perjantai 1. helmikuuta 2013

Haasteelliset hevoset

Olisikohan tätä kirjoitusta nyt työstetty tarpeeksi pääkopan sisällä, jotta voisin saada kirjoitettua jonkunlaisen järkevän postauksen aiheesta..

Miksi siis pidän haasteista enkä vain voi tyytyä niihin "normaaleihin" tapauksiin? -Olen miettinyt tätä monesti itsekin, lukemattomia kertoja varsinkin silloin, kun olen hevosen vieressä/selässä ja tilanne alkaa karata totaalisesti käsistä.

Yhtä järkevää selitystä ei taida olla olemassakaan. Mutta monia pieniä syitä varmaan sitäkin enemmän.

Tietenkin onnistumisen tunne, jonkun haastavan hevosen kanssa on aina huikea ja sillä jaksaa pitkään. Pienetkin edistymisen askeleet tuntuvat suurilta; jonkun voi olla vaikea ymmärtää, kuinka hieno tunne on esimerkiksi taluttaa hevosta sulassa sovussa. Tai kuinka hienoa on, kun jonain päivänä hevosen selkään pääsee helpolla, kun hevonen seisoo rentona ja malttaa odottaa paikallaan.

Kun on tekemisissä haasteiden kanssa, joutuu (minun mielestäni saa) käyttämään enemmän aikaa itse hevoseen. Sitä pitää opetella lukemaan ja kuuntelemaan. Sille pitää näyttää, että ihminen on ystävä, johon voi luottaa ja jota voi kunnioittaa.
Ns. helppojen hevosten kanssa ei tarvitse käyttää aikaa tähän, koska kaikki tavallaan toimii jo valmiiksi. Tällöin jää helposti jotenkin sellainen tietty vaihe välistä, kun hevosen eteen ei tarvitse käyttää niin paljon aikaa ja vaivaa. Tai no, ainahan hevosen kanssa täytyy päästä sinuiksi, mutta tuolloin on jotenkin helpompi ohittaa sellainen tietty vaihe. Tätä ajatusta on vaikea pukea sanoiksi.

Riippuen tietenkin hevosesta ja sen tilanteesta, että mistä noita ongelmia lähdetään purkamaan, mutta kaikenkaikkiaan yleistäen lähdetään liikkeelle siitä, että perusasiat on hallussa: Eli taluttaminen onnistuu ilman vetämistä, hevonen kunnioittaa ihmisen tilaa ja  niin edelleen. Ylipäänsä monet ongelmat pitää hoitaa ensin maastakäsin kuntoon.
Hevosen luottamus ja kunnioitus pitää myös ansaita olemalla reilu ja luottamuksen arvoinen. Jos hevosta on kaltoinkohdeltu aikaisemmin tämä voi viedä todella paljon aikaa. Jos taas hevosella on huonoja kokemuksia esimerkiksi epäsopivasta satulasta, niin kipumuisti on olemassa pitkään. Jos joku asia on koulutustilanteessa tehty huonosti tai joku asia on mennyt pieleen, on sen uudelleen opettaminen moninkertainen työ siihen nähden, jos kaikki olisi tehty alusta alkaen oikein.

Aina pitää kuitenkin muistaa, että virheitä sattuu kaikille. Hyvä uutinen on se, että hevonen antaa paljon anteeksi ja niillä on yleensä luontainen taipumus haluta miellyttää ihmistä edes jollain tasolla. Myös silloin, kun vaihtoehtona ei ole sille epämieluisa tilanne. Tämä on yksi asia, jota minä peräänkuulutan. Hevosella on oikeus valita; vaihtoehdot eivät voi olla että teet mitä käsken tai teen olosi epämukavaksi. Saako hevonen tällöin valita? Ei, tottakai se aina silloin valitsee sen vähemmän huonon vaihtoehdon, vaikka sekin olisi sille ikävä.
Jos hevonen saa näyttää mielipiteensä eikä se joudu kärsimään siitä rangaistusta, se saa oikeasti valita. Tietenkin ihminen on silti se joka päättää, mutta nämä asiat voi hoitaa niin monella tavalla.

..Ja taas alan eksyä aiheesta..

Olen tuntenut monesti pelkoa haasteiden kanssa töitä tehdessä, tämä tuntuu olevan hevospiireissä joku tabu, eikä kukaan kunnon hevosihminen koskaan pelkää! Näinköhän se oikeasti menee?
Minä olen pelännyt hevosten seurassa, alussa Netellä ratsastaessa ja sen kanssa pyörössä ollessa olin usein vähän peloissani ja mietin, että mitä tällä kertaa tapahtuu.
Pelosta huolimatta tein kaikkea mitä ennenkin. Tärkeintä on mielestäni tunnistaa pelon ja jännityksen tunteet ja niistä huolimatta toimia rationaalisesti. Kun tunnistat nuo tuntemukset, hyväksyt ne ja päätät silti toimia tietyllä tavalla, pääset ikäänkuin pelon herraksi.
Faktahan on kuitenkin se, että hevoselta et voi jännitystä peittää. Tässäkin auttaa taas, kun itse tunnistat sen ja hyväksyt ja teet päätöksen, jolloin hevosenkin on helpompi toimia.



Pelon yli myös pääsee, kun osaa toimia sen kanssa. En minä nykyään pelkää Netteä tai sen tempauksia missään tilanteissa. Lähinnä joskus mietin, että mihinköhän suuntaan singotaan ja kuinka suurella todennäköisyydellä voi sattua joku vahinko.
Kun olin pyörössä tarpeeksi montaa kertaa katsonut sen etukavioita alhaalta päin totesin vain, että jospa antaisit jo olla.
Pelko on tervettä ja se kuuluu ihmisen itsesuojeluvaistoon, tärkeintä on oppia vain hallitsemaan sitä.

Näitä haasteita ja niiden kiehtovuutta voisi tarkastella niin monelta kantilta. Tiivistettynä kuitenkin minua kiinnostaa se, että nuo haasteelliset ovat niitä, jotka sinä oikeasti opit tuntemaan, kun niiden kanssa tekee töitä. Kun nuo hevoset avautuvat sinulle, ne tekevät sen loppuelämäksensä eivät vain tietyksi hetkeksi. Kun haastavan hevosen kanssa onnistuu pienessäkin asiassa on onnistumisen tunne aivan valtava.


Jotkin asiat ovat tiettyjen hevosten kanssa aina eräänlaisia kynnyskysymyksiä. Neten kanssa esimerkiksi huomaa muutamissa päivissä jos tietyistä pelisännöistä luistetaan. Se on oiva maanpinnalla palauttaja, jonka palaute on aina välitön.
Niinä päivinä kun kaikki ei mene niin kuin Villivarsassa ja kun kierrokset ponin päässä kasvavat liian suuriksi, muistan aina, miksi tykkään siitä enemmän rentona ja letkeänä hevosena. Kun hevosen oppii tuntemaan kunnolla, pystyy myös välttämään ne tilanteet, kun noin tapahtuu. Tai sitten asiaa voi hoitaa siedättämällä, joidenkin kanssa aikaa ja toistoja ei tarvita paljonkaan, toisten kanssa menee koko elinikä.

Hauskaa haasteissa on vielä se, että kun joku asia alkaa onnistua, et edes kiinnitä siihen huomiota ennen kuin alat oikeasti ajatella sitä. Yht'äkkiä onkin vaikea muistaa, että miksi joku hevonen oli niin vaikea ja mitä kaikkea sen kanssa on selvitetty. Aika kultaa muistot nopeasti ja alat pitää toimintaanne itsestään selvyytenä, sinä tunnet hevosen ja hevonen tuntee sinut. Onko hienompaa tai hienovaraisempaa suhdetta eläimeen olemassakaan?

Ja ehkä se kaikista hienoin juttu haasteissa on, kun kukaan ei enää edes usko, että hevonen on joskus ollut vaikea. Silloin voi jo sanoa onnistuneensa aika hyvin, vai mitä?

P.S Käykäähän antamassa palautetta/esittämässä kysymyksiä/vastaamassa kysymyksiin TÄÄLLÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)