keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ratsastustunti

Mitä tänään opin ratsastustunnilla? -No sen, että ratsastaminen on hellkarinmoista aivotyöskentelyä ja siinä on aina välillä liikaa liikkuvia osia.

En tiedä olenko nykyään onnellisempi, kun olen niin kiusallisen tietoinen kaikista virheistä joita teen. Kuinka koko ajan hevosen selässä mietin, että missä menee jalka, onko alaselkä notkolla, missä ne kädet menee ja missä ne ajatukset on?!
Aikaisemmin oli niin paljon helpompaa, kun vain menin ratsastamaan sen enempää asiaa ajattelematta. Nykyään en saa hiljennettyä omaa tietoisuutta itsestäni ja omista virheistäni. Toisaalta, pitäisi kai olla ihan tyytyväinen, nyt ainakin kehitytään sitten kunnolla.

Mutta jos nyt siihen itse tuntiin.. Kuten taisin jo kertoa, vaihdoin Netelle suoran kumikuolaimen ja sen ollut sen kanssa ihan ok. Se sopii sille hyvin, koska se on niin pehmeä ja vakaa kuolain. Nyt olen kuitenkin ehkä sitä mieltä, että tuo Sprengerin malli on meille liian paksu, koska Netellä on niin matala kitalaki. Nyt siis tarvittaisiinkin ohuempi suora kumikuolain, tietääkö kukaan noista jotain, jota voisi suositella?

Nette mälväsi koko tunnin ajan suullaan ja muutenkin piti ihan ihme showta suunsa kanssa, mitä nykyään tapahtuu vain harvoin ja niissä tilanteissa, kun se oikein hermostuu. Ehkä sitä hieman ärsytti, kun muille vietiin ympärillä heinää, vaikka se olikin saanut syödä hyvän tovin karsinassa ennen tunnin alkua.

Ensin alkuun harjoiteltiin siis taas vaan samaa, myöstäystä niskasta ja kuolaintuella olemista, kun se tuntui olevan tänään niin ongelmallista. Jokaisella kerralla, kun Nette myötäsi niskasta se sai hetkeksi pitkät ohjat kiitokseksi. Tämän lisäksi meillä oli erinäisiä ongelmia koko tunnin eteenpäin menemisen kanssa, pitkään aikaan ei ole ollut noin tahkoamista tuo eteenpäin kävely. Taisi loppua neidiltä patterit jo heti alkutunnista.

Kun tästä harjoituksesta päästiin, niin alettiin kiinnittää huomiota siihen, miten Nette tunkee aina vasenta puoltaan "ulospäin", ei siis pelkää lapaa vaan hieman laajempaa osaa siitä. Miten tuon nyt sitten selittäisi? No joka tapauksessa lähdettiin korjaamaan tätä asiaa, kahdeksikolla niin että vasenta puolta suoristettiin koko ajan ja tarkastettiin, että se ei vaan lähde punkemaan ulospäin. Voin kertoa, että oli jokseenkin raskasta, mutta lopulta kun sain taas kunnolla ajatuksesta kiinni ja ennakoin, niin saatiin todella hyviäkin pätkiä aikaiseksi.

Mutta kun eihän ratsastus ole henkinen vaan fyysinen laji. Minä en allekirjoita tuota edellä olevaa lausetta, ratsastustaito ja kaikki se liike lähtee ihmisen pään sisältä ja siitä, kuinka pienillä liikkeillä ja korjauksilla saat oman itsesi sellaiseksi, että hevonen tekee vaaditut asiat ajatuksesta. Ratsastustaidossa on kyse siitä, että osaat korjata omat virheesi, jotka aiheuttavat hevosen virheet. Tai osaat auttaa hevosta tehtävissä, jotka ovat sille haastavia suorittaa. Se on sitä oikeaa ratsastustaitoa, jos minulta kysytään.

Vielä listana mitä tänään puhuttiin:
  • Ulkokäsi ei saa liikkua kaulan yli, vaikka kuinka se hevonen puskee ulospäin. Vaan se jää siihen kaulan viereen ikään kuin seinäksi hevoselle
  • Kun ne varpaat pitää eteenpäin, niin edelleen se koko jalalla vaikuttaminen on helmpompaa. Tämän huomasin tänään varsin hyvin, kun heti kun vaikutin koko vasemma puolella, Nette todellakin suoristui paremmin
  • Jos on sellainen päivä, että hevonen ei halua liikkua tuntumalla, niin sitten voidaan tehdä harjoitusta, jossa aina muutaman askeleen myötäyksen jälkeen saa pitkän ohjan. Kunnon kiitos, niin hevonen ymmärtää, että kun tekee oikein saa palkinnon
  • Palikat kohdalleen yläkropassa, eli ei nojailla taakse- eikä eteenpäin
  • Ennakoi! Ole aina askeleita edellä hevosta ja suunnittele mitä olet tekemässä jo ennen kuin teet sen tai ennen kuin ollaan niin pitkällä, että korjaus vie liikaa aikaa
  • Suora ohjasote on kiitos hevoselle, kun se kääntyy oikein koko kroppaa käyttäen
  • Mieti sitä omaa kropppaa ja omaa suoritusta ja ennakoi. Tietoisuus omista käsistä, jaloista, istunnasta ja kaikesta on kaiken a ja o
Nette on siinäkin mielessä ihan loistohevonen näissä reeneissä, kun se kiittää samantien oikeasta ratsastuksesta.
Kyllä taas oli ajatuksia herättävä tunti. Ja se aivotyöskentelyn määrä, huh.

Ja miksi näitä itsestään selviä asioita ei voi tehdä myös silloin, kun joku ei ole katsomassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)