maanantai 3. joulukuuta 2012

Paluu edelliseen postaukseen ja muuta mukavaa

Pakko vielä muutaman asian verran palata edelliseen postaukseen, jotka unohdin. Nimittäin siis hevosten yksilöllisyys ja opittu avuttomuus.

Ensinnäkin opittu avuttomuus, jonka eläinten kouluttaja Jaana Pohjola kuvailee blogissaan näin: "
Opittu avuttomuus on tila, johon eläin vaipuu, kun se ei voi kontrolloida tai ennustaa sitä mitä sille tapahtuu. Hevonen toisin sanoen luovuttaa, koska se ei tiedä mitään keinoa, jolla se saisi epämiellyttävät avut tai pahimmassa tapauksessa rankaisut loppumaan. Opittu avuttomuus on melko vähän tutkittu alue hevosmaailmassa. Rotilla ja koirilla sen on havaittu aiheuttavan masentuneisuutta, kyvyttömyyttä tuntea nautintoa sekä muita kognitiivisia puutteita. Eläimiä kuolee opittuun avuttomuuteen.
Ratsastus ja hevosen kouluttaminen perustuu pitkälti negatiivisen vahvisteen käyttöön. Negatiivisen vahvisteen teho perustuu siihen, että silloin kun eläin tekee halutun asian, paine poistuu. Ei ole mahdollista pidättää ja ratsastaa eteen samanaikaisesti ilman että toisen tai molempien apujen merkitys kärsisi (=overshadowing).
Harmittavan usein kouluttajat eivät ymmärrä negatiiviseen vahvisteen vahvisteominaisuutta tai eivät käytä sitä. Toisin sanoen paineen tulee poistua, ja oikealla hetkellä. Jos apu jää päälle, hevonen ensin siedättyy siihen pikku hiljaa, kun apu ei tarkoitakaan mitään. Myöskään ei tarkoita mitään sattumanvaraisesti hevoselle tarjoillut puristamiset, pidätteet, potkut tai raipaniskut."

Tuo Montyn ainakin videolla nähtävä paine, joka jäi vaan päälle (ensimmäisen video, voi aiheuttaa juuri tätä)

Toinen asia on hevosten yksilöllisyys, joka on toisaalta hyvin linkittynyt tuohon yllä mainittuun opittuun avuttomuuteen. Jotkut hevoset kestävät enemmän kuin toiset, jotkut hevoset saadaan toimimaan oikeinkin hyvin noilla metodeilla. Toisilla se ei toimi niin hyvin ja pitäisi käyttää erilaisia keinoja, pehmeämpiä.

Jotenkin tuntuu, että varsinkin näissä show-tilanteissa unohdetaan se hevosten yksilöllisyys. Jokainen hevonen on erilainen, jokainen reagoi paineeseen ja ärsykkeisiin hieman eri tavoin. Toiset ottavat luonnostaan herkästä jalat alleen, toiset tutkivat uteliaana kaikki vieraatkin asiat.
Nämä yksilölliset erot tulisi aina ottaa huomioon, kun hevosta koulutetaan johonkin. Minkälainen menneisyys hevosella on? Miten se reagoi paineeseeen? Onko se utelias vai vähän varovaisempi? Jos se pelkää jotain, niin miksi se pelk'ää sitä? Onko sitä sattunut joskus? Onko se oppinut, että tekemällä tietyn asian pääsee tietystä tilanteesta pois?
Niin paljon kysymyksiä, joihin ei kaikkiin millään voida saada vastauksia 15 minuutissa. Ei varsinkaan silloin, kun koulutusta vain suoritetaan eikä hevosen oikealle kuuntelemiselle jätetä yhtään tilaa.

No joo, olisikohan tämä paasaus nyt tässä ja  asia loppuunkäsitelty, ainakin hetkeksi.

Koska siis olen ollut ihan fiiliksissä, kun on tullut lunta ja pakkasta. Kävin viikonloppuna maastoilemassa enkä voinut lopettaa hymyilemistä ja hehkuttamista ollenkaan. Nettekin tuntui olevan ihan täpinöissään lumesta, tosin se ahmatti yritti pellolla edelleen hamuilla niitä jäätyneitä ruohonkorsia. Kyllähän ne nyt on tosiaan on vielä ihan syötäviä tietenkin!

Ollut taas ihan kamala hässäkkä ja tuntuu, että ei meinaa oikein löytyä energiaa kaiken tekemiseen. Tuo lumi kyllä pelasti tilanteen, on ihan erilainen ympäristö kun kaikki on valkoista, niin kivaa.
Uusi työpaikka vie tietenkin aika paljon myös energiaa, mutta eiköhän tämä tästä kohta rauhoitu.

Mitään sen kummempaa ei meidän elämäss ole tapahtunut, joten on nuo päivitykset Netestä olleet hieman jäissä. Ollaan maastoiltu paljon yksin ja yhdessä, yleensä Nette on toiminut hienosti. Tuulisina päivinä neiti täysiverinen onkin sitten maata kiertävällä, mutta sen kanssa eletään. Ei käy ainakaan aika pitkäksi sen kanssa ja jalat pysyy tukevasti maan pinnalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)