lauantai 29. joulukuuta 2012

Kuka osaa ratsastaa?


Miten hyvä ratsastaja määritellään? Kuka osaa ratsastaa? Kuka on hyvä ratsastaja? Kuka voi sanoa itseään ratsuttajaksi? Kuka voi sanoa olevansa hyvä ratsastaja?

Sivusimme tätä asiaa yhden ystäväni kanssa eilen ja tuon keskustelun kirvoittamana, päätin pohdiskella asiaa myös "ääneen" täällä blogin puolella.

Joten siis, miten hyvä ratsastaja määritellään- onko se joku joka osaa ratsastaa hevosta nykyään niin kovin arvostetussa kaula kaarella ns. virkkuukoukku-asennossa? Onko se henkilö, joka saa hevosen rentoutumaan? Onko se henkilö joka osaa ratsastaa monenlaisia hevosia? Vai onko se henkilö, joka jokaisen hevosen selkään mennessään pyytää asioita aina tietylla tavalla, koska niin oppikirjoissa sanotaan?
Tykkääkö se? (Neten perusilme ratsastessa ensimmäisenä vuotena..)

Jos minulta kysytään, niin perusratsastuskouluopetuksessa ei kukaan opi ratsastamaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Sinä ehkä opit tietämään mitä tarkoittavat askellajit käynti, ravi ja laukka. Tiedät mikä on voltti, mikä on koko rata leikkaa ja parhaimmassa tapauksessa tiedät, että jos hevonen (tai poni) ei tee juuri niin kuin sinä pyydät (oikein tietenkin), niin sille annetaan raippaa, että se oppisi.

Jos taas sinulla on tai on ollut oma hevonen, oletan (olen toiveikas), että silloin sinä olet oikeasti joutunut/päässyt opettelemaan tuolla tietyllä hevosella ratsastamisen. Meneekö silloin kaikki niin kuin ratsastuskoulussa opetetaan? -Ei todellakaan.
Jos opit ratsastamaan hevostasi, luultavasti kukaan muu ei osaa ratsastaa sitä niin hyvin kuin sinä. Miksi? -Koska juuri sinä tunnet sen hevosen, sinä tiedät, tai sinun pitäisi tietää, mitä sen pienetkin  merkit sinulle kertovat. Sinä tiedät kaipaako hevosesi enemmän tukea ulkoavuilta ja toimiiko se paremmin kunnon tuntumalla vai vähän löysemmällä ohjalla. Sinä tiedät onko hevosellasi tänään hyvä päivä; kannattaako tänään opetella otsa hiessä uusia liikkeitä vai mennä humputtelemaan maastoon?
Tai sinun pitäisi ainakin tietää.

Tai jos ratsastat vieraalla tai vieraammalla hevosella, kumpi on parempi, yrität väkisin tehdä jotain, vaikka näet, että hevonen vastustelee, koska niin kuuluu tehdä. Vai, kokeilet jotain muuta tapaa, josko joku muu tapa sopisikin paremmin JUURI TÄLLE hevoselle?

Miten minä siis määrittelen hyvä ratsastajan? Arvostan sellaisia henkilöitä, jotka ratsastavat jokaista hevosta yksilönä. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät pakota hevosta vaan ymmärtävät jos joku asia on hevoselle fyysisesti vaikeaa tai peräti mahdotonta. Silloin hyvä ratsastaja auttaa ja tukee hevosta ja saa sen yrittämään uudestaan. Kiittää hevosta ja antaa sille lepotaukoja. Arvostan ratsastajia, jotka eivät vain suorita jotain tehtävää vaan jotka oikeasti haluavat oppia, kuinka juurit tuota kyseistä hevosta pitää ratsastaa.

Minä en pidä minään meriittinä kisatuloksia. Valitettavasti nykypäivänä (vai aina?) kisoissa ollaan keskitytty suoritukseen väärällä tavalla. Ei ole väliä kuinka huonosti tai epäsiististi ratsastat, tärkeintä on yleensä se, että esteillä teet puhtaan ja mahdollisimman nopean radan. Tyyliluokkia ei Suomessa juuri ole ja se todella näkyy.
Koulukisoissa taas ylemmilläkin tasoilla arvostetaan showravia ja kuolaimen alla kulkemista, kun se kaula kaarella meno näyttää niiiiiin hienolta, niin kenen mielestä?
Joten, kisatuloksia en sinänsä arvosta. Tietenkin arvostan kuitenkin niitä ratsastajia, jotka hevosta kunnioittaen ja sitä kuunnellen tekevät puhtaita ja kauniita ratoja, jotka ratsastavat siististi ja eleettömästi ja joiden hevoset näyttävät tyytyväisiltä.

Tietynlainen nöyryys tulisi aina säilyttää; jokainen uusi (ja vanhakin) hevonen opettaa sinulle koko ajan uutta. Kukaan ei ole koskaan tässä lajissa täydellinen ja siinä se hienous piileekin. Aina tulee erilainen hevonen, erilainen yksilö, joka tarvitseekin aivan erilaiset tavat toimia ja keinot oppia.

Myös kehittymisen halua arvostan, jos puusilmäkin näkee, että joku henkilö x ei osaa ratsastaa ja silti hän neuvoo koko ajan muita eikä itse käy valmennuksissa, niin uskottavuus on aika nollassa. Nekin, jotka osaavat, käyvät jonkun toisen ihmisen silmän alla ratsastamassa edes silloin tällöin. Ei pidä uskotella itselleen, että osaa, kun ei oikeasti osaa. Tai vaikka osaisikin, nii ainahan voi oppia enemmän?

Menin itse tunneille uudestaan pari vuotta sitten, ensin Netellä ja myöhemmin eräälle ratsastuskoululle. Halusin ratsastaa muilla, erilaisella hevosilla. Halusin oppia enemmän, tämän lisäksi ratsastin/ratsastan muita hevosia Neten lisäksi säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt otan yksityistunteja henkilöltä, jonka opetusmetodeihin uskon ja joka osaa opettaa minulle uusia asioita. Ja joka saa minut keskittymään niihin oikeisiin asioihin, jonka tunneilla oikeasti opin aina jotain uutta jokaisella kerralla.

Mistä hyvässä ratsastuksessa on lopulta kyse? -Se ei ole rakettitiedettä. Siinä on kyse siitä, että ymmärretään hevosten yksilöllisyys ja niiden erilaiset tarpeet. Siitä, että ratsastaja on koko ajan tietoinen omasta kehostaan ja siitä mitä se tekee ja miten se toimii sekä miten kehon toiminta vaikuttaa hevoseen.
Loppupeleissä kaikki on kiinni minun mielestäni siitä, että oikeasti tiedät missä sinun raajasi menevät ja miten ne menevät. Ja siitä, että ymmärrät kun raajasi tekee jotain, niin hevonen tekee jotain. Energiaa ja sen tasoa ei pidä unohtaa, se on myös kaiken perusta.

Minä yritän oppia koko ajan lisää ja rakastan sitä. Se on sanoinkuvaattoman hienoa kun oivaltaa jotain uutta tai kun keksii sen jonkin asian, jolla joku tietty hevonen toimii.

Miten te määrittelette hyvän ratsastajan?

30 kommenttia:

  1. Hyvästä ratsastajasta on monia mielikuvia, mutta vastasit kysymykseen niin tyhjentävästi, että ei mun tarvitse sanoa mitään. Hienoa tekstiä ja allekirjoitan koko tekstin ! Hyvää uutta vuotta teille molemmille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amannda kivasta kommentista. :)
      Onnekasta uutta vuotta sinulle myös!

      Poista
  2. Näin on näreet! Aivan täysin.. Tästä voisi jatkaa vaikka miljoona eri keskustelua, mutta saatiinhan me aihetta vähän jo avattua tuolla about 6tunnin keskustelulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei taitaisi yksi päivä riittää jos tätä alkaisi tosissaan pohtimaan.. Pitäiskö kirjoittaa kirja? ;D

      Poista
    2. Kannatan kirjaa! ;)

      Mutta hyviä pohdintoja kaikenkaikkiaan.

      Poista
    3. Ottaen huomioon Suvi sun gradun kirjoituksen, niin jos sä analysoit, mä heitän kommenttia JA kirjoitan ;) haha

      Poista
    4. No mutta jos verrataan sun ja mun blogiaktiivisuutta, niin kumpi vie voiton? ;D

      Kaikki taitaa olla siitä kiinni, että mitä kirjoittaa.. :D

      ..Mutta sun kommentointi ja kirjottaminen on suotavaa! <3

      Poista
  3. Loistava teksti! Samaa mieltä kanssasi, itse en vain olisi saanut puettua kaikkia sekavia ajatuksiani sanoiksi noin hyvin :)

    Välillä sitä ratsastustunneilla käydessä ärsyttää, kun pitää pakottaa hevonen tekemään joku tehtävä, suorittamaan läpi jokin rata tai vastaavaa - oikeastaan ihan sama miltä hevonen tuntuu, kunhan se ratsastuksenopettajan mielestä näyttää menevän edes sinne päin mitä haettiin. Tällä tavalla ei voi mielestäni oppia ratsastamaan. Minulle kun olisi paljon tärkeämpää, opettavaisempaa ja palkitsevampaa, että saisin hevosen rentoutumaan ja vaikuttamaan tyytyväiseltä edes pienen hetken ajan, ei niinkään se, että tulipa nyt pahuksen upean mallinen voltti tai tulipas taas taidokkaasti pakotettua hevonen (joka ei kenties ole vielä valmis fyysisesti tai henkisesti tekemään ko. asiaa tai ei kenties vain ymmärrä epäselviä apujani) kovin ottein tekemään jotakin... Hyvä ratsastaja saa toki hevosenkin ylittämään itsensä tukemalla ja kannustamalla hevosta, mutta kyllä ratsastustunneilla on kyse jostain ihan muusta... Tunneilla keskitytään valitettavan usein, ei aina ja kaikilla talleilla, ihan vääriin asioihin. Eipä siis ole ihme, että ratsastajille syntyy ihan vääriä mielikuvia siitä, mitä on hyvä ratsastustaito, kun alkeiskurssilta asti on taottu päähän ratsastuksen kannalta "tärkeitä" asioita (esim. "anna sille raippaa, jos se temppuilee"...) ja ihailtu "taitavia" ja "kokeneita" ratsastajia, jotka saavat hevoset kulkemaan "muodossa"... Aika surullista oikeastaan, näistä ratsastajista kun sitten tulee mahdollisesti tulevia hevosenomistajia ja ratsastuksenohjaajia ja kilparatsastajia, jotka uskovat tietävänsä millaista on hyvä ratsastus ja levittävät taas tätä ilosanomaa eteenpäin... Monet ihmiset vain taitavat luonnostaan olla niin suorituskeskeisiä ja kilpailuhenkisiä, että jää harrastamisen ilo, hevosen hyvinvointi, rentous, tyytyväisyys ym. ihan toiselle sijalle? Jotta oikeasti hyvien ratsastajien määrä lisääntyisi, vaadittaisiin jonkinlaista ratsastuskulttuurin muutosta.

    VastaaPoista
  4. Hyvä teksti ja suurimmilta osin olen itsekkin samoilla linjoilla :) Toisaalta en voi olla samaa mieltä ton ratsastuskoulu-yleistyksen kanssa, koska olen itse ratsastanut iät ratsastuskoulussa ja oppinut sielläkin paljon. Lisäksi olen kolunnut suunnilleen kaikki espoon ja kirkkonummen ratsastuskoulut, joten uskallan siksi olla erimieltä.

    On toki ratsastuskouluja, joissa keskitytään siihen että hepat menee uraa ja kaikki pysyy samassa askellajissa ja suorittaa samaa tehtävää jotenkuten. Toisinaan se on jo oppilaista kiinni, kaikkia ei kiinnosta kehittyä ratsastajana, he haluavat ravailla puolipitkillä ohjilla uraa pitkin ja ovat tyytyväisiä kun heppakin tekee niin. Mutta jos oikeasti haluaa kehittyä ratsastajana niin suurimmassa osassa ratsastuskouluissa on se mahdollisuus.

    Itsekkin pyrin oppimaan kokoajan lisää ja ne ahaa-elämykset ovatkin tässä lajissa parasta antia, mutta uskon että tärkeämpää on oma asenne ja halu oppia, kuin se että missä sitä oppia saa. Monella on myös sellainen virheellinen käsitys, että ratsastuskoulussa hevoset vaihtelevat joka tunti. Tämä on mielestäni vähän hassua, koska itse olen aina ratsastanut paljon samoilla hevosilla vaikka tunneilla olenkin käynyt. Toki väliin on saattanut tulla yksi tai kaksikin kertaa eri hevosella, mutta pääasiassa mulla on ollut selkeitä kausia, joiden aikana olen ratsastanut vain yhdellä hevosella. Jolloin olen tullut aika hyväksi ratsastamaan juuri sitä yhtä hevosta.

    Totta tietenkin sekin, ettei ratsastuskoulussa samallalailla voi päättää, että tänään mennään maastoon kun hepalla ei ole niin hyvä päivä. Mutta itse olen kyllä yleensä ratsastuskoulussakin saanut ratsastaa varsin tyytyväisiä hevosia. Ehkäpä mun pitäisi kirjottaa tästä omaan blogiin joku postaus kun vallan innostuin tänne avautumaan:D Mutta kuten aloitin, hyvä teksti ja pitkälti olenkin kanssasi samaa mieltä asioista. Mielenkiintoinen aihe, josta tosiaan varmaan riittäisi ihan kirjankin kirjoittamiseen asti (muutaman jatko-osan kera).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joanna kommentista ja olet oikeassa siinä, että varmasti on ratsastuskouluja, joissa oikeasti oppii. Ja hyvä niin. :)

      Kuitenkin on (liian) paljon myös niitä, joissa asiat eivät ole näin hyvin. Ja ainahan hevosen selässä oppii jotain, oli paikka mikä hyvänsä, jos sinulla on halua oppia.

      ..Pitääkin käydä tutkimassa blogiasi! :)

      Poista
  5. Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe, mutta kuten joku jo sanoi, taisit jo ilmaista kaiken tärkeimmän :).

    Hyvä ratsastaja on äärimmäisen vaikea käsite. Onko "oikeasti" huippuhyvä tai onko tasoonsa nähden tai kokemukseensa nähden hyvä. Hyvästä ratsastajasa tulee mieleen kilparatsastajat, jotka kilpailevat hevosilla, joita eivät välttämättä sen paremmin tunne ja yltävät niihin huippusuorituksiin -oletettavasti he osaavat lukea hevosta ja mukauttaa ratsastuksensa juuri hevoselle sopivaksi.

    Hyvän ratsastajan ideaali olisi mielestäni ihminen, joka saa hevosen luottamuksen, ja saa sen rentoutumaan eikä vaadi enempää kuin hevonen pystyy (uskaltaa vaikka vaan kevennellä, jos hevonen ei kulje oikeinpäin harjoitusravi-vääntöä varten). Ja se, että voiko hevosen luottamuksen saavuttaa ilman että tuntee hevosen hyvin (johon sinäkin viittasit), ja ennenkaikkea viettää sen kanssa paljon aikaa. Ilmeisesti voi, jollain tasolla ainakin. Mutta olen nyt tuoreena hevosenomistajana huomannut tuon yhteisen ajan merkityksen -mitä enemmän, sitä läheisempi on.

    Ja olen nyt ensimmäistä kertaa päässyt myös kokemaan sen, että (uskallankohan sanoa tätä ees ääneen), että minä osaan käsitellä hevostani parhaiten. (olkoonkin se täynnä rävellystä välillä ja olkoonkin ettei harrasteta upeaa kouluratsastusta perinteiseen tyyliin ja olkoonkin, että myös epäonnistumisia tulee)

    Olen kahta ihmistä yrittänyt opettaa minulle hoito-avuksi ja vaikka heilläkin on ollut onnistumisia ja mennyt kohtuu hyvin, etenkin toisella on alkanut ihan kivasti sävelet löytyä silloin kun olen itse läsnä, niin ei hyö vaan pysty hyppäämään kaiken sen vaivan ja työn yli joka me on hevoseni kanssa tehty, ei puhettakaan että tekisivät samoja asioita yhdessä.

    Joskus puhutaan siitä, että hyvin koulutettu hevonen on semmoinen joka toimii jokaisen ihmisen kanssa. Yksi ystävä oli tässä kerran katsomassa meidän perustyöskentelyä ja kaikki sujui silloin kuin tanssi, hevonen vastasi täsmällisesti jokaiseen pyyntööni, mielentila oli luottavainen ja keskittynyt. Jompikumpi meistä sanoi että se on "hyvin koulutettu hevonen" -no, mutta kun ihminen narunpäässä vaihtuu, ei se enää olekaan niin "hyvin koulutettu". Onko kyseessä siis "hyvin koulutettu hevonen" vai "hyvä ratsastaja"/"käsittelijä"? Vai hyvä yhteistyö tai ymmärrys ei niin osaavan hevosen, eikä niin osaavan käsittelijän välillä?

    Ai apua kun minulla lähtee rönsyilemään nämä ajatukset. Mutta ota se kohteliaisuutena. Tekstisi herättävät aina niin paljon ajatuksia ja samaistumisen iloa myöskin.

    Sinulla on myös todellinen rikkaus että pääset ja on aikaa käsitellä myös muita kuin omaa hevosta. Minä en ole aikoihin koskenut muihin hevosiin, mitähän mahtaisi käydä ;). Siinä arjessa kun korostuu juuri ne jutut jotka toimii oman hevosen kanssa, osaisiko sitä sitten mukautua siihen, että toinen hevonen ei olekaan tuttu, pitäisi palata ikäänkuin lähtöruutuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa pohdintaa, me taidetaan ajatella samalla päällä :D

      No nyt en ole kyllä juurikaan muihin koskenut, siksi alkaakin olla aika palava halu tehdä töitä muiden hevosten kanssa. Tuntuu, että jotenkin taantuu, kun ei pääse vieraiden hevosten kanssa touhuamaan ja oman kanssa on aina eri.

      Poista
    2. Vai samalla päällä ;) otan tuon kohteliaisuutena tähän suuntaan :).

      Et kyllä varmasti yhtäkkiä taannu yhtään mihinkään ;).

      Oli muuten hurja lukea miten Nette on ollut niin "villinä" että on etuset halkoneet ilmaa ja noussut pystyyn. olette kyllä pitkän tien ydessä edenneet.

      Poista
    3. Vai samalla päällä ;) otan tuon kohteliaisuutena tähän suuntaan :).

      Et kyllä varmasti yhtäkkiä taannu yhtään mihinkään ;).

      Oli muuten hurja lukea miten Nette on ollut niin "villinä" että on etuset halkoneet ilmaa ja noussut pystyyn. olette kyllä pitkän tien ydessä edenneet.

      Poista
    4. :D

      Aika on hassu, kun se kultaa muistot. Pitäisi ehkä hieman päivittää tuota Neten omaa sivua, kun se on suurimmaksi osaksi kirjoitettu joskus kun ongelmia vielä oli.. :)
      Nykyään, mulla on sellanen solmuun laitettava possu <3

      Poista
    5. Niin ja vielä pakko lisätä, että pitkä ja kivinen tie ollaan kuljettu. Lukemattomia unettomia öitä ja uskon loppumista omiin taitoihin, siitä on meidän matka tehty. Kaikki on ollut kuitenkin vaivan arvoista ja vielä on pitkä matka edessä, onneksi. :]

      Poista
    6. Uskon sen että tie on ollut kivinen. Hienoa kuulla, että lopputulos uskon loppumisesta voi johtaa johonkin näin hyvään :). Meillä sujuu hyvin mutta olen niin herkkä stressaamaan, että joskus vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä, tai ne omat virheet.

      Poista
    7. Pitää aina muistaa olla itselleen armollinen :)

      Ja ihmismieli on jännä, kaikki nuo uskonloppumiset ja epävarmuudet ovat Neten kanssa jo taakse jäänyttä elämää, eikä niitä tule edes muisteltua juurikaan.

      Itsestäkin tuntuu hassulta nykyään yrittää selittää jollekin, kuinka vaikea hevonen minulla on, se kun on nykyään niin rauhallinen :D

      Poista
  6. Ihan suoraan en allekirjoita että "omistaja osaa ratsastaa omallaan parhaiten". Tietysti olisi hienoa että asia olisi näin :) Toki omistaja varmasti tuntee hevosensa parhaiten, välttämättä ei kuitenkaan osaa tehdä selästäkäsin asioita oikein, vaikka teoriassa tietäisikin, ja vaikka haluaisikin vain hevosen parasta.
    Muutoin olen täysin samaa mieltä. Jos työnteko on hevoselle mieleistä, sen halu oppia kasvaa ja se pysyy fyysisesti kunnossa niin se on varmasti tärkeintä. Ei se, mitä muulle maailmalle esitetään.
    Ja periaatteessa kukaan ei koskaan opi ratsastamaan täydellisesti, sehän tässä lajissa on hienointa että vaikka valmentautuu kaksi kertaa viikossa niin vielä kymmenien vuosienkin päästä on opittavaa.

    Hyvää uutta vuotta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on totta, siinä mennään taas jo vielä seuraavalle tasolle tässä pohdinnassa, kun aletaan miettiä ratsastajan mekaanisia taitoja, eli sitä miten sitä sitten konkreettisesti ratsastetaan hyvin. En sivunnut tekstissä sitä sen enempää, koska tekstistä olisi tullut romaani. :)

      Ja nimenomaan, tämä on laji, jossa kukaan ei ole koskaan täydellinen. Mainio laji kaikenkaikkiaan.

      Samoin sinulle onnea uuteen vuoteen!

      Poista
  7. Täysin samaa mieltä! Onneksi meidän ratsastuskoulussa opetetaan ratsastamaan istunnalla. Se on kaikkein hevosystävällisin keino. Ei potkita jaloilla eikä kiskota ohjista vaan ratsastajat opettelevat hallitsemaan omaa kehoaan ja näin ollen saavat hevosenkin rentoutumaan.

    Nykyisen vuokrahevoseni kanssa olen oppinut, että hevosen tyytyväisyys ja rentous on todella tärkeitä. Muuten ratsastuksesta ei tule yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että olet löytänyt ratsastuskoulun, jossa keskitytään oikeisiin asioihin. :)

      Ja aivan niinhän se menee.

      Poista
  8. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Itse olen ratsastuksen alkeet saanut ratsastuskoulussa, mutta suurimman osan elämästäni olen ollut ravihevosien kanssa tekemisissä. Koen että ratsastustaitoni on nimenomaan hevosen lukemista, sen vuoksi olen paljon kiivennyt nuorten hevosten selkään ensimmäisenä. Mielestäni silloin ratsastaja on hyvä, jos se saa hevosen rentoutumaan ilman sen kummempia kommervinkkejä.

    Osaan toki perus kouluratsastuskiemurat ja alkuaikoina tuli kisattua melko tiuhaan myös estepuolella ja käytyä valmennuksissa sen saralta. Mutta enää en ole tehtyt kumpaakaan moniin moniin vuosiin millään hevosella, koska nykyiset hevoseni ja edelliset hevoseni ovat olleet entisiä ravihevosia. En myöskään koe, että tarvitsen mitään sen ihmeellisempiä oppeja, pelkästään "perus"oppeja. En todellakaan usko siihen, että ratsastajan paremmuutta lasketaan siten, kuka hyppää korkeampia esteitä, tai kuka tekee puhtaamman pohkeenväistön. Hyvä ratsastaja voi siis olla sellainen, joka ei ole ikinä tehtyt avoväistöä. Ei kiemuroiden osaaminen ole mikään mittari.

    Itse koen osaavani ratsastaa, en kuitenkaan sillä tasolla, että voisin lähteä sillä kerskumaan millään tavalla. Liikutan hevostani miltei poikkeuksetta maastoilemalla ja nautin hevoseni kanssa siitä. Emme kumpikaan kaipaa sen kummempia kiemuroita, rentoutta vain :)

    VastaaPoista
  9. "Yhteiskunnan sivistyksen tason näkee siitä, kuinka sen eläimiä kohdellaan."

    Niin tai, miten ylipäätään heikompia kohdellaan. Tarkoitan siis myös ihmisiä, jotka eivät kykene syystä tai toisesta tilanteeseensa vaikuttamaan.

    Tämä ei liittynyt nyt mitenkään tähän postaukseen, mutta sanoinpahan vain. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin ja tärkeä asia, oli tekstiin liittyvää tai ei. :)

      Poista
  10. Ah ihana aihe :)

    Itse olen aikalailla samoilla linjoilla. Hyvä ratsastaja osaa kunnella hevosta, jolla ratsataa, vaikka se ei välttämättä alkaisi sujumaan kuin tanssi ensi ratsastuksesta. Mielestäi hevosen luottamus on voitettava, että se voi tehdä parhaansa ratsastajan kanssa. Ajattelen, että ratsastaja ohjaa, tukee ja kannustaa hevosta kulkemaan oikein sekä rennosti ja edistää hevosen kehitystä sen omien kykyjen ja taitojen vaatmissa rajoissa. Mielestäni hyvä ratsastaja osaa olla myös häiritsemättä hevosta sen työskennellessä oikein. Arvostan itse ratsastajan taitoja ottaa haltuun hevonen, niin että se haluaa työskennellä ratsastajan kanssa ja pystyy kulkemaan rennosti. Mielestäni on ihan toisarvoista osata kaikki kiemurakivot, väistöt ja niiden nimet, jos ei tiedä miten hevoselta sitä pyytää. Ratsastaja, joka haluaa kuunnella ja opettaa hevosta on minun mielestäni hyvä ratsastaja. Ratsukon taidot kehittyvät joka kerta paremmiksi, jos vain antaa aikaa ja jaksaa kuunnella, mitä hvonen kertoo. Lopulta boonuksena voi saada loistavia kisatuloksia ilman pakkokeinoja.

    Itselläni on oman hevosen lisäksi yksi vakituinen projekti ja nyt vuoden vaihteessa tuli yksi lisää. On ihanaa saada kokemuksia erirotuisista ja eri lähtökohdista tulevilta hevosilta. Olen oppinut niin paljon hevosista tekemällä niiden kanssa yhdessä. Välillä sitä miettii, että mitä järkä tässä on ja sitten tapahtuu jotain odottamattoman ihanaa. Ja jaksaa taas jatkaa :)))) Tämä hevostelu tuo esiin kaikki tunteiden kirjot ja varmasti sen takia onnistumiset ovat sitäkin makeampia. Tässä voi oppia jotain ihan itsestääänkin, eikä vain hevosista.

    Ratsatuskouluista sen verran, että pahimpia ovat kaupallisiin tunteihin sortuvat koulut, joissa tunneilla on paljon oppilaita. Sen takia kaikkien tarvitsee ehtiä tehdä ko. tunnin aiheet ja hevosen mielentilaa tai kykyä ei otata huomioon, koska asiakkaan tulee voida laukata, tehdä pohkeen väistö, tms, koska kaikki muutkin ovat niin ehtineet tehdä. Rahoille tarvitaan vastinetta... Itselläni ollut juurikin kokemusta siitä, että pitää esim. laukata, vaikka hevonen ei ole edes asennossa, josta se voisi laukan nostaa. Siitä sitten hirveä pukki tai paniikkikipitystä ja raippaa perään. EI KIITOS! Laukkaan mielummin vaikka vuoden kuluttu ensimmäisestä tunnista, kunhan liike lähtee rennosta ja tasapainoisesta hevosesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mainio kommentti, ei mitään lisättävää/pois otettavaa! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)