torstai 22. marraskuuta 2012

Mitä minun pienet aivoni ovat taas pohtineetkaan


En tiedä kuinka monta postausta olen jo aloittanut sanoilla "olen miettinyt", joten tällä kertaa pääti alustaa tämän näin. Kuinka fiksua on laittaa pari täytelausetta ennen oikeaa asiaa?

Mutta olen siis miettinyt, tai olen miettinyt monia asioita, mutta ennen kaikkea olen jälleen kerran miettinyt suhtautumistani hevosiin ja sitä miten minä koen erilaisia asioita.

Jokunen aika sitten kirjoitin tänne siitä, kuinka Nette meni niin hienosti vanhan ratsuttajan alla ja kuinka voisin lähteä sen kanssa kisailemaan. Fiilistelin sitä silloin muutaman päivän ja sitten aloin taas ajatella.

Miksi menisin kisoihin? Ehkä päällimmäisenä syynä olisi se, että haluaisin jotenkin todistaa, että niillä pehmeämmilläkin arvoilla voi kisata.
Mietin asiaa enemmän ja totesin, että ei minulla ole tarvetta kisata Netellä missään eikä minkään takia.

Jos menisin kisoihin se tarkoittaisi sitä, että hakisin omalle toiminnalleni hyväksyntää jostain muualta ja muilta ihmisiltä ja se on viimeinen asia, joka minulla on mielessä.
Olen sataprosenttisen varma, että Nette ei nauttisi noissa tilanteissa hetkeäkään, kuinka voisin siis itse tykätä siitä?

Olen niin etuoikeutetussa asemassa kun minulla on hevonen, joka tulee tarhasta vastaan ja on muutenkin kiinnostunut minusta. Se ei ole minulle vain väline tehdä jotain tai saavuttaa jotain. Se on minulle ennen kaikkea ystävä ja luottokumppani, jonka kanssa voidaan tehdä kaikkea kivaa.
Miksi siis haluaisin edes tehdä mitään sellaista, joka olisi luultavasti epämukavaa meille molemmille? Se oli joku heikko hetki ja se meni onneksi jo ohi.

Haluan että minulla on mahdollisimman terve ja onnellinen hevonen mahdollisimman pitkään, sen eteen pitää tehdä paljon töitä. Ymmärrän sen, että sitä varten pitää hevosen liikkua oikeinpäin ja sen elämästä pitää muutenkin huolehtia. Kisaaminen on ekstraa, jolla ei ole mitään tekemistä hevosen hyvinvoinnin kanssa.

Tai ainakaan noissa kisoissa, joita tänä päivänä järjestetään. Oikeastaan uskon, että siinä vaiheessa kun tuollaisia suorituksia aletaan mitata, niin kaikki menee plörinäksi. Se ydinajatus muuttuu tai se puuttuu kokonaan, aletaan suorittaa ja aletaan haluta aina vain enemmä ja enemmän. Mutta mitä jos ne omat tavoitteensa saavuttaa menemättä kisoihin, jos ylittää itsensä joka päivä vain olemalla hevosen kanssa ja näkemällä kuinka se nauttii olostaan?

Eikö se ole se päämäärä, johon jokaisen tulisi pyrkiä. Parasta on se, että se on mahdollista tällä matkalla joka päivä.
Korvaamaton
Edit.
Lisäksi oli taas peiliin katsomisen paikka, kun tajusin että en toistaiseksi kaikissa tilanteissa ole ollut Neten luottamuksen arvoinen. Joissain tilanteissa, kun se tarvitsee tukea ja rohkaisua olen antanut päätäntävallan sille itselle, vaikka minun olisi pitänyt olla se joka sanoo, että tiedän mitä tehdään ja mihin mennään, luota minuun.
Onneksi aina voi kehittyä ja ensimmäinen askelhan on se, että tiedostaa ongelman.

12 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia, jälleen kerran :)

    VastaaPoista
  2. Painoin tykkäysnappia, hyvin kirjoitettu postaus :)

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus ja upeita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      ..Olen onnekas, kun loistava kuvaaja löytyy lähipiiristä. :)

      Poista
  4. Kiitos taas mielenkiintoisesta lukemisesta! Pisti itsenkin miettimään omia haluja kisata, hyvin samankaltaisia tunteita heräsi kieltämättä. On se hevosen ystävyys ja luottamus loppujen lopuksi tärkeämpää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä. :)
      Välillä mietin, että menevätkö nämä pohdintani jopa liian syvällisiksi, katsotaan missä menee raja että en ihan kaikkea tänne kirjoita.

      Niinpä, aina välillä on hyvä miettiä niitä omia motiiveja ja tarkoitusperiä. Ehkä jopa hieman kyseenalaistaa omaa toimintaansa, jolloin saattaa löytyä ihan uusia ulottuvuuksia. :)

      Poista
    2. Mun makuun sun pohdinnat on just sitä mielekkäintä luettavaa! Kaikki blogit kirjoittaa asioista niin kuin ne tapahtuu, vaan harva rupeaa miettimään omia tuntemuksia ja loppujen lopuksi mielipidepostauksille on enemmän kysyntää kuin tarjontaa. :)

      Poista
    3. Totta tuokin kyllä.
      Se suorittaminen on niin vahvasti läsnä, että kaikki se muu siellä taustalla jää jotenkin hämärän peittoon.

      Minun "ongelmani" on aina ollut asioiden ylianalysointi, hevoshommissa siitä on onneksi paljon hyötyöä! :)

      Poista
  5. Kiitos hienoista kuvista ja mielenkiintoisista ajatuksistasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mukavasta kommentista!

      Aina on mukava kuulla, että joku tykkää ajatuksistani. :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)