sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pari kuvaa ja vireo

Tulipa taas parin päivän tauko, hups.

Ei mitään uutta auringon alla, kuvat ja video puhukoot nyt puolestaan.
Tuolla on joku!!! Ääk!
"Onpa se kaunis!"

12 kommenttia:

  1. Ihana miten sun äänestä kuulsi vähän sellanen samaistuttava närkästys noista Neten pelkäämisistä. :D Tää oli kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, sellasta pientä sarkasminpoikasta saattoi olla havaittavissa.. :D

      Kiitos! :)

      Poista
  2. Mua kävi niin naurattaa tää :D. Viivissä on vähän samaa, mutta ei läheskään tuossa määrin. Kesäisin suurin mörkö voi olla tielle taittunut saniaisenlehti kun taas tällä hetkellä auralla kasaksi työnnetty lumi syö pienen hevosen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Muakin naurattaa aina jälkeenpäin.. Itse hetkessä ei paljon naurata, kun tuntee kun hevosen kierrokset vaan kasvaa koko ajan ja alkaa tuntea sen lihasten värinän ja pakorefleksin esiintulemisen :P

      Onneksi näistä selvitään nykyään suhteellisen kivuttomasti (kilometrin matkalla piti pyöriä vaan noin 25 kertaa..)

      Meille tosiaan kaadetut puut on pahimpia ikinä! :D

      Poista
    2. Viivin etu on se, että yleensä se aina kuitenkin pyrkii eteenpäin vaikka tien reunassa olisi jotain jännittävää. Se ei siis juurikaan harrastele äkkinäisiä tulosuuntaan kääntymisiä :D. Sen sijaan se on ihan huisin elastinen ja sikanopea hyppäämään kesken laukan tien toiseen reunaan, koska Mr. tai Ms. Saniainen on päättänyt laskeutua sen kulkureitille. Vuosi sitten talvella hypättiin ojaan kun "väistettiin" lumikasaa - mikä onkin siis äärimmäisen helppoa talvella :D.

      Kevään tullen alkaakin sitten se sulaneiden lämpäreiden väistely, koska maasta ihan varmasti nousee kamala hiekkamörkö!

      Poista
    3. Se on aina plussaa!
      Haha, tiedän tuon myös! Nette tekee samaa laukatessa ja välillä ravatessa, pitää väistellä koko ajan kaikkea mahdollista, sellaiset sekunninsadasosapysähdykset on yksi sen bravuuri :D

      Meillä on ihanan viksut heppaset :D

      Poista
  3. Hahhaha! Äänestin tän just nyt parhaaksi kirjoitukseksi tässä blogissa ikinä! Oli hauska kuulla miten sä puhut kun puhut sivistyneesti.. Loppulässytys Netelle olikin sit jo tuttua <3 Söpöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Toi oli kyllä kaukana sivistyneestä, hassua sanojen painotusta ja kuulostan ihan siltä, että suomi ei oo mun äidinkieli.

      Hihi, itte oot söpö! :)

      Poista
  4. Hihii, minä huomaan kanssa tuon hienoisen sarkasmin äänessä. Hyvä kun ensin selitit kaikki kommervenkit joita Nette on tehnyt ja temppuillut ja sitten lopussa sun ääni muuttu semmoseksi että tosiaan tarkoitit sitä kun sanoit että Nette on hieno :D. Jälkeenpäin on tosiaan paljon kivempi nauraa sille miten ne pelkää joka ikistä asiaa.

    Yritän joskus samaistua siihen miten hevonen pelkää jotain ihan tosissaan. Mietin jotain mitä itse pelkään, vaikkapa korkeita paikkoja. Mietin sitä tunnetta joka käynnistyy ihan automaattisesti kun on korkean paikan kammo eikä siinä auta oikeen rauhottelut eikä selittelyt, haluaa vaan pois tai vähintään takertua johonkin tukevaan. Yritän sitten ajatella että hevosparasta tuntuu ihan samalta, sille ne hevosensyöjät on ihan aitoja. Ei kyllä tosiaankaan yleensä auta mutta joku kerta sain sentään pahimman ärsytyksen menemään ohi. Joskus kun oikeesti tuntuu että se hevonen on niin idiootti pelätessään jotain risua tiellä tai jotain kiveä tai kantoa. Siinä vaiheessa on päällä jo aikamoinen ärsytys ja turhautuminen, argh XD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo, tuo loppulässytys taisi taas lähteä ihan hippasen lapasista :D

      Ja niin totta, se turhautumisen multihuipentuma, kun hevonen katsoo sitä samaa kiveä, jonka se on nähnyt ennenkin noin miljoona kertaa, mutta juuri tällä kertaa se on pelottava sysytä X.
      Mutta eihän siinä auta, kuin olla itse rauhallinen ja määrätietoinen, jälleen kerran asia, joka kuulostaa niin helpolta. Käytännön toteutus on jotain aivan muuta :)

      Poista
    2. Mietin eilen maastossa että jos mulla ois ollu siellä kamera mukana niin koko filmi ois täynnä "hieno poika, on hyvä" "hieno poika, on hyvä" "hieno poika, on hyvä"... Sitte ois tullu: "ei mennä sinne, mennään tänne" "no voit sä siinä polun vieressä kävellä jos haluut mutta mennään kuitenkin tänne" "kahlataan vaan umpihankea mutta mennään silti tuonne" "minä kyllä tiedän minne mennään, käydään kattomassa joku uusi reitti" "hieno poika, on hyvä" "hei, hetkinen, missä me ollaan??" "kotiin jäbä, kotiin, mennään KOTIIN, kyllähän sä tiedät mistä mennään kotiin?" "min kära lilla ponny du är den jag gillar bäst" (<- ruotsalainen lastenlaulu jota laulelen joskus maastossa etenkin kun yritän vakuuttaa hevoselle että minulla on kaikki hallussa) " ai me tultiin TÄNNE, heh.."

      Oli kyllä niin hauska maastolenkki tuo taas. Alan olla täysin vakuuttunut siitä että minun suuntavaisto on olematon. Ja hevosella taas on joku ihmeen sisäinen kompassi, aivan verraton suuntavaisto. Luulin että ollaan menossa toiseen suuntaan ja tultiinkin nolostuksekseni juuri vastakkaiseen suuntaan ja takaisin tielle jolta oltiin lähdetty ja sieltä mentiin sitten omia jälkiä tallille XD. Hevonen vaan pisteli menemään siellä metässä ihan varmalla askeleella korvat eteenpäin, se tiesi aivan 100% varmasti missä me ollaan vaikka siellä ei ollut minkäänlaista polkua ja minä olin umpihukassa, enempi hukassa kun arvasinkaan.

      Poista
    3. Ahahaha, mahtavaa!
      Sun pitää joskus laittaa videokuvaus päälle maastossa :D

      ..Musta tuntuu, että Netellä on niin huono suuntavaisto, että siihen en luottaisi varmaan ollenkaan. Onneksi itselläni on suhteellisen hyvä :D

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)