sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Meidän viikko


Skarppina kuin porkkana
Pitkästä aikaa vähän tällaista normaalimpaa postausta ja vähän päivitystä siihen miten Netellä menee.

Alkuviikko
meni vähän piloille tallilla käymisen suhteen, kun autoni alkoi jälleen kerran reistailla. Maanantai ja tiistai olivat siis tallivapaita päiviä.

Keskiviikkona
meillä piti olla Neten ja muutamaan muun hevosen kengitys aamulla, monien mutkien kautta se meni sitten kiville. Koska olin kuitenkin jo aamulla tallilla, niin päätin lenkittää Neten samalla, ettei tarvitsisi kahta kertaa tallille ajaa saman päivän aikana. Ja koska meillä oli edelleen tilsaongelma ilman tilsakumeja, niin lähdettiin sitten molemmat jalkaisin.

Se reissu ei mennyt ihan kuin heppakirjoissa; tai no ensimmäiset sata metriä meni ihan hyvin. Kun pääsimme metsätielle, niin läheisen talon pihassa, joku liikutti jotakin ja siitä se ajatus Neten päässä sitten lähti. Meinaan se joka siellä liikkui oli ilmiselvä hevosensyöjä ja se aikoi hyökätä kimppuumme ikävästi takaapäin.
"Ny se tappaja tulee tuolta!!!"
Meidän reissu meni siis siihen, että ympärilläni pyöri häntä tötteröllä juokseva hevonen, joka päästeli kauheita pörähdyksiä aina, kun se muisti vetää henkeä. Eipä auttanut taas minkäänlainen rauhallisuus ja rauhoittelu, sama meno jatkui koko meno matkan.
Ja tuollaki on joku!
Lopulta, kun käännyttiin takaisin Nette sai kävellä takanani polulla. Hetkisen mietin oliko järkevää asettaa hieman kierroksilla käyvä poniini suoraan selkäni taakse. Yhden kerran se kopsautti minua vähän kantapäähän, mutta muuten se pysyi hyvin selän takana. Todella valppaana tietenkin ja vähän hiiviskellen, mutta nätisti perässä kulkien kuitenkin.

Torstaina olikin sitten kengityspäivä ja myös ratsastustunti. Olen kyllä ollut tunnilla muillakin viikoilla, mutta jotenkin on nyt ollut todella työn ja tuskan takana näppäimistöön tarttuminen ja kuulumisten kirjoittaminen. Joka tapauksessa, viime tunnilla minulla oli lainaratsu Neten tilsaongelman takia, torstaina menin Netellä, vaikka kengitys hoidettiinkin vasta tunnin jälkeen. Kunnon tilsoja ei kuitenkaan onneksi pääsyt syntymään.

Neptunus oli aivan mainio tuntilainen, olen ratsastanut nyt jo muutaman kuukauden pelkällä lampaankarvalla ilman jalustimia (satulaa käytetty maksimissaan kolme kertaa) tuon jalan takia ja sen takia, kun halusin parantaa hieman tasapainoani.
Tunnilla keskityttiin taas siihen oikeaan istuntaan, perisyntini ovat ulsopäin kääntyvät varpaat ja oikeastaan koko jalka. Tämän kanssa on tehty töitä nyt jo jokunen hetki ja parannusta on tapahtunut, mutta edelleen ne varpaat meinaa todella hanakasti työntyä ulospäin. Alaselän notko loistaa nyt jo osan ajasta poissaolollaan, mutta vielä on paljon tekemistä. Toissa tunnilla tehtiin myös huomio, että ulkokäteni seikkailee välillä vähän jossain muualla kuin missä sen pitäisi. Puuh, pääsisipä tunneille monta kertaa viikossa!

Istuntani lisäksi keskityttiin taas Neten eteenpäinpyrkimykseen ja se onkin petrannut siinä jo jonkin verran. Ravit nousivat ihan oksti molempiin suuntiin ja hyviäkin pätkiä oli mukana. Huomaa kyllä kuinka pienessä ajassa jo hevonen on muuttunut kentällä parempaan suuntaan, kun asiaan on oikein keskittynyt, vaikka emme kentän pohjaa olekaan juuri kuluttaneet kuin tunneilla. Tästä huolimatta vielä on tässäkin paljon tekemistä, mutta niinhän sen kuuluu ollakin.

Tunnin jälkeen saatiin sitten vihdoista viimein neidille ne tilsagummit. Laitettiin nyt joka jalkaan ja toivotaan, että tilsat pysyy poissa. Kengitys meni ehkä parhaiten ikinä. Syitä voi olla monia, tunti takana, jo tutumpi kengittäjä, rauhallinen ja tuttu talli, PORKKANAT JA LEIPÄ. Joo, hevoseni on suhteellisen ahne. Luojalle kiitos siitä.
Apulaismauseri
Perjantaina oli taas tallivapaa päivä, kun piti ehtiä postiin ja kauppaan. Sain postin kautta oman joululahjani eli Mountain Horsen pitkän talvitakin, jossa on takana sellainen "levennys"-homma, että sillä on helppo ratsastaa eikä reidet jäädy.

Tämä takki pääsi kokeiluun heti lauantaina, oli todella hieno ilma; aurinko miltie paistoi ja pakkasta oli vain muutama aste. Kokeilin ensimmäisen kerran Netellä LG:tä, jotka ihana Bessie lähetti meille kokeiltavaksi.
Energisen näköinen lenkillelähtijä
Nette sai siis lampaankarvsan selkäänsä ja LG:t päähänsä ja sitten mentiin. Rauhallinen käynti-/hölkkämaasto (okei, kerran laukattiin) ja hyvin meni. Pitää kokeilla vielä muutaman kerran uudelleen maastossa ja kentällä, niin saan tehtyä kunnon analyysin ja Bessie saa kuolaimettomansa takaisin. Ja minä ostan omat jos ne ovat hyvät!
Lenkillä
Lenkkimaisemaa lauantailta
Tänään laitettiin sitten satula selkään ja lähdettiin tuolle samalle lenkille, jolla käytiin eilenkin. Satula siksi, että oli tarkoitus mennä vähän lujempaa ja ajattelin, että on kivempaa kun pysyy itsekin vauhdissa mukana.
Lenkki meni hyvin, ravailtiin suurin osa matkaa ja käytiin erään pellon reunalla kääntymässä. Kotiinpäin laukattaessa Nette päättikin, että nyt mennään vähän lujempaa ja lopulta oli pakko hidastaa sen vauhtia kääntämällä se umpihankeen. Oli aika mielenkiintoisen tuntuinen laukka, kun hevonen pomppii yli polveen asti olevassa hangessa. Kuten arvata saatta, vauhti hidastui nopeasti ja umpihangesta lanatulle alueelle rämpiminen ei ollutkaan niin sukkelaa. Joutui neiti hevoinen nostelemaan jalkojaan oikein kunnolla. Paluumatkalla ravailtiin vielä jonkin verran ja Nette sai mennä pitkällä ohjalla oikeastaan koko lenkin.

Tällainen viikko meillä, ei siis mitään ihmeellistä. Ensi viikolla olisikin sitten taas tunti ja sitten menen moikkaamaan Izbiliyaa, rinsessa on kuulemma taas sikaillut.

Ainiin, ja tämän näköistä on maastossa, jos lähden sinne Neten kanssa töiden jälkeen. Toim. huom. Nette on kuvassa keskellä. (Niin missä?!)
Tämän näköisiä kuvia tulee, kun viikolla käy maastossa.

13 kommenttia:

  1. Hihii, viimeinen kuva on niin peruskamaa meikäläisen kamerassa -ollut jo loppuvuoden ja sama jatkuu. Maneesissa ei yhtään sen parempaa -just ja just erottuu videolta hevonen, kuvista tulee vähintäänkin huonoja tai niitä on mahdotonta saada olemaan tärähtämättä.

    Pidä LG:t niin kauan kuin vaan haluat testailla, niillä ei ole kiirettä kun ei ole oikeesti käytössäkään, pääasia että saat tosiaan sen kunnon kokemuksen niistä :).

    Hienoa että saitte uudet popot jalkaan!

    Ja on se niin huojentavaa aina että muuallakin liikkuu hevosentappajia, hih, vaikka ne ei toistaiseksi ihan noin pelottavia täälläpäin olekaan. Tai hetkinen, tallin päädyssä tehtävän rempan sirkkelin ääni ja pulttipyssyn pauke oli kyllä yks päivä niin jännää että herra otti ihan yhden oikean säpsyn. Sitten parkkipaikasta onkin tullut varsin jännä paikka -aion ottaa ihan tavaksi nyt käydä siellä pyörimässä jotta tajuaisi jälleen ettei siellä ole mitään pelättävää. Ennen ei ollut parkkipaikasta moksiskaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vois tulla jo kevät ja kesä. Tai edes se valoisuus enemmän kuin tunnin päivässä!

      Joo, mä testailen ja laitan tosiaan analyysia, kunhan saan kunnon mielipiteen niistä aikaiseksi. :)

      Olin itsekin ihan innoissani, jospa ei enää niitä 10 sentin korkkaireita tulisi ollenkaan!

      Joo, meilläpäin niitä liikuu joskus enemmän ja joskus vähemmän. Ongelmana taitaa lähinnä olla se, että kun hevosensyöjä tavataan, niin sitä ei sitten ihan hevillä unohdeta ja varmuuden vuoksi varotaan sitten vähän kaikkea. :P

      Poista
    2. Joo, oon huomannut kanssa ton että jos hevosensyöjä tulee vastaan, on vaikea saada rauhottumaan siihen hyvään mielentilaan uudelleen, sitä tuppaa olemaan sitten heppa skarppina koko loppulenkin kun siihen mielentilaan ehtii.

      Meillä muodostuu maksimissaan n. 4cm korkkarit ja tuon korkuiset jo pian tippuu pois etenkin jos tulee kiinteämmälle alustalle -kätevää :).

      Minä oon oikeestaan aika kotonani pimeässä metsässä, kun on syksystä asti menty pimeessä, ainot huono puoli on se, ettei kuvia saa ;). Kesä tulee sitten aikanaan ja silläaikaa voi julkaista onneksi niitä julkaisemattomia viimekesän kuvia ;).

      Ihana muuten tuo apulaismauseri <3 rakastan kissoja

      Poista
  2. Kiva kuulla, että saitte nyt LG:t kokeiluun :) Jään odottelemaan sun lisähuomoita niistä, esim. tuntuuko ne eroavan ns. normi sidepulleista, meneekö avut selkeämmin perille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Jospa tänään testaisi välineet kentällä. :)

      Nää on kuolaimettomista miltei mun viiminen toivo, joten toivon, että olis vähän tarkemmat kun sidepullit..

      Poista
  3. Oh, maastoilu viikolla on todella miellyttävää, kuten kuvasta näemme.

    VastaaPoista
  4. Sulle haaste ! :)

    http://life-withhorses.blogspot.fi/2013/01/213-i-have-no-problem-just-challenges.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitääkin mennä katsomaan! :)

      Poista
  5. Hahaa, paiskaan sua myös haasteella :) http://tuiskunparaskamu.blogspot.fi/2013/01/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitti,

      Ääk, tarvinnee alkaa miettiä vastauksia kysymyksiin! :)

      Poista
  6. Sulle olisi haaste:)
    http://immylainen.blogspot.fi/2013/01/141-i-haaste-liebster-blog.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täytyy alkaa kyllä ny tosissaan väsään näitä :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)