perjantai 7. joulukuuta 2012

Vuosi 2012 tiivistettynä


Päätin käydä läpi tämän vuoden highlightit. Vuosi on tuonut tullessaan vaikka ja mitä ja ajattelin, että kirjoitan tähän nyt niitä hetkiä, jotka parhaiten ovat jääneet mieleen.
Jos mennään reilusti aikajärjestyksessä.

Vaikka alkuvuosi oli yhtä vuoristorataa, niin parhaita hetkiä olivat peltorallit Neten kanssa ja esteiden hyppely side-pulleilla. Tässä vaiheessa meillä alkoi homma jo pelittää ihan oksti ja olin alkanut tosissani salaa haaveilla, että neiti täysiverinen olisi joskus minun.




Koska Senni oli tuolloin vielä kuvioissa mukana, ei vammoiltakaan vältytty. Tässä yhdet mustelmat erään putoamisen jälkeen. Senni murensi itseluottamukseni välillä nollaan, mutta yhtäkään hetkeä tuon ponin kanssa en vaihtaisi pois. Vaikeimmat opettavat aina eniten.


Myös Louna oli vielä tässä vaiheessa mukana kuvioissa, Nätti kuin nappi, mutta joku piru sen hevosen sisällä elää..


Keväällä, tarkalleen ottaen huhtikuussa, minusta tuli pitkällisten neuvottelujen jälkeen hevosen omistaja. Kaksi vuotta kului ilman omaa hevosta, kaksi vuotta vietettynä Neten kanssa ja koko loppuelämä edessä. Ehkä siis vuoden paras tapahtuma,kun siitä tuli minun ikioma.


Toukokuussa muutettiin sitten yhdessä uuteen tallipaikkaan, Netestä tuli aikuinen, kun se muutti ekan kerran ilman äitiä. Traikkuun menoa reenailtiin muutamia viikkoja, lopulta domon avustuksella lähdettiin uuteen kotiin.
Väsynyt matkailija

Hyvin kotiuduttiin, Ruoka hevosen tiellä pitää.


Sennin lapsella Sissilläkin koitti aikuistumisen ajat, kun Sissi tuli opetukseen minulle kesäksi. Ihana Sissi, joka lähti niin isona ponina takaisin kotiin. (Sissistä tulossa vielä postaus, kunhan saan ratsastuskuvia itselleni)


Kesä mentiinkin sitten Neten kenkien kanssa taistellessa ja satulaa odottaessa. Lopulta sekin päivä koitti, kun bascule postiluukusta kolahti (melkein ainakin).



Sovituskuvaa Vanhalaan
Kesällä elämääni ilostutti myös suomenhevosruuna Ilo, jonka kanssa tehtiin jokunen aika hommia, ennen kuin Ilo muutti omistajineen uuteen kotiin.


Kesällä otettiin myös enemmän kuin kerran aivan ihania valokuvia, joista kiitos kuuluu maailman parhaalle kuvaajalle ja tallinpitäjälle.



Koko vuotta on tietenkin värittänyt myös jäätävä graduahdistus, joka on varmasti välittynyt myös teille lukijoille enemmän kuin kerran. Hyviä uutisia, se on nyt VALMIS ja menee kirkkaasti läpi.

Vuoteen mahtui vielä viime metreillä myös uusi työpaikka, joka on sekoittanut pakkaa entisestään. Olen niiden ylimääräisten tuntien peräänkin huudellut täällä enemmän kuin kerran.

Hevoskursseillakin tuli käytyä moneen otteeseen, jotkut onnistuneempia kuin toiset. Tärkeintä on kuitenkin se, että oma ajatusmaailmaani on selkeämpi kuin ennen ja tiedän mitä minä hevosten kanssa haluan tehdä ja miten noihin tavoitteisiin päästään. Onneksi tässä emme koskaan ole täydellisiä ja hevonen opettaa niin paljon, kuin ihminen vain jaksaa kuunnella. Tämä polku vie meitä yhdessä, peräänkuulutan edelleen matkan tärkeyttä, en päämäärän.


Aikamoinen vuosi siis takana! Ja olen kiitollinen joka ikisestä hetkestä.
Ei mikään ihme, että välillä on hirvittänyt tämä elämisen tahti. Muutoksen tuulet ovat kyllä tänä vuonna puhaltaneet oikein urakalla. Syksy on ollut vieraiden hevosten kannalta rauhallisempaa, mutta nyt kun muistelin kulunutta vuotta ja kaikkia niitä ihania hevosystäviä, joihin olen saanut tänä vuonna tutustua, mieleeni hiipii palava halu taas työskennellä muidenkin hevosten kanssa. Jospa taas keväällä olisi aikaa (ja ehjä jalka), jotta voisi etsiä uusia haasteita hevosista, joilla on vielä ihmisten kanssa jonkinlaisia ongelmia?

Tämän muistelon loppuun vielä aivan huikea video, jonka linkitin kuluneella viikolla myös facebookissa. Ajattelemisen aihetta itse kullekin oletan.
Jostain syystä tämä ei taas löydä videota, no käykää katsomassa TÄSTÄ linkistä. Lupaan, että se on sen arvoista.

6 kommenttia:

  1. Postaus vei tosiaan aika pitkän henkisen matkan :). Ja sen kruunasi tuo linkittämäsi video, minua palelsi jo koneelle istuessani mutta palelu muuttui huimiksi kylmiksi väreiksi tuota videota katsoessani.

    Ja vielä erikseen onnittelut gradun valmistumisesta! Minulla se on vielä edessä, tuska jatkukoon vielä pari kolme kuukautta..

    Varmasti löydät hevosia joilla on ihmisten kanssa ongelmia, kyllä ne tietyt hevoset aina jotenkin etsiytyvät luoksesi. Kun vielä olisivat varustettuina ihmisillä jotka apua haluavat hakea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Minullakin tuli videosta kylmät väreet, se iski kyllä suoraan sydämeen.

      Kiitos! :) Kunhan se on kansissa, niin voin hengähtää lopullisesti. Tsemppiä!! Tiedän todella sen tuskan..

      Niin, toivossa on hyvä elää, että niitä "ongelmahevosia" (ja ymmärtäviä ihmisiä) tupsahtaisi jostain nenän eteen. :)

      Poista
    2. Miten teillä muuten menee nyt siis sen basculen kanssa? Ymmärsin että se ei sopinutkaan kuin nenä päähän sitten loppujenlopuksi, vai käsitinkö väärin?

      Poista
    3. Bascule on hyvä, meillä oli lähinnä ongelmia liian pitkän satulavyön kanssa. En siis saanut vyötä tarpeeksi kireälle ja ilmeisesti tästä syystä satula valui hieman eteenpäin. En ole siis huomannut tätä tuon uuden vyön kanssa, vaikka olenkin käyttänyt sitä ehkä kolme kertaa :P

      Nyt on lyhyempi vyö hommattu, mutta tein nyt päätöksen, että koitan mennä talven lampaankarvalla. Jospa saisi taas tasapainoa parannettua vielä hieman pidemmälle.. :)

      Mutta meille toistaiseksi tosiaan paras satula, sopivan kokoinen Neten selkään ja hyvä myös minulle. Tai siltä on ainakin tuntunut, lisäksi Nette kulkee sen kanssa hyvin.

      Poista
    4. Hyvä että se on hyvä!

      Lampaankarva on ihanan lämmin :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)