tiistai 19. helmikuuta 2013

Knette ♥

Meillä jatkuu Neptunuksen kanssa edelleen satulaton aika, eli lampaankarva on kovassa käytössä. Miltei jokaisella ratsastuskerralla on käytetty myös Bessien lähettämiä LG-kuolaimettomia. Teen niistä erikseen analyysipostauksen kunhan ehdin ja voin palauttaa kuolaimettomat ja ostaa omat. Minä siis todella pidän niistä ja olen tullut siihen tulokseen, että kuolainta en mielelläni käytä enää juuri lainkaan. Tosin täytyy sen verran sanoa, että ihan tiettävästi hurjemmille retkille en ole vielä tuon LG:n kanssa lähtenyt. Joku sisäinen ääni yrittää saada välillä valtaa ja sanoo, että Nette ei pysy käsissä ilman kuolainta. Tyhmää, tiedän.

Mutta tänään, siis voi vitsi mikä päivä!
Ratsastin ensin hetken kentällä, Nette on ollut taas hieman tahmeampi ratsastettava. En tiedä johtuuko siitä, että olen päässyt liikuttamaan sitä syntisen vähän vai siitä, kun sillä on nyt ollut muutama vieraampi ihminen selässä viimeisen kuukauden sisällä. Se kun tuntuu aina vähän ottavan niistä nokkiinsa aluksi. No joka tapauksessa, tässä ollaan nyt ja eteenpäin koitetaan taas mennä.

Olen myös yrittänyt etsiä Netelle vuokraaja, huonolla menestyksellä. En tiedä olenko tehnyt liian kamalan ilmoituksen, kun kukaan ei halua vuokrata minun ihanaa ja helppoa hevostani.. Tai sitten olen vain itse liian vaativa :D

Mutta takaisin tähän päivään, kun saimme muutamat hyvät siirtymiset ja tempon hidastukset tehtyä, päätin, että lähdemme käymään vielä tutun pellon reunaan vievän tien.
Ravailtiin miltei alusta saakka ja laukkakin nostettiin jo heti ensimmäisen mäen kohdalla. Ihan näin sivuhuomatuksena, ilman satulaa keventäminen alkaa sujua jo suhteellisen mukavasti, jes!

Jatkoimme matkaa ja tällä kertaa pääsimme yhdellä pyörähdyksellä!
Viimeinen mäki otettiinkin sitten laukkaa, Nette laukkasi innoissaan ja hienosti. Olin niin onnellinen, etten taas hetkeen ole ollutkaan. Niitä hetkiä, kun tuntee olevansa hevosen kanssa yhtä.

Nette antoi vielä hienosti kiinni LG:llä. Pari kertaa jouduin hieman miettimään, että pysynkö kyydissä, kun vauhti nousi ja silloinhan usein bravuurina on sivuttaisloikat, niiltä kuitenkin säästyttiin ja siirtymisetkin meni ilman sen suurempia pomppuja.

Kertakaikkisen ihana hevonen. Olen niin etuoikeutettu, kun minulla on tuollainen kultakimpale itselläni.

Loistopäivä!

12 kommenttia:

  1. Jäännkin odottelemaan sun analyysiä LG:stä. Tässä harkitsen jonkinlaisen kuolaimettoman systeemin käyttöönottoa. BB on ennestään tuttu, mutta voisin kuvitella että LG:llä saattaisi saada vähän paremman hallinnan kun kyse on kuitenkin hevosesta jonka kanssa toisinaan maastossa jarrut hukkuu kuolaimenkin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LG on kyllä ehdottomasti paras kaikista kuolaimettomista, joita minä olen kokeillut.
      Meillä ei BB:t toimineet ollenkaan, vaan Nette veti niistä ihan hirveät kilarit, tuli varmaan paine sen päässä ihan väärään paikkaan.

      Koitan tässä lähipäivinä saada aikaan tosiaan jonkinlaista analyysiä aikaiseksi!

      Poista
  2. Olen tosi tosi iloinen että lg:t toimivat teillä, jee :D!

    Ja kuolaimet on niin totuttu tapa että ne tuo semmosen turvallisuuden tunteen -vaikka myös niillä ne hevoset vie ihan yhtälailla. Itselle on nyt puolen vuoden kuolaimettomuuden jälkeen ruvennut vihdoin tulemaan ihan oikea luotto ilman kuolaimia. Yhä pelkään takaraivossani sitä kertaa kun eka ryöstötilanne tapahtuu, mutta muuten luotan. Niin monenlaisia tilanteita on jo menty riimulla. Olen tosi tyytyväinen. En koskaan käytä hevosellani kuolaimia ellei sitten tapahdu jotain semmoista (onnettomuus tms) että saan ratsastus/hevostelupelon ja menetän luottamuksen.

    Meidän kohdalla kyllä toistaiseksi paljon oleellisempi varuste kuin kuolain on satula, maastossa on paljon varmempi olo satulan kanssa (olen viettänyt koko talven maastossa ilman satulaa, kait 2 kertaa mennyt satulalla XD), kun tietää ettei tule ihan pienestä alas.

    VastaaPoista
  3. "kuolaimet on totuttu tapa"...-> äh, siis kuolainten käyttö on niin totuttu tapa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos se hevonen lähtee, niin kyllähän se lähtee oli suussa mitä hyvänsä.

      Ja yleensähän pitäisi kyetä välttämään tuollaiset tilanteet. Se vaan, että kun joskus on kyse muiden tyhmyydestä kuin omasta ja silloin olisi hyvä olla joku "turva" olemassa.
      Ajatus kuolaimesta hyvänä jarruna on iskostettu niin syvälle päähän, että siitä on vaikea päästä eroon. Pitäisi varmaan vaan lähetä pellolle koittamaan, että kuinka ne jarrut toimii jos on LG käytössä.
      ..Jotenkin vain kun satun tuntemaan hevoseni, niin se kuulostaa aika riskibisnekseltä :D

      Poista
    2. Tuo varmaan onkin viisasta, välttää riskejä, siihen olen itsekin pyrkinyt. Pitää olla se turvallisuuden tunne, mutta sen ei tarvi tulla kuolaimista. Veikkaan että kun aikanne harrastatte lg:n kanssa niin ne kiitolaukat toimii sen kanssa kyllä moitteetta, se tulee sitten itsestään se luottamus niidenkin kanssa. Että jos ei tunnu siltä niin tuskin kannattaa vain välinettä kokeillakseen lähteä peltorallia tekemään :D. Se tulee sitten joku kerta ihan spontaanisti -"kas, nytpä tuntuisi siltä että voitas mennä oikeen revittelemään" :).

      Poista
  4. Vuokraajan etsiminen on vaikeaa ja hyvän löytäminen vielä hankalampaa. Onnea vain etsintään!

    VastaaPoista
  5. Mukava kuulla, että olet tullut moiseen lopputulokseen LG:iden suhteen! Sitä analyysipostausta odottelen innolla! Meilläkin on edessä niihin tutustuminen, jahka ratsastelut tästä alkavat.. Sitä ennen harjoitellaan naruriimun turvin.. Kuolaimet taisivat meilläkin parin kokeilun jälkeen jäädä tyystin nurkkaan pölyttymään... Opetan hevoseni alusta asti kuolaimettomaksi.. Ja liikenteeseen ei sitten lähdetä, ellen luota nuorukaiseeni, ole opettanut sille selkeät ja toimivat hätäjarrut (yhden ohjan pysäytys?) ja muutenkin valmistellut sen mahdollisimman rauhalliseksi ja tyyneksi ratsuksi. Mielentilaan täytyy sitten vain aina kiinnittää erityistä huomiota, mutta toisaalta se on meillä ollut alusta asti itsestäänselvyys.

    Zemppiäs siis kuolaimettomuuteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on kyllä kaikista kokeilemistani paras ja luulen, että miltei kaikki on jo kokeiltu! :D

      Tuohan on ideaalitilanne, kun pääsee alusta saakka opettamaan ilman kuolainta, siitä tulee ikään kuin itsestään selvyys! :)
      Totta, se mielentila on tärkeä.. Mutta ainahan voi tulla eteen tilanne, jossa opitut keinot eivät auta tai niitä ei ehdi toteuttaa.. Silloin sitten vaan toivotaan parasta ja pelätään pahinta :D

      Kiitos! :)

      Poista
  6. Saat multa haasteen, ole hyvä! Kiitos mielenkiintoisesta blogista. :) http://teamsuokkipojat.blogspot.com/2013/02/yhdentoista-kysymyksen-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Pitääkin mennä katsomaan!

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)