keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Englantilainen täysiverinen, sellaisena kuin se minulle on avautunut

Pääkuva
Luin Anniinan blogista postauksen siitä, minkälaista on omistaa vanha laukkahevonen ja se herätti minussa ajatuksia sen verran, että päätin kirjoittaa oman näkemykseni täysiverisistä tänne. Tämähän perustuu siis siihen minkälainen Nette on ja minkälaisena minä koen täykkärin omistamisen.

Englantilainen täysiverinen rotuna oli minulle täysin uusi tuttavuus, kun Netteen ja sen emään törmäsin vajaa kolme vuotta sitten.Olin tässä vaihessa tehnyt töitä useamman vuoden arabien kanssa, mutta nämä kaksi rotua ovat samankaltaisuuksistaan (tuulinen keli tarkoittaa automaattisesti jonkinlaisia kierroksia maata kiertävällä) huolimatta minun kokemuksieni mukaan todella erilaisia. Ensimmäinen asia, joka minun huomioni kiinnitti, kun kuskasin Netteä tarhasta, oli se voima joka siitä kumpusi. Se energian määrä tuntui tulevan jostain syvältä hevosen sisältä.

Tyypillinen ongelma (varsinkin ranskalaisilla) täysiverisillä ovat kaviot ja ne ovat olleet myös meidän murheenkryyni koko sen ajan, kun minä olen Neten kanssa tekemisissä ollut. On kokeiltu olla kengättä ja on kokeiltu pitkää ja lyhyttä kengitysväliä ja kaikkea siltä väliltä. Nyt ensimmäisen kerran alan oikeasti uskoa siihen, että kaviot voisivat kestää Neten elämän ajan, vielä vuosi sitten olin aika toivoni menettänyt asian suhteen.
Kavioaines on ollut haperoa ja kengän mukana lähti vielä reilu vuosi sitten puolikaviota. Tämän lisäksi kavio kasvaa lättänäksi ankan räpyläksi, jolloin paine kaviossa kasvaa liian suureksi ja siihen alkaa tulla halkeamia. Noista molemmista ollaan koitettu päästä eroon ja tällä hetkellä kaviot näyttävät oikeasti jo aika hyviltä ja toivon, että tilanne tosiaan pysyy tässä.

Mikä Netessä taas ei ole tyypillistä täysiveristä on sen rehunkäyttö, sen ei tarvitse kuin nähdä heinänkorsi, niin maha paisuu jäätäviin mittoihin. Tälläkin hetkellä meidän ongelma on kantavannäköinen hevonen, vaikka (minun tietääkseni) lisääntymässä ei olla. Nette ei siis tarvitse juurikaan heinän lisäksi muuta rehua, tällä hetkellä se saa muodon vuoksi hieman prixiä ja kivennäiset. Heinän lisänä on siis oikeastaan vaan himalajan suolakivi, jonka tuo otus vetää muuten ihan kammottavalla tahdilla suihinsa.
Rakenne
Ulkonäöltään Nette on aika ilmetty täysiverinen, kun katselee muiden täykkäreiden kuvia, on yhdennäköisyys mielestäni aika suuri. Säkäkorkeus menee mittoihin (Neten säkä mututuntumalla 163). Pää ja rakenne kokonaisuudessaan vastaa aika hyvin kuvauksia. Myös täysiverisen luonnekuvaus on aika mielenkiintoinen: tempperamenttinen, rohkea,vahva, herkkä ,älykäs.. Tuossa muutamia adejktiiveja, joilla tätä rotua kuvaillaan. Ja allekirjoitan nuo kaikki.

Tuosta luonnekuvauksesta päästäänkin sitten luontevasti ominaisuuksiin:

Nykyisin Nette voisi arkipäivinä kuvailla ennemminkin sanoilla; kiltti, rauhallinen, rento, perässä vedettävä ja niin edelleen. Ratsastaessakin se on ennemminkin laiska kuin eteenpäinpyrkivä. Tuo ratsastettavuus oli minulle aluksi aika shokki. Olin tottunut menemään kuumilla hevosilla, joita piti enemmänkin jarrutella ja saada rauhoitettua. Nette ei mennyt eteenpäin ja jos se meni eteenpäin, niin se oli kaikkea muuta kuin sulavaa liikkumista. Olen joutunut opettelemaan ratsastamisen uudelleen Neten kanssa, koska se ei vain toiminut samalla tavalla, kuin aikaisemmat hevoset, joiden kanssa olin tehnyt töitä.

Mutta se osaa myös kuumua ja niinä hetkinä, kun sitä tapahtuu olen aina autuaan onnellinen siitä, että yleisesti ottaen se on nykyään aika rauhallinen ratsu. Sen kuumuminen on jotenkin niin erilaista, kuin muilla hevosilla. Anniina kuvaili sitä myös hyvin; jos on ratsastanut kuumalla ravurilla/ex-ravurilla luulisi tietävän miltä tuntuu, kun 600 kiloa lihasta on sinkoamassa. Mutta ei, Neten selässä se tunne on aivan erilainen, sinä todella tunnet sen voiman ja sen energian. Neten selässä tuntee myös sen holtittomuuden, jonka hermostuminen vieläkin joskus aiheuttaa. Ei ole väliä mihin suuntaan ja kuinka monella jalalla liikutaan, silloin vain mennään. Siinä vaiheessa, kun alla alkaa tuntea lihasten vapinan, hevosen pää on ylhäällä ja korvat pystyssä, on tilanne jo aikalailla menetetty.
Netellä oli myös aluksi todella vahva ylöspäin reagointi miltei kaikkiin tilanteisiin, joissa sen piti keksiä joku ratkaisu. Nykyään tästä ollaan onneksi päästy aika lailla eroon, vieläkin joskus sen tuntee, kuinka liike alkaa hakea ylöspäin, mutta se varsinainen hyppy jää tekemättä.

Reagointinopeus on myös omaa luokkaansa, se on käsittämätöntä miten noinkin suuri (ja lihava) eläin voi olla niin vikkelä reaktioissaan. Juuri viime maastolenkillä meinasin syödä lunta, kun Nette esitti erään bravuurinsa, joka tuli täysin puskista. Se menee kutakuinkin näin: mennään suhteellisen lujaa vauhtia joko ravia tai laukkaa, yleensä tässä kohden teemme mukavia sivuloikkia ja nanosekunnin pysähdyksiä, kun väistelemme kaikkia mahdollisia vaaroja (voin vaan kuvitella, mitä nämä kaikki vaarat ovat).Tämä on siis perussetti. Mutta välillä Nette pääsee yllättämään minut edelleen tällä seuraavalla, se juoksee ihan normaalisti ja ilman yhtäkään varoitusta liinat täysin kiinni, sivulle hyppy, ehkä pari askelta sivulle/taakse ja siitä taas täysiä eteenpäin. Voin kertoa, että allekirjoittanut heiluu kuin räsynukke tuon muutaman sekunnin ajan siellä selässä ja jälkäteen aina mietin, että mitähän me nyt väistettiin?
No ainakin se pitää huolta siitä, että minun tasapainoni ei pääse ruostumaan.

Kuitenkin aina vaikka mentäisiin kuinka lujaa pysyy hevosen ohjailtavuus aivan huippuluokkaisena. Nette ei ole lähtenyt minulla koskaan ryöstämällä ryöstämään, joskus vauhti on kivunnut tilanteeseen nähden liian kovaksi, mutta tähän mennessä se on aina antanut kiinni ja sitä on todella voinut ohjailla. Paitsi niissä tilanteissa, kun pakoreaktiot alkaa olla liian vahvat eikä se itsekään enää ole oikein osannut päättää, että mihin suuntaan menisi, kun lentoonkaan ei pääse.

Hyvässä ja pahassa Nette on myös älykäs. Se ei tee mitään jos sen ei ole pakko, muuta kuin syö ja nuku.Se oppii nopeasti, kun haluaa. Jääräpäisyydessään se vetää vertoja jopa minulle ja meillä kestikin erinäisten normaalien toimenpiteiden oppiminen (esim karsinassa ja muualla paikallaan seisominen, talutuskäyttäytyminen) reilun vuoden verran. Se testaa ja se testaa ja se testaa. Ja auta armias jos joku antaa sille hippasen liikaa siimaa, niin taas meidän pitää keskustella siitä samasta tutusta asiasta muutaman kerran, ennen kuin ne oikeat säännöt ovat taas palautuneet neidin mieleen.

Tämäkin on ollut yksi meidän kulmakivistä; Nette on vahvatahtoinen mutta ei yhtään johtajatyyppiä. Ja se jos mikä on aiheuttanut minulle harmaita hiuksia ja unettomia öitä. Kun hevonen käyttäytyi kuin maailman omistaja ja silti on samaan aikaan epävarma ja vahvatahtoinen on yhtälö aika mielenkiintoinen. Nette on tyytyväinen, kun sillä on joku joka on sen turvana ja joku joka kertoo sille rajat. Mutta silti se testaa noita rajoja monesti ja kyseenalaistaa kaiken, loputtomia kertoja. Yleisesti ottaen meillä menee hyvin ja minä olen varmasti se joka loppukädessä päättää, mutta edelleen, kun eteen tulee tilanne, joka on Neten mielestä todella pelottava tai stressaava se koittaa ottaa sen päättäjän paikan. Tämän asian kanssa on tehty töitä ja reaktiot ovat pienentyneet koko ajan, mutta silti välillä tulee eteen tilanne, kun Nette alkaa tulla eteeni lapa edellä ja tekee kaikkea muuta ei-niin-miellyttävää.

Ja tästä johtuen sen kanssa toimiessa korostuu määrätietoinen ja rauhallinen käytös. Se on maailman helpoin ja suloisin hevonen, kun sen stressitaso on normaali ja se on tyytyväinen elämäänsä. Helvetti on kuitenkin irti, kun tuota mukavuusaluetta mennään sörkkimään.
Myös näissä tilanteissa se täykkäri puskee esiin, silloin hypitään, sinkoillaan, pompitaan, tehdään ihan mitä vaan. Hevosta on miltei mahdoton saada kuulolle ja kun tuohon tilaan pääsee, sieltä pois pääseminen vie aikaa. Ja minun mielenterveyteni.

Yksi asia, jonka minä olen siis tuon kanssa oppinut on nimenomaan hevosen lukeminen ja sen pitäminen siinä rennossa mielentilassa. Tietenkin välillä pitää mennä pois mukavuusalueelta, mutta tämäkin pitää tehdä hyvässä hengessä.
Pakottaa tuota hevosta ei voi, siltä puuttuu sellainen eräänlainen nöyryys ja miellyttämisenhalu. Jos Netteä alkaisi pakottaa ja tekisi asioita väkisin, näkisin että sillä olisi suuri vaara altistua opitulle avuttomuudelle. Se on juuri sellainen hevonen, jonka sielu kuolee, jos se ei saa säilyttää sitä tiettyä itsenäisyyttään, sen pitää saada antaa näyttää tuntemuksensa suoraan ja surutta ja sen se todellakin aina tekee.
Neten hyvin selkeä mielipide
Tuohon edellä mainittuun liittyy myös hevosen motivointi. Ette usko kuinka monta kertaa olen kyseenalaistanut itseni ja oman osaamiseni tuon hevosen kanssa. Kun sen ensimmäinen reaktio kaikkeen vähänkään työntekoon viittaavaan on negatiivinen. Tuollaisen hevosen motivointi tuntuu olevan välillä miltei mahdotonta. Ja kun kaikki lähti liikkeelle siitä, että onko ok, että mennään käyntiä, kun tästä päästiin se vihasi sitä kun pyysin siltä ravia ja kun tästä päästiin se vihasi sitä kun pyysin siltä laukkaa. Se syö naista oikeasti, kun mietit, että miksi se on niin kamalaa.

Nykyään meillä menee kuitenkin hyvin, Nette saattaa välillä luimistaa ja äksyillä, mutta pääsääntöisesti ja nopeasti luimimisen jälkeen se on taas oma iloinen itsensä. Se vaan vaatii sen luonnolta niin paljon, tehdä jotain mitä joku muu pyytää. Nyt hymähtelen täällä itsekseni, saan Neten kuulostamaan aivan kamalalta. Mutta sellainen se vaan on, ihana ja aivan omaa laatuaan. Onneksi nykyään olen etuoikeutettu ja meidän yhteistyö toimii useimmiten ilman ongelmia, ehkä olen todella päässyt sen hevosen sydämeen, kuka tietää?

Mutta jos kaikki täysiveriset ovat tällaisia niin en tiedä, en taida kyllä tästä rodusta enää luopua.

18 kommenttia:

  1. Ei ois täysverinen minun rotu, en varmasti pärjäisi noitten pomppujen kanssa, oon sen verta hidas ihminen. Sulla täytyy olla loistava reaktiokyky jotta pysyt selässä!

    " sen pitää saada antaa näyttää tuntemuksensa suoraan ja surutta ja sen se todellakin aina tekee." <- tuon voin allekirjoittaa meidänkin kohdalla, ihan sama juttu. Se kyllä näyttää todellakin jos teen jotain typerää eikä näytä tyytyväiseltä ellei oikeasti sitä ole. Tuosta opitusta avuttomuudesta, jonka mainitsit, tuli ihan mieleen kun tässä taipaleen alussa on tietysti pitänyt kokeilla kaikenlaista. Kokeilin sitten jalannostoharjoituksia (raipan kosketuksesta jalka ylös) ilman porkkanaa. Ensin se teki mutta kun ei alkanut tippua palkkaa niin se juurrutti kaikki jalkansa maahan ja sen ensimmäinen ilme oli että "jaahas, mitäs sä sitte halusit jos tuo ei kelpaa mitä tein?" seuraavaksi rupes sitten silmät menee poissaoleviksi ja se rupes tiirailemaan lähinnä tarhoissa kentän vieressä olevia hevosia, en saanut tippaakaan huomiota. Siinäpä oli sitten enää vaikeaa saada minkäänlaista reaktiota, olin jo melkein menettänyt pelin mutta vielä se kerran nosti jalkansa, ja silloin tungin heti porkkananpalan sille suuhun ja jätin siihen XD. Ehkä minä oon myös opettanut sille että kun se tekee oikein niin saa porkkanan, sillä se sitten oppii suhteellisen nopeasti ja motivoituneena :). Joku toinen vois onnistua opettamaan ilman porkkanaa.

    Onko sulla yhtään kuvaa niistä kavioista huonoimmillaan ja minkä kokoisia paloja niistä sillon lähti :S?

    Sun pitäis ottaa videota siitä kun Nette ampuu suuntaan x ja tekee nanosekunttipysähdykset ja kaikki muut. Kaverille vaan kamera käteen tarpeeks usein niin tallentuis sitten ennenpitkää ;).

    Oon joskus istunut ravurin selässä joka tempas täyteen raviin käynnistä, hyvä etten jäänyt niille sijoilleni maahan istumaan. Herranjumala jos joku elukka voi liikkua vielä nopeammin XD.

    Anteeksi, tulipa romaani taas tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännästi niihin oppii ja Netellä on sellainen selkä, että siellä on helppo istuskella. :]

      Haha, teilläkin on mennyt siis ihan lapaan! Skinny kuulostaa kyllä suhteellisen huumorintajuiselta poniinilta! :D

      Ei taida olla kuvia, kun en edelleenkäänn tajua, että joskus voisi niitä kuviakin ottaa. Mutta ihan lähti käänteen mukana isoja yli sormenpään kokoisia paloja. Lopulta ei takasiin voinut lyödä enää kenkää, kun ei ollut mihin lyödä. Ja edelleen takasissa on tuota ongelmaa, että tarkkana saa olla mihin naulan lyö. Lisäksi tämä tekee helpolla paiseita kaiken muun lisäksi..

      Haha, niistäpä voi olla vaikea saada materiaalia, kun yleensä nuo tapahtuu maastossa keskellä ei mitään, jossa harvemmin kuvaajia näkyy. :D ..Kentällä se lähinnä luimii ja juoksee alta pois pää pystyssä kun asiat on huonosti..

      Trust me, noita ravureitakin nopeampia yksilöitä on olemassa :D Vaikka on niidenkin reaktiot nopeita. Ne on vaan jollain selittämättömällä tavalla erilaisia..

      Romaanikommentit on just hyviä! :)

      Poista
    2. Kun saat seuraavan kerran kaverin maastoon niin pistät kaverin käteen kameran. On kyllä "hyvä säkä" jos sattuu saamaan kameralle jotain kohtauksia kun tosiaan ei ikinä tiedä milloin ja missä se tapahtuu ja vielä kun ois suotavampaa ettei tapahtuisi ;).

      Skinny on varsin itsenäinen ja itsevarma itsensä ilmaisija :D. Ja huumorintajua kyllä tarvii, muuten tuon kanssa sais aikaan aikamoisen maailmansodan.

      Ohhoh, yli sormenpään kokoisia paloja :S. En oo ikinä nähnyt semmosia haperoita kavioita.

      Kattelin justiinsa telkkaohjelmaa jossa oli laukkakilpailuita ja kyllä se kiitolaukkaamaan jalostettu hevonen vaikuttaa aikamoiselta ydinpommilta. Upeita eläimiä :)

      Poista
    3. Piti vielä sanoa että kun miettii millanen tykki se täysverinen on niin ehkä olen tyytyväinen tähän "lämminveriseen elämään" (vrt blogi täysveristä elämää ;) )...

      Poista
    4. :D
      Väittäisin tuon olevan tottumiskysymys ;D

      Poista
  2. Hah, meidän poni (arabi & new forest -miksaus) tekee noita ihan samoja väistöliikkeitä! Mielettömän ärsyttäviä, saattaa ensiksi kiitää hyvällä temmolla eteenpäin ja sitten aivan yllättäen heittää liinat kiinni/pompata ilmaan/hypätä sivulle tai ihan mitä vaan.
    Meillä on myös tuota samaa motivaatio-ongelmaa. Nykyisin on ok käydä heittämässä vaikka kolmen tunnin talutuslenkkejä, käynnissä. Pienet ravipyrähdykset on ok, samoiten laukka-askeleet tallin suuntaan, mutta ei poispäin. Samoiten pulkka tai hiihtäjä perässä, minä selässä, tuo kulkee vaikka maailman ääriin ja myös laukalla tallilta pois. Tosin tekee silloinkin niitä pomppuja ja loikkia ja pysähtelyitä, mutta onneksi ovat niin lyhyitä ettei pulkka/sukset ehdi tulla kintuille. Muttasiisjoo, ihan mielettömän ärsyttävä piirre! Tekisin mitä vaan saadakseni tuolle motivaatiota enempi, tuntuu niin kurjalta kun kaverit voivat tehdä poniensa kanssa mitä vaan ja heidän ponit ovat aina täysillä mukana, ja minä joudun tyytymään noihin samoihin kahteen asiaan että poni pysyy kutakuinkin tyytyväisenä. (oli minulla hoitoshettis, joka teki ihan mitä vain, milloin vain, ja aina mielettömällä innolla -se valitettavasti lopetettiin vajaa kaksi vuotta sitten. :<) On tämä kuitenkin näiden vajaan seitsemän vuoden aikana edistynyt sen verran, ettei poni enää juokse karkuun keskisormi pystyssä kun menen sitä tarhasta hakemaan -lähes aina se kipittää (löntystää) portille itse vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep ja kun niiden ennakoiminen tuntuu olevan miltei mahdotonta.. :)

      No on teilläkin sitten haastetta olemassa, tsemppiä! Me ollaan onneksi kolmessa vuodessa kuljettu pitkä tie eteenpäin ja toivottavasti vielä pidemmälle päästään! :)

      Poista
  3. Aamen! On nää vaan niin mahtavia otuksia <3

    VastaaPoista
  4. "... hevonen käyttäytyi kuin maailman omistaja ja silti on samaan aikaan epävarma ja vahvatahtoinen on yhtälö aika mielenkiintoinen."

    Joo, mulla on kans just tämmönen. :D Ainut vaan, että tää pomottaa mielellään laumassakin. Voi elämä! Eka yhteinen vuosi oli aika raskas, kun opeteltiin maastoilua ja kuolema vaani joka tuhannen mättään takana. Ennen pitkää sain sen uskomaan, että jännässä paikassakaan ei tartte ottaa ohjia omiin kaviohin, vaan ihan hyvin voi kuunnella, mitä se normaalistiki varsin hyvä ja turvallinen teamleader ehdottais. x)

    Sen jälkeen menin pitkän aikaa varsin tyytyväisenä, että täähän on niin varma ja mukava maastohevonen nykyisin, mutta annappas kun laitoin kerran eri ihmisen selkään, ni kappas, mun maastovarma hevonen pelkäsi semmoisia vastaantulijoita, jotka ei normaalisti ole todellakaan mikään ongelma ja yritti ottaa ritolat omin luvin useampaankin otteeseen.

    Olin hieman pettynyt hevoseeni. 8[ Mikä tietysti oli täysin itseaiheutettua, sillä jos toinen ei pärjää vielä eri ratsastajan kanssa, niin sitten hää ei pärjää, ja oli minun vikani laittaa hevonen (ja ratsastaja tietysti) liian vaikeaan tilanteeseen. Minulle suomennettiin hevosen toimesta varsin seikkaperäisesti incidentin jälkeen, että "kato nyt miten kävi! sun syy!". xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D jep, Nette on myös laumassa oikea terroristi jos sen alapuolella on joku, se tarvitsee aika vahvat jäsenet laumaansa, jotta se ei pääse kurmuuttamaan muita.

      Haha, kuulostaa niin tutulta! Tosin meillä edelleen havaitaan tuota samaa ajoittain, nyt on tosin taas tuntunut siltä, että ollaan päästy pykälä taas eteenpäin ja minä saan niissä jännissäkin paikoissa päättää, luojan kiitos. :D

      Ja juu, minä odotan kauhulla tuota kanssa, kun joku "vieras" lähtee yksin maastoon, kentälläkin se on sellaista tahtojen taistoa, niin mitä se on maastossa. *Syvä huokaus

      ..Mutta onneksi meillä on tällaiset yksilöt, ei käy elämä tylsäksi! XD

      Poista
  5. Moni kohta kolahti kyllä täälläkin! Aina en ainakaan Tumppia fiksuksi menisi sanomaan, mutta se on kyllä varsin rehellinen kaveri :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Fiksuuskin kai riippu aina siitä miten se määritellään.. :P

      Poista
  6. Tähän vanhaan aiheeseen tärkeä kysymys :) miten helkkarissa noita täykkäri-hetkiä ( ja kaula kivettyneinä pystyyn ja kivat muuvit) pystyy työstämään siihen pisteeseen että heppa rentoutuu? Miten te työskentelette silloin? Mulla on viis vee engl täykkispoika, jonka kanssa työskentely sujuu ok näihin täykkikohtauksiin asti, tai totaaliseen kuumenemiseen. Onko Se kovemmat avut ja selkeämpi kontakti vai MIKÄ :D musta tuntuu etten ole löytänyt vielä siihen työkaluja, vaikka muuten touhutaan paljon toimivia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihe tuskin vanhenee koskaan :)

      Hmm, toivoisin, että minulla olisi antaa sinulle yhdellä lauseella vastaus ja selkeät ohjeet.
      Mutta ei tietenkään ole.. :D

      Yleispätevänä ohjeena sanoisin; kun oppii hieman täykkärin sielunmaisemaa, niin alkaa lukea hevosta eri tavalla. Alkaa huomata ne minimaaliset vihjeet siitä, että kohta pursuaa yli. Vihje voi joskus, tai aina, olla vain itselle tuleva fiilis siitä, että "nyt mennään liian pitkälle" tai "kohta tulee tilanne".
      Intuitio, rauhallisuus, hevosen lukeminen, rentous, hyvä energia, pehmeys, määrätietoisuus. Voisin jatkaa listaa vielä, mutta tuossa muutamia avainsanoja.

      Vaikea on mennä ihan neuvomalla neuvomaan, kun ei tiedä hevosta eikä sitä mikä näihin tilanteisiin vie.
      Mutta lähtisin miettimään tällaisia asioita: Mitä tapahtuu ennen "kohtausta"? Mitä minä tein? Miltä minusta tuntui? Onko tämä minun vai hevoseni tunne? Olenko itse rauhallinen? Pelottaako minua, olenko turhautunut?

      Kaikissa tilanteissa muista rentous ja positiivinen energia, pehmeä, mutta määrätietoinen käsittely. Selkeys ja reiluus sekä turvallisuus.

      Jos tuollainen kohtaus tuli meille, niin silloin ei työskennelty. Silloin koitettiin palata takaisin maanpinnalle ja saada syke normaaliksi. Piti palata rentouteen ja joskus se oli ainoa asia, jota "kohtauksen" jälkeen tehtiin.
      Myöhemmin toki nämä laimeni ja niistä päästiin nopeammin yli. Se riippuu aina niin monesta muuttujasta.

      Sinulla on todennäköisesti käsissäsi niin herkkä hevonen, että sitä on vaikea ymmärtää. Joskus se voi olla vaikeaa senkin vuoksi, että sen reaktiot näyttävät kovilta, vaikka eivät sitä olekaan.
      Se peilaa sinua ja lukee kuin avointa kirjaa. Vilpittömyys ja rehellisyys palkitsevat, toivotan sinulle ihania ja opettavaisia hetkiä täykkärisi kanssa. Anna sen opettaa sinua!
      ..Minä olen paljosta velkaa Netelle :)

      Poista
  7. Kiitos vastauksestasi! Minähän vasta nyt huomaan muissa kirjoituksissasi, että myit Neten jo aikaa sitten. Mutta sun tatsin noihin herkkiksiin huomaa kyllä! Kiitos siis vielä, osasit laittaa sanoiksi ja ajatuksiksi paljon. :) me olemme tutustuneet heppani kanssa vasta sen puol vuotta, ja saan kokea sen kanssa sellaisia asioita, mitä en edes osannut kuvitella. Kuitenkin yhtälönä on helkkarin iso ja nopea, nuori täykkispoika joka on ollut opitusti avuton, vasta täällä ruvennut elämään ja kokeilemaan rajojaan. Se voi toisinaan olla aika kovaa menoa, ja kaikkea muuta, kuin nöyryyttä ja yhteistyötä. Mutta taas jossain sisimmässäni tiedän, että juuri niinkuin sanoit, eletään tämä vaihe vilpittömyydellä, rehellisyydellä ja määrätietoisuudella. Noin hienosta hevosesta ei voi tulla kuin parempi. Jos onnistun sille luomaan hyvät edellytykset. Kaikkea hyvää! Jos matkustat Turun saaristoon joskus, haluaisin kuulla lisää hevosshiatsusta! Itsekin shiatsua opiskelleena :)

    VastaaPoista
  8. En myynyt, kyllä se on "minun" edelleen.. Se on vain elämässä sille sopivampaa elämää muualla. :)

    Puoli vuotta on lyhyt aika, uskon, että teille tulee vielä hienoja hetkiä yhdessä. :)

    Käyn kesäisin ajoittain Turun saaristossa, kun meillä on siellä mökki. Onko sinulla siis hevonen jossain siellä? Missä päin?

    Täykkärit on hienoja hevosia, niissä on jotain sellaista, jota on vaikeaa edes sanoin kuvailla. Varsinkin niissä hetkissä, kun oikeasti on tilanteessa läsnä ja huomaa mitä kaikkea nuo hevoset sisälleen kätkevät. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri, jätän kommenttisi julkaisematta, niin spostisi jää minulle talteen! :)

      Laittele ihmeessä kuulumisia minulle teidän kehityksestä jos haluat. Vaikka spostillakin mjuful(at)hotmail.com

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)