tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kuolaimet vai Kuolaimeton? -Siinäpä vasta kysymys

Alkuun on pakko sanoa, että ilmeisesti tekemäni video oli joillekin liikaa, kun lukijoita hävisi nopealla tahdilla muutamia.. :D

Mutta asiaan, olen lupaillut ja lupaillut analyysipostausta Bessien minulle testiin lähettämistä LG-kuolaimettomista. (Laitan ne postiin heti, kun muistan ottaa ne mukaan tallilta!!) Ja sisällytän nyt analyysin tähän samaan postaukseen.

Netellä on hankalan selän lisäksi vaikea suu (mikään ei enää yllätä); suu on pieni ja kitalaki on matala. Jo nuo kaksi asiaa kertovat siitä, että esimerkiksi ihan perusnivelkuolain ei toimi, koska se saattaa kääntyessään painaa kitalakea. No, meillä alkaa olla kohta kolme vuotta yhteistä taivalta takana Netptunuksen kanssa ja aika monia kuolain ja kuolaimeton kokeiluja on näihin hetkiin mahtunut.

Ensin alkuun Netellä oli muistaakseni ihan perus nivel, jonka vaihdoin nopeasti kolmipalaan, jonka taas vaihdoin applemouthin kolmipalaan. Netellä on alusta saakka ollut sellaistakin ongelmaa suunsa kanssa, että se pureskeli kuolainta, siis oikeasti pureskeli. Sen natinan kuuli kymmien metrien päähän ja se oli sen tapa kertoa hermostumisesta. Monta applemouthia menikin siinä, kun Nette puri niistä paloja irti. Vähitellen suun mälvääminen väheni ja nyt en edes muista koska se viimeksi olisi sitä tehnyt. Tähän kun vielä lisätään se, että Neten oli todella vaikea hyväksyä tuntumaa ja se leikkii edelleen kirahvia, kun selkään menee joku muu kuin minä. Tosin kyllä minäkin edelleen saan myös kokea tuon mukavan asian, kun edessä ei ole enää mitään. Niin voitte kuvitella, että tämänkin asian pohtimiseen on käytetty aikaa.

Mitä kaikkia kuolaimia olen sitten kokeillut? -Nuo yllä jo mainitut sekä applemouthin kolmipala fullcheekin, applemouthin oliivikolmipalan, kolmipala messinkisellä keskiosalla, suora kumi, suora applemouthin kumi ja olikohan vielä jotain.. Kuten listasta näkyy, mitään kovaa ei ole suuhun ikinä laitettu eikä sille ole todellakaan ollut edes tarvetta. Noista kaikista yllämainituista oliivikolmipala on ollut tähän mennessä paras, ainoa ongelma on siinäkin reunaosien paksuus ja minusta tuntuu, että kuolain on aivan liian suuri Neten pieneen suuhun.

Jossain vaiheessa aloin sitten kokeilla kuolaimettomia, meidän vanhalla kotitallilla oli sidepulleja, joten kokeilin niitä sekä riimulla ratsastusta. Molemmat ovat mielestäni ok jos höntsäillään kentällä tai maastossa. Kyllä minä sidepulleilla ratsastin muutenkin kentällä, mutta en koskaan saa/saanut niillä sellaista oikeanlaista tatsia. Kokeilimme Hööksissä myytävää BB:n tyyppistä kuolaimetonta, jossa remmit menevät leuan alla ristiin. Kokeilimme toista samanlaista eikä sekään toiminut. Ja sitten sain kokeiluun vielä LG:n.

Sidepull on mielestäni ok tosiaan jos höntsäillään, mutta jos haluaa oikeasti tehdä jotain muutakin, ei se ole mielestäni paras vaihtoehto. Syystä että: Pidättäessä (jos joutuu siis käyttämään kättä), kääntäessä ja tuntumaa hakiessa on efekti sellainen, että turparemmin nousee hiukan ylemmäs, poskihihnat irtoaa poskista, jonka jälkeen paine ei mielestäni ole enää tasainen, saati reilu hevoselle. Jotta tätä ei tapahtuisi pitäisi turparemmi laittaa tosi kireälle ja se ei taas mielestäni ole oikea ratkaisu.
Tällä kuolaimettomalla siis tuntumalla ratsastus, asettaminen jne on vaikeaa ellei mahdotonta. Tai minun taitoni eivät riitä ratsastamaan hevosta tällä kuolaimettomalla siten, niin kuin minusta pitäisi.

Sitten ne BB:n tyyppiset, ei toimineet ollenkaan. Nette veti niistä herneet nenukkiin ihan kunnolla. Ensimmäiset joita kokeiltiin tulivat liian lähelle silmiä ja poskihihna oli siis melkein silmässä kiinni. Toisien kanssa sain aikaan niin vahvat reaktiot viime kesänä, että silloinkin saatiin heilautettua satulaa kymmenen senttiä eteenpäin. Näissä ei siis paine hellitä, ainakaan heti, kun myötää. En tiedä onko aidon BB:n kanssa eri, mutta en enää halua edes kokeilla. Tämä ei ollut meidän juttu ollenkaan.

Ja sitten nuo LG:t, joihin tykästyin heti, ero kuolaimeen on aika olematon käteen normiratsastuksessa ja jotenkin tuntuu, että niissä se paine tulee oikeasti sinne minne pitää. Maastossa esimerkiksi Nette on antanut tällä pehmeämmin kiinni ja kääntynyt ihan yhtä hyvin kuin kuolaimella. Pakko vielä sanoa siis, että välillä maastossa laukatessa ja laukkaa alas pyytäessä Nette on nostanut päänsä ylös, jolloin eteen ei ole jäänyt mitään. Tätä ei ole tapahtunut LGn kanssa kertaakaan.

Mutta (ainahan on se mutta) kentällä työskennellessä en olekaan sitten enää kuitenkaan niin varma. Tunne on melkein sama kuin kuolaimella, mutta ei kuitenkaan. Käteen se tuntuu aika oklta, mutta välillä raskaalta ja kääntäminen saattaa olla työlästä. Olen koittanut miettiä, miten se paine jakautuu silloin kun antaa kääntävän avun..
Poskihihnat ei löysty missään vaiheessa ja kaikki on muuten ihan ok, mutta selästä alas tullessa huomaan, että poskihihna on kuitenkin liikkunut ylös-alas ja myös turparemmi osia liikkuu sivuttaissuunnassa. Niin, että onko se sitten ok? -Hyvä kysymys.

Olen aina ollut sitä mieltä, että hevonen kyllä kertoo jos jossain on vikaa tai ei ole vikaa. No, Nette on alkanut suitsia laittaessa nostaa päänsä ylös, tätä se ei ole tehnyt _koskaan_ ennen tai todella harvoin ainakin. Mistä se kertoo? -Joko siitä, että se ei halua ylipäänsä suitsia päähänsä tai siitä, että se yhdistää LG:t epämukavuuteen.

Joten, olen tässä miettinyt pääni puhki, kumpi on sitten oikeasti se parempi vaihtoehto? Ja arvatkaa mitä, en tiedä. Jos asiaan yrittää saada selvyyttä tutkimalla asioita, niin löytää yhtä paljon perusteltuja tutkimuksia niin puolesta kuin vastaankin. Se on ihan, että mitä ja miten noita tutkimuksia haluaa lukea.
Nytpä siis toteankin vain, että luulen, että palaan nyt hetkeksi tuohon oliivikolmipalaan ja kokeilen sen kanssa uudelleen muutaman kuukauden tauon jälkeen ja katsotaan mikä on tulos. Lisäksi mietin, että jospa sitten meillä olisikin hyvä sellainen ratkaisu, että kentällä hienosäätäessä on kuolain ja maastossa kuolaimeton. Variaatioitahan on miljoona.

On vaan taas niin mukava huomata jälleen olevansa alkupisteessä ja miettivänsä, että mikä nyt sitten oikeasti on se hevoselle paras vaihtoehto. Ideaalitilannehan on se, että sitä rautaa (tai tässä tapauksessa muovia) ei tarvitsisi hevosen suuhun laittaa. Mutta mitä jos mikään ei toimi niin kuin minusta olisi oikein?

Yksi vaihtoehto olisi vielä, se vaan vaatii ilmeisesti mittatilaustyönä tehdyt nahkaisen raudattoman kapsonin, jossa leukahihna tulee oikeasti leuan päälle, jolloin mikään lenkki ei pääse löystymään ns. liikaa.
Tai Tämä, onko kukaan kokeillut?

Ja vielä kun tätä asiaa penkoo, niin on olemassa tyytyväisen näköisiä hevosia kuolaimen kanssa. Ja on olemassa tyytyväisen näköisiä hevosia kuolaimettoman kanssa. Kuolaimettomankin kanssa hevosen saa kantamaan itsensä oikein päin ja oikein. Ja se tuntuu ainakin minusta reilummalta vaihtoehdolta. Mutta kun minua niin rassaa nuo liikaa liikkuvat osat, voiko se olla hevosesta mukavaa, että joku hihna liikkuu kahden tai kolmen sentin levyisellä alueella koko ratsastuksen ajan (näin karrikoidusti), hevonen rakastaa selkeyttä ja se hämmentyy ristiriitaisista avuista ja eikö tuo heiluminen nimenomaan ole sitä, ristiriitaista avun käyttöä?

Minkälaisia kokemuksia teillä on asiasta? Mikä kuolain tai kuolaimeton on ollut teillä hyvä?

40 kommenttia:

  1. Karoliina Mönkkönen19. maaliskuuta 2013 klo 11.32

    Olen sitä mieltä että oikea suitsitus löytyy vain ja ainoastaan kokeilemalla eri vaihtoehtoja. Se vaatii AIKAA, VAIVAA, RAHAA, HERMOJA ja ties mitä muuta. Mutta jos oikeasti haluaa paneutua asioihin ja valita hevoselleen sopivimmat välineet, niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin kokeilla erilaisia. Hevonen on täysin meidän valintojen "uhri" ja pystyy ainoastaan käyttäytymisellään kertomaan huonosta olostaan!
    T:Karoliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se Karo on.. Ja niin kuin tiedät, meillä on testailtu vaikka ja mitä :D

      Ja niinpä, sitä kun on vastuussa toisen hyvinvoinnista ja se vastuu on suuri, kun toisella ei ole sanoja kertoa meille mikä on ikävää ja mikä ei.

      Eiköhän me tätä taas huomenissa pohdita! :)

      Poista
  2. Feikki-BB:stä olen kuullut tuota samaa, että hirttävät kiinni. En muista, oliko meillä niiden kanssa varsinaisesti sitä ongelmaa, mutta muuten ne olivat kyllä ihan paskat. Vaihdoinkin aitoihin heti kun niitä Suomesta sai. Eivät ole hirttäneet eikä ole muutakaan moitittavaa ja ovat sopineet kaikille hevosilleni. Toki minä ratsastan löysällä ohjalla, tuntuman otan vain jos on hevoselle asiaa. En tiedä onko sillä vaikutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, noista hööksin en osaa sanoa, ne olivat muutenkin niin epäsopivat. Niistä toisista en tiedä oliko aidot vai, mutta meille nekään eivät sopineet,joten totesin, että me luovutaan niiden testauksesta..

      Mutta uskon, että tässä(kin) asiassa hevoset ovat niin yksilöitä, toisen hyvä on toisen huono ja niin edelleen. Minä toivoisin joskus, että tämä olisi hieman simppelimpää :)

      Poista
  3. Oivoivoi miten tuttua pohdintaa... -_-
    LG.llä ja flower hackamorella on mun mielestä ongelma nimenomaan kääntäessä, varsinkin jos käyttää johtavaa ohjaa: lg/kukkahakkis tuppaa kääntymään sivulle päin (ainaki meillä). Aitoja Bitless Bridlejä käytin pari vuotta sitten (lainassa kaverilta) ja en kyllä muista että ois jääny niissä paine päälle. Halpisversioita en oo niistä kokeillu.

    Mun väliaikanen rauha kuolain/kuolaimeton vastakkainasettelussa on sellanen että maastoköpöttelyssä tai kentällä talsiessa (eli ei kummempia asetuksia/muodossa menevistä vaan kevyesti ja rennosti vaan) käytössä on riimu tai hackamore. Oikeen kun ratsastetaan :D niin suora apple mouth/komipala. Sitten reippaammassa maastossa tammalle kovempi kuolain. Tästä vähän soimaan itteäni, mutta yritän lopettaa sen, se kun on oikeesti helpompaa meille kummallekin, hevonenki on rennompi kun kuski ei stressaa hävinneitä jarruja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että pystyt Jenni samaistumaan! :D

      Joo, minäkin luulen, että meillä edetään tästä eteenpäin yhdistelmällä. Ja tänään kun laitoin oliivikolmipalan, niin ihan kuin Nette olisi ihan iloinen ollut kuolaimista, vai kuvittelinko vain kun niin kovasti halusin? Who knows..

      ..Ja niinhän sen pitää olla, että niillä mennään mikä tilanteeseen parhaiten sopii ja tässä ei taida tosiaan muu auttaa, kuin testailu. Puuh.

      Poista
  4. Niin ja sitten tuo minkä linkitit, en mä hoksaa oisko tossa mitään eroa kukkahakkikseen tai lg bridleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luulen kanssa, että tekniikka on sama.. Ulkonäkö vain hippasen erilainen..

      Poista
  5. Itsellä kokemusta vain bosalilsta ja sidepulleista, jotka lännenhepalla toimineet mainiosti sekä kentällä, että maastossa. Ja kaikki varusteethan on vähän niinkuin hevos- sekä ratsastajakohtaisia, että jos joku varuste sopii hevoselle mutta on ratsastajalle huono, niin onko se enää niin hyvä hevosellekaan tai toiste päin...vaikeita juttuja.

    Tässä olis yks kuolain, jota ollaan arabeilla käytetty ja sopinut hyvin suuhun, koska kapea ja muotoiltu, niin että ei taipuessaan osu kitalakeen. Herkkäsuisimmatkin on siitä tykänny. Meillä ainakin suuri vastustus kuolaimia kohtaan, jos kuolain on liian paksu.
    Mulla yks ylimääräinen 135, jos haluut kokeilla.

    http://www.hooks.fi/product.aspx?productid=500610&deptid=1079&sortType=sortPopularitet&sortOrder=DESC

    Sitten olis tällainen mielenkiintoinen suitsisysteemi, mihin olen törmännyt netissä:
    http://www.youtube.com/embed/VfunOUyRJWo?rel=0

    En tiedä ketään, joka olis tätä kokeillu, että en osaa siitä sen enmpää mutta ajattelin vinkata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, sehän se kun on niin vaikeaa sitten määritellä. Täydellisyyttä on kuitenkin varmaan turha edes toivoa..

      Hmm, joo noita länkkäkuolaimia olen miettinytkin, niissä vaan hämmentää juuri se, kun kolmipalaa ei oikein ole tarjolla. Ja hieman skeptisenä olen sen kanssa, että voiko se muotoilu kuitenkaan poistaa sitä, että se saattaa painaa kitalakea. Mutta mielelläni testaan, jos sinulla on ylimääräisiä! ..Sillähän se selviää. :)

      Ja juuri tuon kaltaista kuolaimetonta minä meinasin, kun puhuin tuosta kapsonista!! Mutta noita ei taida Suomesta saada mistään ja pitäisi melkein olla mittojen mukaan tehty.. Ehkä siis etsin jostain halvan suutarin tai jonkun, joka väsäisi ne tai odottelen sitä ei koskaan tulevaa lottovoittoa :D

      Poista
    2. Mulla on se kuolain Jaanalla, että jos joskus poikkeat siellä niin saat kuolaimen lainaan...viimeistään shiatsukurssilla sitten ;)

      Itse olen todennut käytännössä, että kuolaimen muotoilu ja paksuus (tai siis ohuus) ovat avainasemassa. Tuollaiset kielentilalliset ja anatomisesti muotoillut tuntuvat istuvan paremmin hevosen suuhun. Ja monissa on kuparia, millä pitäisi olla rauhoittava vaikutus hevoseen.

      Tuli vielä mieleen yks kuolaintyyppi, jollaisia on ollut käytössä kaverin issikoilla (niilläkin pieni ja herkkä suu). Eli kyseessä on nivelletty kuolain, jossa rulla keskellä kuten nämä:

      http://www.hooks.fi/product.aspx?productid=500560

      http://www.viljarshop.com/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/05112010-1192/Products/VIS-3/SubProducts/vis-3-0001

      Poista
    3. Hei hienoa! ..Eihän siihen kurssiin enää edes ole niin kovin kauaa! :)

      Ja totta, olen samaa mieltä. Vaikka ohut kuolain mielletään yleensä kovemmaksi, on se minusta parempi, kun se oikeasti mahtuu sinne suuhun..

      Nuo ovat molemmat myös sellaisia kyllä, jotka voisin kokeilla.. Huoh, rahanmenoa ei voi estää :D

      Poista
  6. Kuolaimet on kamalan hankala asia, kun koko ajan on helppo jäädä miettimään, että onko nyt hyvä. Kuolainvalinta kuitenkin ratsun hyvinvointiin vaikuttaa aika paljon.

    Meillä rotary-kuolaimet on olleet hyviä, siis sellaiset, joissa on nivelen kohdalla kitkattomasti pyörivä pallo. Alkuun oli nivel, mutta ostin kokeeksi kolmipalan kun halvalla sain ja pään nostelu on entisestään vähentynyt. Se oli ongelma lähinnä "kovan kontaktin" tilanteissa, kuten pohkeenväistössä ja laukannostossa. Näitä saa myös oliivirenkaisena, oma kokemus oliivikuolaimista on vaan negatiivinen kun ei ole hevosille sopineet.

    Pieneen suuhun voisi tietysti harkita western-tyyppistä kuolainta, ne on järjestään kapeita ja pieniä. Mutta Riimallakin on siis pieni suu ja nuo rotaryt olleet ok.

    En ole kauheasti eri kuolaimettomia päässyt kokeilemaan, mitä nyt joskus vuonna nakki sidepulleja huvikseni, en muista asiasta juuri mitään. Hackamoreja olen jokusen kerran kokeillut ja mielestäni ne on ihan ok tietyntyyppisille hevosille. Omissa hackamoreissani on pitkä varsi, joten ne miellän kyllä käytännössä western-varusteeksi, sillä mielestäni sellaisessa vivussa ei ole kenenkään missään tilanteessa reilua roikkua pidempiä aikoja. Mutta kun on hyvinkoulutettu hevonen joka ei varsinaisesti oikein ratsastettuna tarvitse juuri ohjaa, on lähtökohta vähän eri tietenkin. Mutta siis noilla rotaryilla olen opettanut pikkuhiljaa englantilaista tuntumaa ja hevonen on sen hyväksynyt, eli kaipa se jotakin kertoo.

    Aiempi hevonen kieltäytyi täysin ottamasta suitsia sen jälkeen kun yhden vaivaisen kerran kokeilin sille baucheria. Siitä tiesin heittää sillä kuolaimella vesilintua, kun ei ollut tämän hevosen tyylistä. Kerta normikuolainvalinnalla ja otti taas hyvin päähänsä, eli siinä mielessä kuuntelisin kyllä Netteä, jos se on alkanut systemaattisesti harata vastaan suitsiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Sinä sen sanoit.. Ja sitten kun jää junnaamaan sen ajatuksen kanssa, ei oikein enää pääse eroon siitä epäilyksestä..

      Hmm, joo, tuota rotarya olen kanssa miettinyt. Sen voisi laittaa kyllä mukaan testauslistalle (ihanan kallista). Juu ja kuten tuossa Paulalle sanoin, olen noita länkkäkuolaimiakin miettinyt muutamaan otteeseen.. :)

      Joo ja siis ollaan mekin hakkista käytetty! Unhohdin sen vaan ihan täysin, kun se on jäänyt jonnekin nurkkaan homehtumaan. En tykkää siitä, koska sekään ei ole minun mielestäni kentällä maailman reiluin kuolaimeton.. Vaikka sitä kuolaimeksi kutsutaankin..

      Jep, sitä minäkin mietin, että jostain tuo kertoo tuo reaktio. Ja oliivikolmipalan otti tänään hyvin suuhun kahdesti ilman pään nosteluita ja vaikutti jopa iloiselta.. Sattumaa, todellisuutta vai mielikuvituksen tuotetta? :D

      Poista
  7. Meillä on ollut paras kuolain monipallonivel, eli waterford. Ei mielestäni juurikaan eroa kolmipalasta, mutta Futura on sen kanssa edestä tasaisempi, kuin minkään muun kuolaimen kanssa. Meillä ei ole esiintynyt ikinä suun aukomista, mutta kirahvijuttuja ja tuntuman välttelyä kylläkin.

    Aion kyllä lähiaikoina kokeilla myös kuolaimettomia, koska kiinnostaa miten Futura niiden kanssa toimisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miksi, mutta minä jotenkin käsitän tuon kuolaimen niin paljon kovemmaksi kuin nuo muut joita olen kokeillut? ..Jotenkin ne monet liikkuvat osat varmaan tekevät sen.
      Mutta en ole sitä koskaan kokeillut, joten voisihan sitäkin kokeilla, ennen sitähän ei tiedä miten Nette siihen suhtautuisi.

      Tsemppiä kokeiluihin! Vaihtelu virkistää ja sitä löytää aina itsestäänkin uusia ulottuvuuksia, kun ei se kuolain olekaan siellä suussa. :)
      ..Siis hevosen suussa.. Tuo lause kuulosti hassulta, mutta en tietenkään jaksa sitä korjata vaan kirjoitan romaania tähän alle.. How clever.. Mutta siis, että huomaa, että joutuu miettimään omaa ratsastustaan välillä uudella tavalla kun sitä kuolainta ei ole.

      Poista
  8. Apua, taas tulee romaani tänne.

    Minäkin oon tuota lukijamäärää seurannut silleen, että huomaa aina jos joku tulee tai häippäsee. Sitten kun muutama häipyy tulee semmonen olo että mitäs nyt tapahtui, mitä mä nyt tein XD. Mutta luultavasti ovat vain ihmisiä joidenka blogikohdejoukko on muuttunut matkanvarrella tai eivät oo samoista asioista enää kiinnostuneita. Se video oli nimittäin kiva :).

    Ja voih ei, tosi harmi jos ne lg:t ei olleetkaan se kuolaimeton vastaus teille. Mutta ihan tosi, voihan sitä mennä sekä kuolaimilla että ilman niitä -tilanteen mukaan.

    Noista linkkaamistasi kuolaimettomista on kokemusta ainakin Taaviterapiaa-blogin pitäjällä, heille kun tuli tuommoiset jokin aika sitten. ORbit-mikäsenytoli. Näyttävät ihan samoilta kuin Lg:t, mutta vaan erilainen rengas.

    Nyt löysin ehkä parhaimman näköset kuolaimettomat ikinä. Siis semmoset, että ne vois toimia meillä. Eli juuri semmoset sidepullit, joissa on leuassa kaksi remmiä pitämässä paikallaan. Tuommosen sais viriteltyä jotenkin itsekin.
    Noista vois siis tulla meidän hienosäätöpäävehkeet riimun rinnalle.
    http://bitofbitless.blogspot.fi/2013/03/sidepullien-virittelya.html

    Kyllä se riimu tuppaa heilumaan ratsastaessa, ja ohjien kiinnityspaikkakin ikäänkuin muuttuu kun turpahihna pyörii. Ja turpahihna kiipeää nenäpiitä pitkin ylöspäin, jos joutuu yhtään ottamaan kiinni ja himmailemaan ja pidättelemään ja ottamaan isompia ohjasotteita. Näitä huonoja puolia ilman kuolaimia. Kuolaimillahan ne remelit ei karkaa yhtään mihinkään kun suupielet on niin kätevät siinä suhteessa. Se kuolain on ja pysyy suussa.

    Netellä on kyllä ihan selvä mielipide nyt, ja on hyvä että osaat lukea hevostasi niin hyvin, että otat sen huomioon. Ei kuitenkaan tarvi heittää kirvestä kaivoon vaan kokeilla vaikka myöhemmin uudelleen, jos intoa riittää (kuten sanoitkin) :).

    Noista tutkimuksista ei kyllä ota Erkkikään selvää -kuolaimet vai ei, runkosatula vai ei, kaviosieni vai ei, väkirehua vai ei.. PLAAH ja DAAH! XD Tutkimusta ei taida oikeesti olla niin paljon että ois oikeesti semmonen määrä tutkimustietoa josta vois tehdä oikeita johtopäätöksiä. Että vois ees sanoa että suurin osa tutkimuksista on sitä mieltä että.. Sanoisin että hevospuolella vaikuttaa varsin sekasortoiselta tuo tutkimuspuoli vielä... (se mitä itse olen tutustunut). Minulla on noista kuolaimista semmonen kirja kuin The metal in the mouth -haluatko lainata? Minä en oo saanut vielä luettua, mutta siinä on tutkimuksia puoltaen kuolaimettomuutta. Mutta kuka tekis oikeesti puolueettoman meta-tutkimuksen näistä :D!

    Kyllä tässä pieni hevosenomistaja menee päästään sekaisin, pitää fiilikseen vaan luottaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romaanit on jees!

      Haha, joo, kyllä tuota lukijamäärää tulee seurailtua, mutta en minä siitä jaksa ihan kamalaa ressiä ottaa. Jos jotain ihmistä ei kiinnosta, niin enhän minä sille mitään voi.. :)

      Luulen, että LG on meille oiva maastokuolaimeton, mutta ei ehkä niinkään kenttätyöskentelyyn, koska omat taitoni eivät ainakaan riitä siihen, että niillä kaikki menisi hyvin ja oikein. En tiedä onko vika siis minussa vai itse kuolaimettomassa, vai molemmissa.

      No juuri tuon tyyppistä minä ajattelin tuossa omassa tekstissä! Koska tuon pitäisi kaiken järjen mukaan pysyä paikalllaan. Pitääkin käydä muuten vilkaisemassa tuon linkittämäsi blogin sivut, jos sieltä löytyisi jotain analyysiä tuosta LGn näköisestä..

      Ja sepä, KUKAAN ei ole varmasti tehnyt puolueetonta tutkimusta. Siksi tämä onkin tavallaan niin mielenkiintoista ja välillä kuitenkin turhauttavaa, kun objektiivista tietoa ei ole. Toisaalta taas pitänee muistaaa, että olemme tekemisissä elävän olennon kanssa ja ne ovat kaikki erilaisia, voiko ultimaattisia totuuksia siis edes olla olemassa?

      Mutta joo, näillä mennään ja jatketaan harjoituksia. Ja Nettehän sen minulle aina kertoo mikä on hyvä ja mikä ei. Joskus olisi vain kiva, kun joku asia olis yksinkertainen helppo. Huoh. :D

      Ja juu, lukemista mulle vaan! ..Mutta ei ennen kun HTM:n paperit on käsissä. Nyt on meinaan tiukkalinja, että saan paprut ulos ennen kesää :P

      Poista
    2. Tutkimuksista tuli mieleen, että olin just hevosen biomekaniikan luennolla jossa käsiteltiin tutkimuksia, joissa oli tutkittu varusteiden yms vaikutusta hevoseen, niin oli kyllä kaikennäköistä laidasta laitaan. Ja kaiken sen informaatiotulavan jälkeen tulin tulokseen, että kaikki on hevos- ja ratsastajakohtaista. Että mikään ei ollut loppupeleissä hyvä tai huono...plääh! Että kokeilemalla ja rahanmenolla (valitettaavasti) nämä asiat selviää.

      Poista
    3. Amen to that!

      ..Noinhan se taitaa mennä, valitettavasti.
      Onneksi me ollaan valittu näin hieno harrastus! ;D

      Poista
  9. Meillä on käytössä kuolaimettomat lokakuusta lähtien. Taustalla oli kuolainten kanssa esiintyneet ongelmat, joita olivat suun aukominen, kuolaimen pureminen ja pidätteiden väistäminen nostamalla pää ylös sekä hevosen jännittyneisyys. Lisäksi olin lukenut kuluneen vuoden aikana paljon kuolainten haittavaikutuksista.

    Ostimme aidot BB-suitset Hevoskuiskaajan sivuilta. Yllä mainitsemani ongelmat loppuivat heti. Jarrutusvoima oli alusta lähtien parempi kuin kuolaimilla. Kääntämisessä oli aluksi ongelmia, mutta tottuttelun jälkeen sekin onnistuu. Nykysin heppa likkuu paremmin kuin koskaan kuolainten kanssa. Eteen-alas ratsastaminen alkaa pikkuhiljaa onnistua.

    Näiden kuolaimettomien poskihihnat saattavat pullottaa, jos esimerkiksi maastossa joutuu voimakkaasti pidättelemään. Liike ei ole kuitenkaan hinaavaa, vaan poskihihna nousee vähän ylemmäksi ja se sitten pysyy siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teille löytyi BBstä apu! On mahtavaa, kun oikeasti löytää jonkun ratkaisun johonkin ongelmaan ja eron hevosessakin näkee selvästi..

      Meillä vielä edetään yrityksen ja erehdyksen kanssa.. Ehkä joku kaunis päivä mekin löydetään se täydellinen vaihtoehto tai muutaman vauhtoehdon yhdistelmä! :)

      Poista
  10. Tykkäsin kamalasti siitä kukkahakkiksesta joka siis on lähes sama kuin lg. Mun mielestä noissa lg:ssä on liian iso se rengas ja liian kapee turparemmi. Pienempi rengas pysyy paremmin paikallaan ja paksumpi turpis on hevoselle mukavampi ja kankiketjun voi laittaa kireämmälle jolloin härveli pysyy paremmin päässä.
    Jos Kamu olis mulla edelleen olisin vielä kehittänyt semmosen lisäremmin leuvan alle mitä esim joillain estehuipuilla on hackamoreja käytettäessä suitsissa. Estää vielä enemmän suitsien liikettä. Liikkumiseen vaikuttaa myös se mihin kohtaan ohjat kiinnittää.

    Huomasin kanssa, että kentällä olisi paljon kivempi mennä kuolaimella. Kun laji on kouluratsastus niin tykkäisin että se pienikin ohjan liike tulisi tasan siihen suupieleen mihin haluan eikä aina tavallaan koko turpaan.

    Eli kannatan kuolaimettomia mutta mielestäni kuolaimillakin on oma virkansa, enkä niistä vielä olisi valmis kokonaan luopumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan aivan.. Ja totta, voisihan niihin kehitellä tosiaan itsekin niitä lisäremmejä. :)

      Joo, mulla on sama. Ja laitoit tuon itseasiassa hyvin sanoiksi, nimenomaan haluan, että apu on selkeä eikä vähän sinne päin. Nette on muutenkin hevosena sellainen, että se vaatii selkeyttä ja siksi luulen, että kuolain kenttätyöskentelyssä on ok.. Maastossa taas ei niin välttämätön.

      Ollaan siis aika samoilla linjoilla! :)

      Poista
  11. Mahtavaa avointa keskustelua! Kiitos kaikille!

    VastaaPoista
  12. Meilläkin Prinsessan (lue: Nti Sian) kanssa on tätä pohdintaa menossa. Olisin halunnut pitää otuksen kuolaimettomana, mutta nyt näyttää pahalta. Meidän sidepullit ei tekohengitetystä toivosta huolimatta ole alkuunkaan hyvät. Naruriimulla kilahdetaan. Normiriimulla kilahdetaan. Kuolainsuitsia ei saada edes päähän ennen kilahdusta. Kanget iskin suuhun testimielessä silloin syksyllä, mutta oikeasti käyttäminen... ehkä ei. ;)

    Tosin tiedä sitten tuosta kaviokkaasta onko sillä Joku Muu Hyvä Syy kiukutteluun vai kiukutteleeko vain kiukuttelun ilosta. Vai onko se vaan prinsessa ja nailoni kutittaa hänen nenäänsä inhasti. Tai ehkä se onkin teineilyä ja yritys opettaa tyhmälle ihmiselle asioita.

    Harkitsin myös tuota Paulan linkittämää kuolainta. Tai oletan, että se on sama, jota nuuskin Hööksillä poistonurkassa. Se kun on lähes puolipallon mallinen, niin voisi kuvitella matalasuisellakin hevosella nivelen pysyvän poissa kitalaesta. Harkinnassa on myös kaiken maailman muita hilavitkutinkuolaimia, lähinnä noita, joissa nivelessä on jokin "piilo".

    Kun tästä nyt saan piristyttyä, kuolaimettomista kokeilen inkkarihackamorea. Sen testaus ei montaa senttiä maksa, mitä nyt hetken viitseliäisyyttä. Ehkä testaan LG-/kukkahakkista, vaikka ne kääntyvätkin niin helposti. Otan ehkä ne bosalit mukaan siinä toivossa, ettei ne ole ihan järkyttävän isot. Ja elättelen yhä toivoja, että voisin toisilla sidepulleilla saada otuksen toimimaan näin opettelussa. Olettaen, että jaksan ne tehdä ennen kuin hevonen on siellä kankiasteella... (Melkein on jo värit päätetty!)

    Onhan tämä piuhashow vähän tällaista. Kaikessa on niin monta puolta. Kuolaimet rikkoo suun, kuolaimettomat pahoinpitelee pään. Toiselle ainoa oikea on 30-senttinen hissi, toiselle vain sidepulleilla löytyy rentous. Kermana kakun päällä sitten vielä sekin, että se sopiva saattaa muuttua nopeastikin.

    Tietysti meidän kohdalla asiassa on niin monta ekstramuuttujaa, että ongelma on vielä hankalampi ratkaista ja se ratkennee ainakin osittain muuta kuin piuhojen kautta.

    Mä niin muistan kun sanoit silloin viimeksi, että otuksen kanssa tulee yhtä ja toista tekemistä sitten aloittaessa ratsastusta. Ajattelin, että ei kai nyt noin paljon ainakaan ihan alussa... Olisi pitänyt uskoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mikäs neitiä niissä nyt niin kyrsii?

      Sepä se, kun puolia on niin monia ja mielipiteitä miljoona. Siihen kun lisää vielä sen, että jokainen hevonen on täysin erilainen on soppa valmis.

      Haha, oli jotenkin sellainen kutina, että se ratsastus tuo sitten ne omat lisänsä.. :D

      Poista
    2. You tell me. :D

      Viskoo päätään siis ihan mielettömästi. Aluksi on aina nätisti, mutta loppua kohden pahenee. Vähän hipsii mieleen, että se haluaisi vaan mennä. (Ensiksi meinaan viskoo vain kahdesta ohjasta, myöhemmin yhdestäkin.)

      Muutenhan tuo on mennyt ihan mielettömän hyvin! Nopeasti on löytynyt tasapainoa ja suoruutta, kuuntelee (aluksi...) todella hyvin istuntaa, saan jopa koottua sitä hetkellisesti. Rentoutuu nopeasti ja kaikkea hyvää. Oon oikeastaan yllättynyt kuinka hyvin se menee tällä ratsimäärällä! Maastossakin meni ekat kerrat niin nätisti (viimeksi viskoi ja oli vähän hermostunut).

      Poista
    3. Onko sen hampaat katottu koska viimeks?

      ..Kuulostaa oudolta, se ei oo koskaan ollu mikään päänviskelijä. ..No ehkä se siitä. :)

      Poista
    4. Meidän Zefyril tuo pään viskely tuli ihan geeniperintönä isän puolelta... Kaikkeen, mikä ei herraa miellyttäny oli vastaus pään viskely. Tekee myös itsekseen, jos esim ruoka on myöhässä tai ulospääsyyn on mennyt liian kauan.

      Ongelmaa ratkaistiin käyttämällä kumipiuhoja (niin kuin sen isälläkin jouduttiin aikoinaan). Enää ei tartte käyttää, kun oikea asento on löytynt ja pää pysyy siellä mihin sen pyydän.

      Voisko olla sitä samaa;)

      Poista
    5. Laitoin otukselle ke kuolaimet suuhun. Voi elämä sitä operaatiota, EI HYVÄ. :D Tiesin/arvasin kyllä, mutta silti.

      Suvi, tammikuussa. Raspaajan mukaan ei ollut merkittäviä ja vähän mietti otetaanko vuoden väli jo.

      Paula, toihan kanssa nakkelee niskojaan tarhassa jos ei Hänen Korkeuttaan tulla hakemaan ajoissa (ie. just sillä sekunnilla kun Hän ois tulossa). Vähän myös sillon syksyllä narussa ja juoksuttaessa ei aina viittisi ravata. Kontaktille ei ole maasta viskonut ja avut on käyty läpi, joten vähän hämyä.

      Mulla kanssa ritsat siirty suitsitelineeseen odottamaan ja niihin siirrytään heti kun saan kokeiltua josko sillä olisi ns. oikea syy. ;) Vahvasti epäilen homman nimeksi isukkigeeniä, koska *joka* ratsastuksen alussa on parempi ja vasta kun pidättää pari kertaa/käskee seisoa alkaa show...

      Poista
    6. Ihanainen Zorro periyttää siis kaikkea mukavaa ;D

      Poista
  13. Minulla oli suuri into lähinnä ideologisista syistä luopua kuolaimista kokonaan vajaat pari vuotta sitten, kun aloittelimme ratsastusta ruunani kanssa. Testailujen perusteella päädyin kuitenkin lopulta kolmipalaan, jota tosin ei tarvitse loppupeleissä juuri käyttää. Tärkeintä tuntuukin olevan lähinnä se, että se on käytettävissä tarvittaessa. =)

    Meillä oli sellainen itse tehty kukkahackamoreviritys, jonka kanssa kävely- ja pikkuhölkkäreissut meni tosiaan oikein mukavasti, mutta jossain vaiheessa esim. ravatessa reippaasti kotiin päin hevonen alkoi nojailemaan ohjiin melko ankarasti ja ratsastustuntuma alkoi olla luokkaa autopilot. Kukkaset myös nuljahtelivat nurin poskia vasten välillä, kun piti ottaa isompaa pidätettä, mikä selvästi häiritsi hevosta ja minuakin.

    Hyvänä päivänä ja halutessaan ruuna toimi todella herkästi parhaillaan vain ohjia siirtelemällä, joten en jaksa uskoa, että avuissakaan olisi ollut epäselvyyksiä. Kokeiltiin kuolaimettomilla vielä jonkin aikaa, mutta lopulta minua rupesi tympäisemään ohjiin nojailu ja yleinen avuista piittaamattomuus asenteesta nyt puhumattakaan ("Haista ***, meitsi päättää vauhdin"), niin vaihdoin suitsiin vanhan kolmipalan, ja kappas vain hevoseni oli taas kevyt kädelle ja kaikin puolin paremmin avuilla. Hauska ilmiö tosiaan oli, että kuolaimettomien kanssa ei tarvinnut haaveillakaan löysin ohjin ratsastamisesta kotiin päin, mutta kolmipalan kanssa saatetaan tulla kovaakin ja pyykkinaruohjat vaan lepattavat ja hevonen on silti hallinnassa. :)

    Meillä on käytössä Hööksin sweet iron-kolmipala (maastot) ja börjesin western-nivel, jotka käytetään painavien länkkäohjien kanssa kenttäjumppailussa. Molemmat kelpaa hevosellekin hyvin tai siis ei vastustele suitsiessa, vaan suu ammollaan hamuaa ne itse paikalleen. Käytän kolmipalaa maastossa, siksi että siellä voi välillä joutua ottamaan isompaa pidätettä, ja huolettaa, että tavan nivel ottaa tällöin arabin matalaan kitalakeen.

    Olen välillä miettinyt erityyppisten kuolaimettomien testaamista, mutta se on sitten jäänyt, kun tuon nykyisen suitsituksen kanssa on ollut niin levollista eikä hevonenkaan ole moittinut. Joku tavanomainen hackamore voisi tietysti olla kokeilemisen arvoinen, kun sen kanssa voisi olla kukkista enemmän auktoriteettia. Jos jostain sattuis semmoinen vaikka syliin tipahtamaan... x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tuon vauhdin kanssa ole ollut ongelmia ja Nette on itseasiassa antanut paremmin kiinni tuolla LG:llä.. Mutta minua ja vissiin Netteäkin risoo apujen epätarkkuus tai ainakin sellainen tunne minulla on.. Varsinkin kentällä.


      Ja eilen tosiaan laitettiin applemouthin oliivikolmipala suuhun, niin melkein näytti, kuin tyyppi olisi ollut innoissaan kuolaimista? :D ..Tai sitten vain kuvittelin. Harmi vaan, että se on tosiaan niin paksu se kuolain, että ei oikein toimi kuitenkaan.
      Meillä taitaa olla jossain varastossa tuo sweet iron, voisinkin testailla sitäkin.

      Ja mitä sitä turhaan lähteä muuttamaan toimivaa systeemiä! :)
      ..Olispa meilläkin nämä testailut jo takanapäin..

      Poista
  14. Aiheeseen liittyvä mielenkiintoinen artikkeli (blogiartikkeli, jossa ulkopuolisia lähteitä)

    http://kiaherold.blogspot.fi/2013/03/kuolaimien-aiheuttamat-suuhaavat.html?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed:+blogspot/EOys+%28Kian+heppablogi%29

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luin tuon saman.
      ..Tosin, en toisaalta ihan allekirjoita tuotakaan että kuolainta ja turpista jne vaihdellaan koko ajan. Minusta sekään ei ole mikään ratkaisu, että hevonen ei saa tottua mihinkään vaan koko ajan muutetaan jotakin..

      Niin vaikeita asioita ja monia puolia, yhtä oikeaa vastausta ei tähänkään ole olemassa..

      Poista
  15. Huh, tuo asia on kyllä semmosta että meitä kaikkia jotka tuon asian kanssa painitaan,säälin :D Itse olen siihen tulokseen tullut,että parempi kun menis ihan ilman mitään ja pystyisi opettamaan kaiken niin hyvin vaikka jo maastakäsin että pystyy menemään ilman mitään varusteita (itse nyt pystyn ratsastelemaan niin kaikkialla,mutta en missään korkeassa muodossa tms.). Miulla kun on noita ravureita, saa unohtaa kaikki tuommost BB:t, flowerit yms. sekkien takia. Ajaessa taas on eriasia,en ikinä lähtisi ajolenkille ravurilla ilman kuolainta, ja sellaista jonka tiedän että toimii, olen sen virheen tehnyt liian monta kertaa sanoakseni..Meilläkin on sellainen tarina toisella ruunapojalla,että meille tullessaan ei voinut maastoilla melkein ollenkaan kun ei ollut mitään jarrua. Edellinen om.oli sanonut että pelhalmit olisi pitänyt hankkia, nykyään mennään oliivi-kolmipalalla, kokoajan olen siltäkin vähentänyt rautaa :) Siun pittää vaan kuunnella omaa hevostas,sillä sie löyät ratkasun satavarmasti! :) Tsemppiä teille, sait uuden lukijan!
    http://shfromthestar.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietty se olisi helpointa.. :D Olispa vaan varsa, jolle lähteä opettamaan tyhjästä.. Tuon aikuisen kanssa se on aina hieman haastavampi ja aikaa vievämpi juttu..

      Ja jep, hevosta kuuntelemallahan tässä edetään, kiitos! :)

      Ja tervetuloa! :)

      Poista

Palautelaatikkoon on aina asiaa :)