lauantai 22. joulukuuta 2012

Johtajuudesta osa kaksi


Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin (Tässä vanhempi postaus liittyen samaan aiheeseen), mutta nyt palaan siihen, koska olen taas asiaa lisää pähkäillyt ja hieman jalostanut omia ajatuksiani.

Pysyn edelleen siinä kannassa, että en kannata sellaista johtajuutta, jossa vain käskytetään toista ilman vaihtoehtoja tai jossa opetetaan asioita vahvalla negatiivisella vahvistamisella. En myöskään pidä johtajana niitä ihmisiä, jotka käyttävät esimerkiksi Montyn Join Upia, ja jotka tämän avulla "saavat" johtajuuden.

Päädyin pohtimaan tätä asiaa, koska olen pitänyt itseäni aina suhteellisen hyvänä johtajana hevoselle (kuka nyt ei pitäisi). Ja jotenkin olen elämäni aikana ehkä jopa törmännyt sellaisiin hevosiin, jotka ovat ruokkineet tätä minun varmuuttani. Tietty nöyryys on aina hevosten kanssa työskennellessä, mutta nyt puhun nimenomaan johtajuudesta. ..Joka ei näin sivulauseessa sanottuna, ole edelleenkään kovin validi sana kuvailemaan sitä tilaa, jota minä ajattelen, kun puhun johtajuudesta tässä tilanneyhteydessä.
Mutta nyt siis eksyin taas aiheesta, joka oli siis, että aina olen pitänyt itseäni "hyvänä johtajana", pidin autuaasti kiinni tästä ajatuksesta aika kauan, nyt olen välillä alkanut kyseenalaistaa oman johtajuuteni. Ja tähän pisteeseen minut ajoi, kukas muu kuin oma rakas hevoseni.

On jotenkin aina niin mieltä ylentävää huomata, kuinka väärässä aina välillä onkaan. Ja nyt siis olen ajatellut tätä johtajuus-asiaa taas uudestaan.
Nimittäin, monille hevosillehan riittää, että sinä näytät ikäänkuin hyvää esimerkkiä ja teet asiat tietyllä tavalla, niin teillä on sopimus. Ihminen johtaa ja hevonen on johdettava; tämähän on hevoselle helpoin ja stressittömin vaihtoehto, joku muu huolehtii sen puolesta siitä, että kukaan ei hyökkää kimppuun.
Skarppina!
Nämä asiat ovat monien hevosten kanssa läpikäytävissä aika nopeasti ja monille hevosille ei tuota ongelmaa luottaa ihmiseen ja antaa sitä johtajuutta ihmiselle. Tai tähän lopputulokseen minä olen nyt päätynyt, se mitä helppo loppupeleissä tarkoittaa on sitten hyvin suhteellinen käsite. Minä vertaan tässä nyt niitä omasta mielestäni helppoja caseja Netteen, joka ei ole ollut millään tasolla helppo ja jonka kanssa edelleen herään siihen tosiasiaan, että en ole ollut juuri tuolle yksilölle tarpeeksi hyvä ja luotettava johtaja kaikissa asioissa. Nöyryys, se on hieno asia.

Jos mietitään hetki hevosen näkökulmasta:
Sinun sisäinen vaistosi ohjaa sinua keskittymään käytännössä kolmeen asiaan: Ruokaan, jotta pysyt hengissä. Lisääntymiseen, jotta laji pysyy hengissä. ja ylipäänsä hengissä pysymiseen eli suojautumiseen saalistajilta.
Joten mitä tällainen saaliseläin odottaa sen johtajalta? Luotettavuutta, että joku katsoo koko ajan, ettei tappaja tule ja syö. Johtajaa, joka on aina valppaana ja valmiiina varoittamaan, jos jossain on häivähdyskin vaaraa.

Ja tästä päästään siis lopulta siihen, miksi minä välillä hakkaan päätä seinään. Olen kirjoittanut tänne aiemmin, kuinka Nette on niin vahva luonne ja aina kokeilemassa. Tarhassa se kurmuuttaa surutta sitä alempana olevia ja kun siltä pyysi/pyytää jotain mistä se ei pidä, se osoittaa sen samantien ja hyvin selvästi.
Se on kovapäinen ja vahva, olen edelleen sitä mieltä, mutta se ei ole rento eikä onnellinen silloin kun se kokee olevansa "vastuussa". Sen luonteen vahvuus on jotain aivan muuta siis kuin johtajuutta, Nette ei koskaan voisi olla lauman johtaja tai jos se olisi, se ei kyllä onnistuisi tehtävässään kovin hyvin.

Meillähän menee siis nykyään pääsääntöisesti hyvin, Nette on rento seurassani ja pelottavatkin asiat voidaan yleensä kohdata rauhallisesti jos olen maastakäsin Neten tukena. Mutta, vieraammat paikat ja uudet tilanteet saattavat silti laukaista tilanteen, jossa minun on hirveän vaikeaa saada Netteen kontaktia, kun se vaan höyryää. Tai sitten on niitä hetkiä, kun huomaan, että taas on jossain kohtaa menty liian heppoisin säännöin, kun hevonen yhtenä päivänä taas rynniikin ylitse ja kävelee lapa edellä päälle jnejne.
Böö! (oltiin vähän kuusta syömässä)
Tänään taas mietin, kun olimme yhdessä lenkillä (Nette siis suurimman osan matkaa "vapaana") ja retki meni paremmin kuin hyvin. Minulla oli mukanani rento hevonen, joka tuli nätisti perässä, nähtiin vähän pelottava traktori, mutta senkin kohtaaminen ja jälkimainigit olivat todella rennot. Tämä oli niitä hetkiä, kun näen oikeasti sen työn hedelmän, mitä tässä on yli kaksi vuotta tehty.

Kotimatkalla mietin taas johtajuutta ja sitä, kuinka paljon on tehty töitä ja vielä pitää tehdä, että Nette 100 prosenttisesti luottaisi minuun. Mietin asiaa sen näkökulmasta, jotta olisin Neten luottamuksen arvoinen, minun tulisi olla tietoinen ympäristöstäni _koko_ ajan. Minun pitäisi tietää jos jostain tulee eteen jotain yllättävää. Mutta teenkö sitä? Tänään taas huomasin lenkillä, kuinka ajatukseni lähtivät harhailemaan, tutussa paikassa se ei haitannut, sama rentous jatkui. Mutta tuolla hetkellä en ollut hyvä johtaja, minä herpaannuin.
Miten siis voisin ajatella, että Nette luottaisi minuun täysin, kun on hetkiä jolloin jätän sen yksin.

Puhuin aiemminkin tästä, kun esimerkiksi metsäpolulla Nette hermostuu, niin minä olen keskittynyt siihen, että reitti on oikea ja luottanut tavallaan, että Nette osaa itse valita askeleensa. Näin olen aina tehnyt hevosten kanssa. Neten kanssa tässä kohden soppa on valmis, sillä nämä ovat niitä hetkiä kun se todella tarvitsisi tukea ja rohkaisua ja olen jättänyt sen yksin, olen tavallaan pettänyt sen luottamuksen.
Tuntuu todella pahalta, kun tajuaa kuinka suuri merkitys tuollaisella minulle niin pienellä asialla on oikeasti. Eikä sitä ole tullut ajatelleeksi, kun muiden kanssa tuo toimintatapa on ollut ok. Taas päästään siihen, kuinka kaikki hevoset ovat yksilöitä ja jokaisen hevosen kanssa pitäisi löytää se juuri sille hevoselle ominainen tapa toimia ja kertoa, että ihmiseen voi luottaa ja että ihminen on aina tukena.

Nykyään kun olen enemmän tiedostanut sen Neten tuen tarpeen, niin olemme selvittäneet muutamia tilanteita rauhallisemmin kuin ennen. Esimerkiksi edestä tulevan auton ohitus, joka on pelottanut Netteä siitä saakka, kun auto heitti lumet sen jaloille muutama vuosi sitten (kun olen ratsain siis). Niin jo pelkästään jaloilla "halaus" on auttanut Netteä olemaan rauhallisempi, olen antanut sille tukea ja antanut ymmärtää, että minä olen siinä, enkä katoa mihinkään tai pyydä Netteä tekemään ratkaisua.

Kuulostaa niin pieneltä, mutta nuo pienet asiat merkitsevät niin paljon.

Minun oli oikeasti tarkoitus tehdä tästä todella pohdiskeleva ja syvällinen postaus ja nyt tuntuu, että tämä on yhtä sekamelskaa. Tajusitteko ollenkaan mitä hain takaa? Mitä mieltä te olette johtajuudesta hevosten kanssa?

14 kommenttia:

  1. Mielestäni tämä oli hyvä ja looginen teksti, vaikka hieman rönsyilikin. (: Ajatukseni johtajuudesta ovat melko lailla samat kanssasi. Ajattelen niin, että johtajuuden perustana ovat kunnioitus ja luottamus. Se miten nämä asiat ansaitaan on toinen juttu ja kyseessä olevasta hevosesta riippuvainen. Joiltain ihmisiltä tämä johtajuus/auktoriteetti tuntuu tulevan luonnostaan, osasta sen pystyy aistimaan jo olemuksesta. Muutamaan tällaiseen ihmiseen on tullut törmättyä.

    "On jotenkin aina niin mieltä ylentävää huomata, kuinka väärässä aina välillä onkaan." Tämä on niin totta. Painin itsekin tämän johtajuus-kysymyksen kanssa hoitohevoseni kohdalla. Kunnioitus on pääosin kunnossa, mutta olen todennut, että luottamuksen kanssa on vielä tekemistä. Lähtötilanteeseen nähden paljon on päästy eteenpäin, mutta työtä on edelleen. Joistain asioista saadaan keskustella useaan otteeseen, en tiedä johtuuko se siitä, että tämäkin hevonen on tamma, vai olenko itse jossain asiassa epäjohdonmukainen.

    Kuten sanoit, meille pieneltä näyttävät asiat ovat valtavan tärkeitä hevoselle. On yllättävän hankalaa olla tietoinen ympäristöstä koko ajan, ja lisäksi toteuttaa se niin, ettei ole jännittynyt tai hermostuneen oloinen ja anna hevoselle "väärää" signaalia, että nyt pitäisi olla huolissaan jostain. Itse ainakin olen kokenut sen hieman hankalaksi.

    Sain karun muistutuksen siitä, että ympäristöä pitäisi muistaa tarkkailla ollessamme maastoilemassa (taluttaen) hoidokkini kanssa. Jälkeenpäin päättelin, että läheisessä taimikossa oli ihminen hääräämässä. Lähestyimme siis taimikkoa, kun tamma yht'äkkiä pysähtyi, peruutti muutamaan askeleen ja kääntyi 90 astetta polulta metsikköön lähtien juoksemaan. Otteeni irtosi narusta horjahtaessani suoraan kuuseen.. Tamma siis havaitsi mahdollisen "vaaran" ja teki sitten päätöksen poistua varmuuden vuoksi paikalta, kun tämä hölmö ihminen oli autuaan tietämätön mahdollisesta pedosta. Että näin. Ainakin näistä kommelluksista tulee aina opittua jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura. :)

      Joo, meilläkin asioista keskustellaan enemmän kuin satakertaa ennen kuin (jos silloinkaan) alkavat olla pelisäännöt selvillä.
      Nette tarvitsee jotenkin niin paljon "perusteluja" sille, että joku asia oikeasti kannattaa tehdä minun ohjeideni mukaan.. :D

      Sepä se, kun ne asiat, jotka ovat meille niitä pienen pieniä, miltei huomaamattomia, ovat hevoselle niitä elämää suurempia asioita/tilanteita.
      Jälleen kerran voi vaan todeta, että oma kehotietoisuus ja ympäristön ymmärtäminen vaikuttavat asioihin enemmän kuin ymmärrämmekään.

      Ja kun se ajatus on niin helppo, toteutus on kaikkea muuta..

      Poista
  2. Eksyin ensi kertaa blogiisi ja tykkäsin kovasti! Pitääpä useamminkin lukea pohdintojasi. :) Niin, ja olen samoilla linjoilla tuosta johtajuusasiasta.

    Valitettavan monelle tuo johtajuus tuntuu olevan asia, joka pyritään aikaansaamaan väkisin, jopa jonkinasteisella väkivallalla. Monelta "kokeneelta hevosihmiseltä" kuulee, että hevoselle pitää näyttää kuka on pomo, ja sitten nämä keinot näyttää johtajuus ovat jotain aivan muuta kuin mitä niiden pitäisi (minun mielestäni) olla. En minäkään suostuisi sellaisen ihmisen johdettavaksi, joka esim. pakottaisi minut tekemään asioita jotka pelottavat minua... Johtajuus ansaitaan ja saadaan, sitä ei oteta. Itselleni johtajuus on käsitteenä hieman harhaanjohtava. Minun mielestäni johtajuus rakentuu aidosta kiinnostuksesta yrittää ymmärtää hevosta, hevoseen luodusta kontaktista sekä erityisesti molemminpuolisesta luottamuksesta ja kunnioituksesta. Kun nämä on saavutettu, voidaan ehkä varovaisesti puhua siitä, että on hevosensa johtaja.

    En koe olevani vielä hyvä johtaja, mutta pienin askelin eteenpäin, ja joskus jokunen askel takapakkia... :) Luottamusta vahvistaen - ja eritoten myös läsnäoloa, hetkessä elämistä lisäten - voisi ehkä hyvä johtajuus joskus löytyä, niin ainakin toivon. Ja pitäisi muistaa, että liian usein sitä lähestyy asioita omasta näkökulmastaan, ei hevosen... Hevosen ajatusmaailma kun on niin erilainen. Itselläni ei valitettavasti ole omaa hevosta, joten johtajuutta ja hevosen mielenliikkeiden ymmärtämistä ei pääse harjoittelemaan ja luottamuksellista suhdetta luomaan tietyn hevosen kanssa...

    Vielä suuri kiitos ajatuksia herättävästä blogista ja hyvää joulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos anonyymi! Ihanaa joulua sinullekin. Palaan vielä paremmalla ajalla vastaamaan sinulle:)




      Poista
    2. Olet aivan samoilla linjoilla kuin minäkin; molemminpuolinen kunnioitus ja luotettavuus sekä läsnäolo ovat kaiken a ja o.

      Johtamisella sanana on vain niin paljon sellaisia merkityksiä, joita ei hevosmaailmassa voida mielestäni käyttää ollenkaan. Ehkäpä englanninkielinen sana leadership, kuvaa paremmin sitä johtajuttaa jota minä arvostan ja ajan takaa omissa ajatuksissani ja tekemisissäni.

      Ja pienin askelin tässä edetään ja sehän on tärkeintä se matka, ei päämäärä. :)

      Poista
  3. Moikka

    Ja kiitos aivan loistavasta tekstistä! Se avasi mulle uusia näkökulmia. Meillä on oma hevonen, joka on aina ollut oikea viilipytty. Varsinainen pomminvarma, niin paljon kun hevonen nyt vaan voi olla. Olen luottanut siihen aivan satasella! Ja enemmänkin =) Ei ole koskaan tuottanut pettymystä missään tilanteessa, jopa ison kaupungin torilla ihmisvilinässä kyyditsi pieniä lapsia selässään kuin olisi aina sellaisessa paikassa töitään tehnyt. Mutta, nyt muutama päivä takaperin sattui jotain. Tarkoitus oli ottaa maastakäsittelyjuttuja ja ihan vaan riimun ja riimunarun kera. Sadat kerrat aiemminkin ollaan näitä tehty, eikä koskaa ole tullut mitään. Jästipää tämä yksilö kyllä on ja vaatii noin yleensä vahvan johtajan. Ja näistä asioista hänen kanssaan keskustellaankin harvase päivä ihan jo tarhan ja tallin väliä kulkiessa. Mutta tuo ihmetapaus tuli aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta! Kaikessa rauhassa käveltiin kentän reunaa pitkin, muutama pysähdys oli jo otettu. Yhtäkkiä hevonen rykäsee, hyppää pystyyn ja suunta on jonnekin ja lujaa. Sain hevosen pidettyä kentällä, mutta riehuminen jatkui. Kun seisoin ihan hiljaa paikallaan, hänkin seisoi. Mutta ei tarvinnut kuin niiskasta, alkoi hullu riehuminen. Enkä mahtanut mitään... Perässä menin ja tein vaan kaikkeni, ettei ukko päässy karkuun. Lopulta oli pakko suunnata takaisin talliin. Yritin saada rauhoittumaan ensin, mutta siitä ei tullu mitään. Itellä oli kädet maitohapoilla ja mieli ihan järkyttynyt moisesta käytöksestä. Nyt olemme jo saaneet apua, mutta tilanne mietityttää itseäni tosi paljon. Tämä kirjoituksesi herätti ajattelemaan, että tuona kertana olin itse aika väsynyt. Muistan kävelleeni kentälle sen enempää miettimättä mitään. Tyttäreni oli havainnut jo tiellä, että hevonen oli vähän rauhaton. Mutta mulla ei moista mielikuvaa ole. Olenkohan ollut ihan pihalla ja siksi alkoi riehumaan? Iso kiitos siis tästä näkökulmasta! Se sopisi hevoseemme enemmän kun hyvin. On myös olevinaan pomo, hyvin vahva persoona ja kiukuttelee, kun ei saa mitä haluaa. Mutta toisaalta tarvitsee jonkun pitämään huolen. Näin myös hevoslaumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka anonyymi ja kiitos kommentista!
      Nyt tulin taas vain kiireessä vilkaisemaan blogin, joten jätän kunnolla vastaamisen suosilla huomiselle.

      Poista
    2. Niin siis, aika mielenkiintoinen tapaus kyllä. Hevosesi ei siis yleensä tee tuollaista?

      Tilanteessa on saattanut olla monta muuttujaa; sinun herpaantumisesi, hevosen/sinun huono päivä, hevoselle aikaisemmin samana päivänä sattunut jotain, joka on sekoittanut sen mielenrauhaa, keli (kova tuuli kenties?) tai kaikki yllämainitut yhdessä.

      Onko sama toistunut tai onko samaa rauhattomuutta ollut tämän jälkeen?

      Onneksi sait apua, mutta ymmärrän kyllä, että tuollainen jää kummittelemaan, varsinkin jos ei ole ns. normaalia käytöstä.

      Poista
  4. Hei, anteeksi mainostus. Törmäsin blogiisi sattumalta, ja en voi olla kehumatta blogisi tekstien laadukkuutta! Pakko siis kertoa, että blogilista Omituiset otukset kaipaa juuri tämänlaisia sivuja mukaan, joten käyhän vilkaisemassa OO ja liity ihmeessä mukaan! Kyseessä siis eläinblogeja listaava sivu, ei vaadi käyttäjiltä mitään muuta kuin liittymistä aktiivisella blogillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Pitää mennä katsomaan mistä on kyse..

      Poista
  5. Jassoo minä lopetan kohta kokonaan VR:n netistä kirjoittamisen kun ei tule kommentit läpi XD, no en tiedä kirjoitinko mitään järkevää mutta pointti oli että sinun kirjoituksesi oli sitä :). Kirjoittelin siis kommentin ollessani matkalla junalla joulun viettoon, mutta ei liene tullut perille vaikka kone niin ilmoitteli.

    Ihan nyt tärkeimpänä kommentoin että minustakaan johtajuus ei tarkoita samaa kuin simputus, minusta tuntuu että ratsastuskoulussa opetetaan monesti vähän siihen suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole kyllä kommentit mulle asti saapuneet :O

      Kiitos.:)
      Joo, tuo on kyllä harmillisen totta!

      Poista
    2. Nyt muistan ehkä vähän mitä minun piti aiemmin kommentoida. Jotain tuosta, kun kerroit siitä herpaantumisesta, ettet silloin ole tietoinen aina ympäristöstäsi. Miten ollakin hevosen näkökulmasta valpas vahti, joka kyllä varoittaa, jos jotain varoitettavaa ilmenee, ilman, että viestittää valppaudellaan hevoselle, että jotain on pielessä. hmmm.. Tosi vaikea juttu.

      Poista
    3. Toi on tosihomma, tosin valppaana voi mielestäni olla myös ilman, että oma stressitaso nousee, jolloin hevosenkaan ei tarvitse stressata :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)