Onpa teillä tosiaan talvista, meillä täällä susirajalla on harvinainen poikkeus ja lumi loistaa poissaolollaan. Meiltähän siis loppu toi laidunkausi ja kesäkin tuossa, öh, 3 viikkoako sitten? Niin ei nyt vielä voi olla kuin syksy ;D? Joku kaunis aamu on tietysti täälläkin maa valkosena.

    Vitsi että repesin tuolle kuvalle "Pitää huolehtia, ettei se JOKU iske takaapäin". Hih, hauska Nette.

    Me tehtiin tänään ensimmäinen kokonainen kävelymaasto ilman satulaa ja suitsia, riimulla siis (+ nyt pitää kyllä mainostaa, miten käytän turvaliiviä), vähänkö oon tyytyväinen :D. Just kun oltiin tuon tavallaan ympyränmuotoisen lenkin siinä pisteessä, että ympyrä tavallaan "sulkeutui", niin nähtiin myös toinen hevonen kaukana metsässä. Skinny jäi sitä katsomaan pitkäksi aikaa kun sillä suunnalla meni myös 2 autoa. Sitten tuli takaapäin 2 maastopyöräilijää, jotka minä huomasin mutta herra ei kun se yhä keskittyi edelliseen näköhavaintoon. Jouduin siis kääntämään hänet jotta hän älysi nämä 2 maastopyöräilijää. Ei sinällään mitään ongelmaa siinä mutta onhan se aina "jännä" kohdata joitakuita muita metsässä kun hän vissiin luulee, että olemme ainoat elävät siellä? En tiedä mitä tapahtui, mutta sen sijaan, että oltaisi sen jälkeen jatkettu suoraan takaisin kotiinpäin, Skinnystä tuntui turvallisimmalta kääntyä takaisin ja tehdä lenkki takaperin ja sitten mennä kotiin XD, en tiedä mitä se ajatteli, nauratti sen järjenjuoksu XD. Enkä oo monesti kyllä tuollasta nähnyt että hevonen jää niin haaveilemaan jonkun havainnon perään ettei sitten kuule niitä muita, tai ainakaan ei kiinnittänyt mitään huomiota esim siihen hevoseen joka näkyi välillä sitten jo edempänä metsässä.

    Ja arvaa mitä ne maastopyöräilijät mietti siinä ääneen tullessaan meitä kohti? "Mitä jos se hyökkää kimppuun ja puree?" Hih, ei ehkä ihan kaikki ihmiset tajua että yleensä hevonen olis semmonen eläin joka pikemminkin pelkäis heitä enemmän ja lähtis karkuun kuin että tulis päälle XD. Ja olivat vähän ihmeissään kun kysyin josko hidastaisivat vähän kohdalla. Pitäskö hevosista opettaa jotakin peruskoulussa vaikka :D?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin talvi tuli yhdessä yössä, mutta ensi viikoksi luvattiin taas vesisadetta.

      Hihi, Neptunus on vähän pöhelö ja välillä tuskallisen epävarma sen suhteen etten minä suojelisi sitä..Mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan. Alan olla sitä mieltä, että hevoseni perusluonne onkin hyvin epävarma eikä vahva ja se todella tarvitsee sitä, että sille kerrotaan mitä tehdään ja koska tehdään.

      Ohhoh, no teillä oli vilinää ja vilskettä maastossa.. Ja ota nyt noiden järjenjuoksusta selvä :D

      Voi hyvänen aika, olisit vielä laittanu vähän lisää vettä myllyyn pyytäny kiertää teidät kaukaa ihan vaan varmuuden vuoksi :D

      Poista
  2. Voi Neppe kun sinulla on järkyttynyt ilme... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänen pieni maailmansa kaatui taas aivan täydellisesti, raasu :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)